Alness

Teaninich 35 yo 1971/2006, Samaroli 45%

Teaninichista aina unohtaa, että se on tuotannoltaan Skotlannin suurimpia tislaamoita. Nyt maistelussa siellä tislattua ikäviskiä Samarolin Expression-sarjasta.

Teaninich 35 yo 1971/2006, Samaroli

(45%, Samaroli, Expression, 1971–2006, Cask No. 3574, 210 bts., 70 cl)

Tuoksu: Kaunis ja metinen, yllättävän voimakas ja runsas. Akaasiahunajaa, minttua, lääkemäisiä sävyjä. Limoncelloa, mineraalisuutta, yrttejä ja pippuria. Tammi on vahvasti läsnä. Maltaisuus on kuivaa. Tietty suolaisuus löytyy myös, samoin ruohoisuus. Hieno on. Vesilisä tuo vielä hienoja makeita sävyjä esiin, vaniljaa ja tomusokeria.

Maku: Alkuun todella pippurinen ja voimakas, sen jälkeen profiili sulaa täysin. Todella kaksijakoinen viski, ikään kuin runko antaisi heti periksi. Metinen, mineraalinen, minttuinen ja hiukan lääkemäinen ulottuvuus on upea, mutta viskositeetti puuttuu. Suutuntuma on lopulta todella kevyt. Makeaa tammisuutta, sitruunamehua, chiliä, happamuutta. Jälkimaku menee happamaksi, vihreä tee nousee pintaan. Ruohoisuutta, pippuria, minttua, valkoviinimäistä hapokkuutta, raakaa päärynää. Tammi on edelleen todella aktiivista ja tanniinista. Sitruunan ja vihreän omenan makeus pitää tämän pinnalla. Melko pitkä finaali. Vesilisä tuo vaniljaa pintaan ja vapauttaa akaasiahunajaa.

Arvio: Haluaisin pitää tästä paljon enemmän, mutta rakenne ei täysin toimi. Olisikohan tämä ollut parhaimmillaan hiukan nuorempana? Harvoin tulee tällaista edes pohdittua, mutta nyt pistää miettimään. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 84/100. Whisky Monitor Database 88/100 (per 2).

The Dalmore Cigar Malt Reserve 44%

Tämäkin viski on tullut maistettua jo muutamaan otteeseen, mutta nuotit ovat jääneet puuttumaan. Nyt tuli aika korjata asia.

Richard Paterson teki siis aikanaan tällaisen Dalmore-vattauksen sikarinpolttajia varten. Ensin se kulki nimellä Cigar Malt, sitten Reserve tuli nimeen mukaan. Ex-sherry ilmeisesti dominoi tynnyripuolella, vaikka ex-bourboniakin on mukana.

The Dalmore Cigar Malt Reserve

(44%, OB, NAS, +/- 2015, 70 cl)

Tuoksu: Nahkainen ja hiukan soijainen. Yllättävänkin tanakka sherrytuoksu, tallia ja taatelia oikein huolella. Maltaisuus tuntuu silti hiukan erillisenä ja ummehtuneena. Ylikypsää luumua, rasvaisuutta, todella paljon siirappista makeutta ja suklaisuutta. Ehkä tästä vähän sikariakin löytyy. Vesilisä paljastaa pienen rikkisyyden.

Maku: Todella makeaa hedelmää ja mausteista tammisuutta riittää. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja tekstuuri hiukan ohut. Makujen kirjo on sentään lavea. Tammen ja maltaisuuden kautta kuljetaan luumun ja taatelin maille. Siirappista makeutta riittää. Löytyy rusinaa, hiukan tummaa suklaata, kahvia, tallimaisia sävyjä. Samalla sellaista tunkkaisuutta ja hapokkuutta, ettei balanssia oikein tahdo löytyä. Jälkimaku alkaa varsin happamana ja pähkinäisenä, nahkaisena ja purevan tammisena. Vähitellen suklaiset nuotit alkavat makeutua, tulee rusinaa, siirappia, imelyyttä. Keskipitkä, varsin maukas finaali. Vesilisä korostaa suklaata selvästi.

Arvio: Levoton ja hiukan epävakaa esitys, mutta jälkimaku toimii näissä kantimissa silti varsin hyvin. 83/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 82/100. Whisky Monitor Database 78/100 (per 2).

The Dalmore 18 yo 43%

Dalmoren 18-vuotiasta on ollut maistettua vuosien saatossa moneen kertaan, myös tislaamolla, mutta nuotit ovat aina jääneet kirjoittamatta. Myönnän, etten ole tämän viskin suurin fani, mutta silti se ansaitsee kyllä nuotit.

Tavara on kypsynyt ensin ex-bourbontynnyreissä, kunnes se on Richard Patersonin rautaisen katseen alla viimeistelty ex-sherrytynnyreissä. Ne ovat olleet näitä Matusalem-tynnyreitä, joista Paterson aina jaksaa intoilla.

The Dalmore 18 yo

(43%, OB, +/- 2015, Matusalem Sherry Finish, 70 cl)

Tuoksu: Suklainen, maltainen ja yllättävänkin rikkinen. Paksu, vähän ummehtunut klangi maltaisuudessa. Luumukiisseliä, rusinavelliä, kanelia. Tammisuus tuntuu imelän vaniljaisena. Sherryisyys liikkuu viinisellä puolella ja tuntuu hiukan kerrokselliselta. Ei erityisen säväyttävä nenä kaikkineen.

Maku: Suklaisuus ja mausteisuus tekevät mukavan säväyksen heti alkuun. Maltaisuus on varsin puuroisena pinnassa, mutta tammi leikkaa enintä lenseyttä varsin räväkästi. Edelleen tämä tuntuu ex-bourbonissa kypsyneeltä viskiltä, johon on rakenneltu sherryinen ja viininen kerroksellisuus päälle. Suutuntuma jättää sen osalta toivomisen varaa. Jälkimaku alkaa muhkean toffeemaisena ja mansikkahillomaisena, vaikka toki maltaisuus ja suklaisuus ovat edelleen vahvasti mukana. Mausteisuutta, sherryisyyttä, vaniljaa, kevyttä luumuisuutta. Tuoksussa tuntuva rikkisyys kulkee edelleen tässä mukana. Keskipitkä finaali, ei yllätyksiä.

Arvio: Puuromaisuudessaan ja kerroksellisuudessaan ei kuulu suosikkeihini. Tässä tuntuu tietty kiero dilemma laadukkuuden ja rakentelun välillä. 83/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 83/100. Whisky Monitor Database 84/100 (per 3).

The Dalmore 10 yo 2003, 46%

Dalmorelta on tullut myös tällaisia nuorehkoja vintage-pullotteita. Tämä yksilö on hiukan käänteisesti kypsynyt, ensin ex-sherryssä, sitten viimeistelty ex-bourbonissa.

Jälleen tunnen tiettyä ärtymystä puuteknologiaa kohtaan, mutta Richard Patersonin tekemiset kiinnostavat silti. Joten ei muuta kuin maistamaan.

The Dalmore 10 yo 2003

(46%, OB, 2003–2014*, Oloroso & Ex-Bourbon Cask Finish, 70 cl)

Tuoksu: Yliampuva sherryisyys, tunkkaisuutta ja kosteaa jalkinetta. Rusinasoppaa ja taatelikakkua, piimää ja jogurttia. Pistävää tammisuutta kaiken keskellä. Vaniljaa, kermatoffeeta. Toskaomenaa, kinuskikastiketta. Räikeän makea ja hetkittäin myös pehmeän kanelinen. Sekava kaikkineen. Vesilisä tuo tähän yllättävän paljon ihan silkkaa suolaisuutta.

Maku: Sulaa kermatoffeeta. Aluksi iskee äärettömän kermainen ja paksu suutuntuma. Kinuskikastikkeen alta pistää esiin aktiivista tammea, purevia mausteita ja vaniljaisia sävyjä. Makeuden keskellä kyllä tajuaa, että melko nuoresta viskistä on kyse. Maltaisuutta ja tunkkaisen sherryisiä piirteitä todella riittää. Kaikkineen tässä tuntuu aktiivista tammea enemmän kuin mitä yleensä sherryn kautta irtoaa, ehkä se on sitä ex-bourbonista tullutta viritystä. Jälkimaku ajaa sisään kovaotteiset mausteet ja tietyn kitkeryyden, joka nousee kaiken makeuden alta. Tammea, mausteita, kireää luumuisuutta. Keskipitkä finaali kitkeröityy pahemman kerran. Vesilisä parantaa jälkimakua, tasapainottaa yliohjautuvaa mausteisuutta ja tuo esiin mukavasti mineraalisuutta.

Arvio: Varsin sekava viritelmä. Hetkellisesti homma tuntuu toimivan ihan mielenkiintoisesti, mutta viimeistään jälkimaussa pakka hajoaa käsiin. 80/100

The Dalmore 12 yo 40%

Dalmoren 12-vuotias on tislaamon core expressions rangen ikuistuote, joka on pitänyt pintansa NAS-vyöryn keskellä. Myönnän heti, että en ole ikinä oikein pitänyt tästä, mutta maistetaan nyt taas, kun kohdalle sattui.

The Dalmore 12 yo

(40%, OB, +/- 2015, 70 cl)

Tuoksu: Maltainen ja siirappinen. Tuoksusta muistan heti, miksi en ole tästä koskaan erityisemmin pitänyt. Märkää pahvia, Weetabixia, ummehtunutta hedelmäisyyttä. Karvasta sherryisyyttä. Rusinainen happamuus ja hedelmäisen siirappinen makeus eivät oikein kohtaa. Vappusiman kelluvat rusinat… Hah.

Maku: Paksu, sokerinen maltaisuus käy heti päälle. Vaahtoava maltaisuus. Pahvinen maltaisuus. Siirappisuus on paksua ja hedelmäisyys edelleen ylikypsää. Rusinaisuudessa on hapokas sävy. Suutuntuma on kuitenkin nätisti balanssissa, täyteläisyys tämänikäiseksi viskiksi kohdallaan. Sherryisyys on hapahkoa ja hiukan päälleliimattua. Appelsiinia ja muuta makeaa sitruksisuutta löytyy. Jälkimaku rouhii edelleen makealla tontilla, valuttaa siirappia ja pukkaa pientä pähkinää. Tumma suklaisuus korostuu, nahkaiset sävyt, taatelikakku. Finaalille jää kuitenkin toivomaan selvästi lisää mittaa.

Arvio: Siirappinen perusviski, jonka tasapainoa järkyttävä maltainen happamuus ei erityisemmin säväytä. Eväitä olisi enempäänkin. 80/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 82/100. Whisky Monitor Database 82/100 (per 7). Whisky Magazine 72/100 (Dave Broom), 80/100 (Martine Nouet).

Teaninich 10 yo Flora & Fauna 43%

Teaninichin Rare Malts -julkaisun muistan suurena yllättäjänä, mutta muuten vaikutelmani tislaamosta on jäänyt ohuille kantimille. Flora & Faunalla ajattelin korjata hiukan tilannetta.

Teaninich 10 yo Flora & Fauna

(43%, OB, +/- 2005, 70 cl)

Tuoksu: Päärynäinen, sitruksinen ja raikas. Vaniljaisuutta, akaasiahunajaa, Pectus-pastillia. Miellyttävä heinäisyys ja kukkaisuus. Kuivahkoa maltaisuutta ja nättiä, rapeaa tammisuutta. Vihreää teetä ja limettiä. Varsin houkutteleva omassa tyylissään.

Maku: Raikas ja virkistävän sitruksinen. Mukava tamminen mausteisuus, viileä eucalyptusmaisuus ja minttuisuus. Hedelmäisyys on kepeydessään varsin runsasta, makea limetti maistuu. Suutuntuma on melko kevyt ja öljyinen. Vihreä tee ja ruohoisuus ovat korostuneita. Jälkimaku tuo vahvaa vaniljaa pintaan, löytyy hedelmäteetä ja miellyttävää sitruksisuutta. Heinäisyyttä, ruohoisuutta, yrttisiä piirteitä. Keskipitkä, kaunis jälkimaku.

Arvio: Aivan oivallinen, melko kuivassa profiilissaan nautittava Flora & Fauna -pullote. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 80/100 (per 3).

Teaninich 23 yo 1973/1997 Rare Malts 57,1%

Teaninich on tislaamo, jonka nimi ei yleensä sano kenellekään oikein mitään. Myös oma kokemukseni sen tuotteista on ohuella pohjalla verrattuna moneen muuhun.

Teaninichiltä julkaistiin Rare Maltsissa viisi pullotetta, joista yksi oli kooltaan 20 cl. Kaikista on ilmeisesti jossain määrin pidetty. Maisteluun sattui vuonna 1997 isoon pulloon pistetty yksilö.

Teaninich 23 yo 1973/1997 Rare Malts

(57,1%, OB, 1973–1997, Rare Malts Selection, 70 cl)

Tuoksu: Omenainen, sitruksisen kirpeä ja hiukan suolainen. Eucalyptusta, yrttiteetä, sitruunamelissaa, aavistus laventelia. Herukkaisuutta, hapokkuutta. Raikas hedelmäisyys yhdistyy hienosti rasvaisuuteen ja tammisuuteen. Tammessa on vastasahatun tuntua ja samalla hienoa mausteisuutta. Vesilisä tuo marjoja paremmin esiin.

Maku: Rasvainen menthol on heti läsnä. Roimassa yrttisyydessään ja sitruksisuudessaan silti pehmeä ja monitahoinen. Tammi toimii hienosti, tuo mausteita ja syvyyttä. Lakritsia, yrttiteetä, appelsiinimarmeladia, omenaa, herukkaisuutta, paahtoleipää, hunajaa. Suutuntuma on todella öljyinen, yllättävän paksu ja täyteläinen. Jälkimaku on täynnä mentholia ja lakritsia, öljyisyyttä ja suolaisuutta. Teetä, paahteisuutta, punaista omenaa, kovia hedelmäkarkkeja, vadelmaa, yrttitippoja. Varsin pitkä ja kauniisti makeutuva finaali. Vesilisä pehmentää tammen otetta ja lisää hunajaisuutta ja tiettyä karkkisuutta.

Arvio: Upea yhdistelmä ryhdikästä yrttisyyttä ja pehmeän tammista syvyyttä. Lajissaan aivan loistava viski. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 88/100 (per 4).

The Dalmore Valour 40%

Tätä näkee nykyään paljon lentokentillä Euroopassa: Valour oli Dalmoren vuoden 2014 uutuus tax free -myymälöihin.

Ja taas on kuulkaas finesseä, niin kuin Dalmore viskinsä finistelyn nykyisellään ilmoittaa: Valour on kypsynyt ex-bourbontynnyreissä (first fill ex-bourbon casks from Boston and Clermont) ja ex-olorosotynnyreissä (Matusalem oloroso butts from Gonzalez Byass).

Kaiken hyväkkään lisäksi viski on vielä viimeistelty ex-portviinitynnyreissä. Richard Paterson on siis sekoittanut taas oikein urakalla viskiä. Ehkä mies on palkkansa ansainnut. Maistetaan.

The Dalmore Valour

(40%, OB, +/- 2014, Travel Retail Exclusive, 100 cl)

Tuoksu: Maltainen ja nahkainen. Varsin nuori ja kypsymätön ensivaikutelma, maltaisuudessa on pahvinen sävy ja eltaantunut tunnelma. Viinisyys ja tietty kumimaisuus ovat päälle liimatun oloisia. Paahtoleipää, toffeeta, jotain vähän tallimaista. Pieni rikkisyys mukana. Sekava ja osin omituinen paketti.

Maku: Suutuntuma on melko runsas, mutta edelleen se maltaisuuden epäkypsä, märän pahvinen ulottuvuus on mukana. Musteinen viinisyys ja kireä nahkaisuus ovat pinnassa. Rusinaisuutta, luumua, mausteita (neilikkaa). Makeaa sitruksisuutta, toffeeta. Jälkimaku on tässä parasta, siinä tästä löytyy hetkellisesti jotain tyylikkyyttä ja maukasta luonteikkuutta. Paahteista tammisuutta, rotevaa mausteisuutta, luumua, yrttisyyttä, hehkuviiniä, hiukan lakritsia. Finaali jää kuitenkin varsin lyhyeksi ja edelleen vähän vaatimattomaksi.

Arvio: Loppuun asti melko sekava esitys, jossa musteisella viinisyydellä peitellään nuorehkon viskin tiettyjä epäkypsiä piirteitä. Sellainen alkaa kuulua Patersonin aikaisen Dalmoren tyypillisiin ominaisuuksiin nykyään. 77/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 78/100 (per 1). Whisky Magazine 76/100 (Martine Nouet), 78/100 (Rob Allanson).

The Dalmore 1995/2011 Castle Leod 46%

Dalmoren Castle Leod -pullotteella on rahoitettu MacKenzien klaanin linnan kunnostustöitä. Kyseessä on viski, joka on kyllä alkujaan ihan normaalisti ex-bourbonissa ja ex-sherryssä kypsynyt, mutta 18 kuukauden viimeistely on tehty Bordeaux’n ex-punaviinitynnyreissä.

The Dalmore 1995/2011 Castle Leod

(46%, OB, 1995–2011, Bordeaux Finish, ”Home of Clan MacKenzie”, 5000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Mielenkiintoinen, kuiva viinisyys. Salmiakkia, hiukan tervaa. Jotain ruohoista. Tunkkaisuutta, kosteaa kokolattiamattoa, vanhaa nahkatakkia, lasten ilmapalloja. Eucalyptusta, hunajaa, omenaa, viinirypäleitä, sitruksista kirpeyttä. Erilainen mutta jotenkin ohut. Vesilisä vapauttaa hiukan homeisia sävyjä.

Maku: Suutuntuma on varsin ohut mutta paletti kuitenkin laaja. Viinisyys on edelleen kuivaa ja hiukan terävää, muttei juuri ollenkaan tanniinista. Tammisuus on muutenkin pääosin poissa. Nahkaisuutta löytyy hiukan, maitosuklaata ja kermaisuutta selvästi enemmän. Mantelia, kumisuutta, hapanta marjaisuutta. Jälkimaku tuo salmiakin taas esiin, musteinen viinisyys dominoi. Ruohoisuutta, pähkinää. Kuiva ja runsaan mausteinen finaali on keskipitkä. Vesilisä korostaa tämän musteista ja hiukan suolaista puolta.

Arvio: Erikoinen viiniviimeistelty viski, musteinen ja tervainen, silti pehmeä – ja vähän turhan ohut. 83/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 83/100. Whisky Monitor Database 83/100 (per 2). Whisky Magazine 73/100 (Martine Nouet), 81/100 (Rob Allanson).

Teaninich 28 yo 1982/2011, Liquid Sun 50,5%

Vuonna 1817 perustettu Teaninich on on suuri tuntematon, ja käsissä on omalta kohdaltani nyt ensimmäinen tislaamon pullote. Kyseessä on siis Dalmoren ja Glenmorangien naapuri, joka tunnetaan myös VAT69-blendin pääelementtinä. Nyt maistossa kuitenkin Liquid Sunin single cask.

Teaninich 28 yo 1982/2011, Liquid Sun

(50,5%, Liquid Sun, 1982–2011, bourbon hogshead, 114 bts., 70 cl)

Tuoksu: Hedelmäinen ja ruohoinen. Tutti frutti -purukumia, tuoretta heinää, karviaismarjahilloa, vihreää omenaa, raakaa banaania (kuorta). Tiivis kokonaisuus, paljon makeita ja kirpeitä detaljeja. IPA-olutta, ripaus kanervaa. Vesilisällä tästä löytää saippuaisia, laventelimaisia piirteitä.

Maku: Havuinen, heinäinen, maltainen. Vaniljaa ja vihreää omenaa. Suolakurkkua miedossa etikkaliemessä. Purkkaista makeutta. Tekstuuri on tiivis ja ryhdikäs. Tammisuus on tuoretta ja alkaa nousta esiin maun keskivaiheilla. Jälkimaku on nuorekkaan tamminen, vaniljainen, hunajainen, havuinen, sitruksinen, tuore ja kiitettävän pitkä. Vesilisällä tulee esiin tiettyä yrttistä saippuaisuutta, hyvää toki.

Arvio: Onnistunut bourbonkypsytys ja hyvä tekstuuri, mutta omaperäisyyttä olisi saanut olla vielä vähän enemmänkin. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 85/100. Whiskynotes 85/100.