Glenmorangie plc (LVMH)

Ardbeg 1990/2008 Airigh Nam Beist 46%

Edellisen Airigh Nam Beistin perään tulee nyt vielä toinen samaa tarinaa.  Tämä pullo on sattumoisin viimeisen Beist-vuoden Suomea varten pullotetusta erästä L8 254.

Mielenkiintoista maistaa peräkkäin, mitä eroja on rotaation ensimmäisiin ja viimeisiin kuuluvilla pullotteilla. Kaksi vuotta lisää kypsymistä ainakin.

Vanha viskiviidakon sananlasku sanoo, että tällaiset viskit ovat parhaimmillaan ensimmäisessä erässä, mutta kun Beistia tehtiin vain pari vuotta, väite voi osua myös hutiin. Maistetaan.

Ardbeg 1990/2008 Airigh Nam Beist

(46%, OB, 1990–10.9.2008, Batch No. L8 254, 70 cl)

Tuoksu: Turvesavua, lääkemäisyyttä, suolavettä ja omenamehua. Hiukan makeampi kuin vuoden 2006 erä. Hiilisyyttä, tervaa, salmiakkia, sitruksisuutta. Rasvainen ja hiukan likainen. Bensaa, jodia, kirpeyttä. Lihaisuus on jo ylikypsän porsaankasslerin kaltaista, kolakastikkeessa. Vesilisä korostaa nokea ja rasvaa.

Maku: Suolainen, sitruksinen ja rasvainen. Muhkean turvesavuinen. Suolapähkinää, tervaisuutta, lääkemäisyyttä, pippuria. Suolavesi korostuu reippaasti, sen vastaparina on pientä kinuskisuutta ja lihaisuutta. Varsin merellinen kokonaisuus, johon omena ja hunaja tuovat pientä makeutta. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja pehmeän kihelmöivä. Vuoden 2006 pullote on tätä mineraalisempi ja fokusoituneempi. Jälkimaku nostaa todella reippaasti pippuria ja jodia esiin. Turvesavua, sitruksisuutta, suolaisuutta. Suolapähkinä, lääkemäisyys ja hunaja kantavat komeasti. Pitkä finaali. Vesilisä tuo karheaa maltaisuutta ja vähän happamuutta mukaan.

Arvio: Komea ja monimuotoinen Ardbeg. Vierekkäin maisteltuna tämä on rasvaisempi, lihaisampi ja pykälän makeampi kuin vuoden 2006 eeppinen pullote. Makuasia, kumpi kolahtaa kovemmin, mutta omaan suuhuni se nuorempi oli vielä tätäkin uljaampi. Kyllä on osattu tehdä hienoa viskiä aikanaan Ardbegin tislaamossa. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 88/100 (per 6).

Ardbeg 1990/2006 Airigh Nam Beist 46%

Ardbegin vuonna 1990 tislattua Airigh Nam Beistia julkaistiin vuosina 2006–2008. Tiedän, että nämä ovat jakaneet mielipiteitä, mutta itse olen aina pitänyt näistä valtavasti.

Maistelussa on tarkalleen ottaen Batch L6 256, joka on kellonaikansa perusteella Isoon-Britanniaan pullotettua erää.

Ardbeg 1990/2006 Airigh Nam Beist

(46%, OB, 1990–13.9.2006, Batch No. L6 256, 70 cl)

Tuoksu: Napakan turvesavuinen ja lääkemäinen. Merellisyyttä, kosteaa kalliota, suolaa, jodia, hiukan hiilisyyttä. Sitruunamehua, hapokkuutta, kirpeyttä, antiseptisia aineita. Mukana on muistamani rasvaisuus, bensaisuus ja pieni lihaisuus, mutta kuivahan tämä on silti. Ja upea. Vesilisä avaa omenaa ja vaniljaa.

Maku: Sitruunainen ja suolainen, turvesavu jää aluksi taustalle. Sitruunalakritsia, omenaisuutta, hiukan kuivaa pähkinäisyyttä. Rasvaisuus ja bensaisuus ovat edelleen mukana, vaikka timakka lääkemäisyys ja tuhkaisuus hallitsevatkin maisemaa. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja pippurisuus kihelmöi tyylikkäästi. Merellisyyttä ja jodia riittää, yrttitippojakin löytyy. Jälkimaku lähtee nostattamaan taas turvesavua pintaan. Suolaa, mineraalisuutta, jodia, hapokkuutta ja sitruksisuutta riittää. Omenainen ja hiukan hunajainen makeus pääsevät myös esille vähitellen. Upea, pitkä finaali. Nam. Vesilisä saa hedelmäisyyden paremmin auki, omena nousee pintaan hienosti.

Arvio: Eeppinen viski, ikäänsä ja volttejansa isompi kaikin tavoin. En muistanut, että tämä on näin hyvää. Melkein tulee kyynel silmään. 91/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 91/100. Whisky Monitor Database 86/100 (per 18).

Ardbeg 20 yo 1993/2013, Dewar Rattray 57,2%

Ei maistu Ian Buxtonille savuviski, mutta itse olen toista maata. Ardbegin suhteen olen ollut viime vuosina vähän alemmilla taajuuksilla, kun en ole ollut täysin innostunut siitä hypestä ja hälinästä, mikä tislaamon toiminnan ympärillä enenevissä määrin pyörii, mutta aika ajoin osuu viski kohdalleen.

Viimeisimpiä todellisia suurherkkuja oli muutama vuosi sitten Dewar Rattrayn pullottama kaksikymppinen Ardbeg vuodelta 1993. Nyt sattui sopivasti täysin saman ikäinen ja saman aikakauden Arttu käsiin, ja vaikka tämä onkin täysin erilaisesta tynnyristä kotoisin, speksit ovat lupaavat. Matemaattisen tarkasti 20 vuoden iässä on pullotettukin.

Ardbeg 20 yo 1993/2013, Dewar Rattray

(57,2%, Dewar Rattray, Individual Cask Bottling, 28.10.1993–28.10.2013, Cask No. 1751, Bourbon Hogshead, 249 bts., 70 cl)

Tuoksu: Sitruksinen, kamferinen ja kuivan savuinen. Kunnolla tuhkaa ja lääkemäisyyttä, mutta sitruuna tuntuu silti varsin makealta ja jotenkin hunajaiselta kaiken keskellä. Antiseptisia aineita, Vicks Vaporubia, suolaisuutta, merellisiä ja heinäisiä sävyjä riittää. Hieno! Vesilisä availee ruohoisia sävyjä, nostaa eucalyptusta pintaan.

Maku: Jumalan pyssyt! Nyt on iso viski. Tiivis tuoksu ei varoittanut, tämä vaikutti alkuun paljon herkemmältä. Lääkemäisyyttä, sitruunaisuutta ja kuivaa turvesavua vyöryy päälle niin että riittää. Mineraalinen, tiukan yrttinen, hiukan tervainen ja vähän vegetaalinenkin. Suolapähkinöitä, merisuolaa, kylmäsavulohta. Samalla myös nokisuutta ja kuivalihaa. Suutuntuma on korkeintaan keskitäyteläinen, mutta maun ulottuvuudet ovat valtavat. Jälkimaku on edelleen tiukasti lääkemäisyyden ja hiilisen savuisuuden ympärillä. Sitruksisuus ja pieni hunajaisuus elävät merellisyyden, suolan ja kamferin keskellä. Varsin pitkä finaali. Vesilisä korostaa makeutta melkoisesti, hunajaisuus ja vaniljainen tammisuus nousevat pintaan.

Arvio: Kyllä voi tyylikkäästi ikääntynyt Ardbeg olla mahtavaa. Olisi suuri vääryys antaa tälle vähemmän pisteitä kuin… 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 87/100.

Ardbeg 1998/2004 Very Young 58,3%

Ardbegin uutta tulemista dokumentoineen Peaty Path to Maturity -sarjan avausviski oli tämä Very Young, joka julkaistiin noin kuuden vuoden ikäisenä vuonna 2004. Tästä on olemassa myös For Discussion -versio, jonka olisin aikanaan päässyt maistamaankin, mutta en jostain syystä silloin hoksannut tarttua tilaisuuteen.

Nyt kuitenkin maistelussa tämä Ardbeg Committeen ”hyväksymä” virallinen pullote. Tätä seurasi Still Young vuonna 2006, sen perässä saatiin Almost There vuonna 2007 ja lopulta Renaissance vuonna 2008.

Ardbeg 1998/2004 Very Young

(58,3%, OB, 1998-2004, Committee approved, 2880 bts., 70 cl)

Tuoksu: Erittäin turvesavuinen ja nuoren oloinen. Juureksia, artisokkaa, tuhkaa. Päärynää, vihreää omenaa, vaniljaa, kevyttä leivosmaisuutta, hiukan yrttisyyttä. Merellisyyttä, suolaa, hiukan muovista vivahdetta, bensaisuutta. Vesilisä avaa yrttisyyttä ja ruohoisuutta.

Maku: Öljyinen, savuinen ja vaniljainen. Ruohoisuutta riittää. Hedelmäiset ja tuhkaiset sävyt ovat hyvin balanssissa. Suutuntuma on öljyinen ja tammisuus reipasta. Päärynää, sitruksisuutta, trooppista hedelmäisyyttä, suolaisuutta, jodia. Jälkimaku liikkuu turvesavuisissa ja juuresmaisissa tunnelmissa. Suolaa, jodia, öljyisyyttä. Korkeintaan keskipitkä finaali, mutta se, minkä tämä mitassa häviää, voimassa voittaa. Vesilisä availee vielä lisää vaniljaisia ja merileväisiä sävyjä.

Arvio: Maukas nuori Ardbeg, hyvässä tasapainossa ja voimakkaalla makumaailmalla. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 79/100. Whisky Monitor Database 85/100 (per 16). Smoke On The Water, ”Ikäluokassaan mainio”.

Ardbeg An Oa 46,6%

An Oa tuli uutena tuotteena Ardbegin core rangeen vuonna 2017. Kyseessä on ilmeisen nuori viski, mutta Dr Bill on taas vetänyt puolet tynnyrivarastoaan tämän taakse: joukossa on niin hiillettyä uutta tammea, Pedro Ximénez -sherrytynnyreitä kuin ensimmäisen täytön bourbontynnyreitäkin.

Sekoitus on tehty Ardbegin uudessa sekoitusastiassa (”gathering vat”). Ilmeisesti An Oa on tosiaan tullut pidemmäksi aikaa mukaan Ardbegin perusvalikoimaan.  Se on nimetty Islayn eteläkärjessä eli siellä saaren lentokentän eteläpuolella sijaitsevan Oan niemimaan mukaan.

Ardbeg An Oa

(46,6%, OB, NAS, 2017, Charred New Oak, PX Sherry & 1st Fill Bourbon, 70 cl)

Tuoksu: Pistävällä mutta kevyellä tavalla turvesavuinen, mineraalinen ja todella lääkemäinen. Kamferia, munkkitippoja ja haavansidonta-aineita on niin että riittää. Mentholia, vaniljaa, selvästi erottuvaa tammisuutta. Merellisiä sävyjä, suolaisuutta, hiukan merilevää. Vesilisä aukoo sitruksisuutta selvästi.

Maku: Jää tuoksusta jälkeen, on hiukan sekavampi ja epätasapainoisempi. Pistävä turvesavu, napakka mineraalisuus ja vahva yrttitippojen vyöry sekoittuu omenaisuuteen, sitruunaan ja hiukan suklaiseen makeuteen. Sitruunaa ja hiilisyyttä, inkivääriä ja tammilastuja, ruohoisuutta ja paahteista makeutta. Kamferi ja vanilja ovat vahvasti esillä. Suutuntuma on melko kevyt ja lääkemäinen. Jälkimaku korostaa jälleen mentholia, eucalyptusta ja antiseptisiä aineita. Tammi yliohjautuu hiukan, sitruunaisuutta ja vaniljaa riittää. Ruohoisuutta, hiiltä, tuhkaa, paahteisuutta. Keskipitkä finaali. Vesilisä avaa kurkkupastilleja entisestään.

Arvio: Tässä on todella hyvän viskin ainekset, koska lääkemäisyys on hetkittäin loistavaa. Silti tämän tietty yksioikoisuus ja sekavuus vähän harmittavat, koska aineksia olisi niin paljon enempään. Olisi vain pitänyt malttaa kypsyttää. Mutta hyvä viskihän tämä silti on, ei siinä mitään. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 85/100.

Ardbeg Uigeadail (L8) 54,2%

Varhaisemmissa Uigeadail-pullotteissa oli usein paljonkin vanhaa Ardbegia mukana. Vähitellen iäkkäämmät komponentit katosivat alta pois, kun uusi omistaja Glenmorangie sai tuotantonsa kunnolla vauhtiin ja varastot kypsymään.

Nyt maistelussa vuonna 2008 pullotettu L8-koodilla varustettu Uigeadail. Vierellä verrokkina on aivan erinomainen vuoden 2011 pullote (L11), kun tuoreempaa ei juuri nyt sattunut käsiin.

Väriltään nämä erät ovat sherryisessä punaisuudessaan huomattavan lähellä toisiaan, kun muistetaan, että Uigeadailit ovat olleet välillä hyvinkin vaaleita. Smoke On The Water havainnollistaa hyvin L5:n ja L8:n välisen eron.

Ardbeg Uigeadail (L8)

(54,2%, OB, Bottled 11.11.2008, Batch L8 316, 70 cl)

Tuoksu: Makean sherryinen, tervainen ja hunajainen. Turpeensavu hallitsee hienosti kokonaisuutta, jossa salmiakkisuus, suolaisuus ja lääkemäisyys liikkuvat vetten päällä. Jodia, antiseptisia aineita, merellisyyttä. Sammunutta nuotiota, tummaa suklaata, pekonia. Huh huh. Vesilisä availee hiiltä ja siirappisuutta.

Maku: Sherryinen, salmiakkinen ja muhkea. Turvesavua, tervaleijonaa, suolaisuutta, lääkettä. Uskomaton voima ja valtava ulottuvuus. En muistanut, että nämä olivat näin upeita viskejä. Savumakkaraa, pekonia, hiilisyyttä. Lääkemäisyys toimii kuin tauti. Tumman suklainen ja hiukan hunajainen makeus kohtaa tammen ja mausteet komealla tavalla. Suutuntuma on muhkea ja voimakas. Jälkimaku on hiilinen, savuinen, tervainen ja upea. Hunajaisuutta, lääkemäisyyttä, mineraalisuutta, mausteisuutta, edelleen jonkin verran lihaisuutta. Erittäin pitkä ja monimuotoinen finaali. Vesilisä tuo uuden tason hunajaisuuteen.

Arvio: Aivan loistava viski, hands down. Vierellä maisteltu L11 on myös yllättävän lähellä tätä, vaikka sen tamminen purevuus ja kihelmöivä mausteisuus vievät lopulta hiukan eri tunnelmaan. Tässä sherryiset elementit ovat huipussaan. Aina välillä tulee mietittyä, ovatko vanhat nuotit ja pisteet vielä relevantteja, kun olen Uigeadailista aikoinaan niin valtavasti pitänyt. Tämän viskin kohdalla ei tarvitse enää miettiä. 93/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 89/100 (per 8). Smoke On The Water, ”Järisyttävän hyvä viski”.

Ardbeg 21 yo ’Twenty One’ 46%

Tämä 21-vuotias Ardbeg jäi kovan hintansa takia vuonna 2016 hiukan pimentoon. Muutamia kehuja kuului, mutta siihen se oikeastaan jäi. Todella mielenkiintoista päästä maistamaan tämä vihdoin. Ei tule ihan joka päivä vastaan.

Ardbeg 21 yo ’Twenty One’

(46%, OB for Ardbeg Committee, 2016, Ex-Bourbon Casks, 8268 bts., 70 cl)

Tuoksu: Turvesavuinen, heinäinen, vaniljainen ja mentholinen. Haastava tapaus heti alkuun, jännittävä yhdistelmä hapanta ja makeaa. Bensaa, mineraalisuutta, suolavettä, merilevää, jodia, hiukan lääkemäisyyttä. Jogurttirusinoita, suolapähkinöitä, kermaisuutta. Kuiva tammi ja nuotiosavu. Vesilisä tuo omenaisuuden mukavasti esiin.

Maku: Todella turvesavuinen, suolainen ja tuhkainen. Meriheinää, mineraalisuutta, sitruunaa, lääkettä, jodia. Kermainen suutuntuma, raikkaan hedelmäinen makeus ottaa mittaa napakasta turpeisuudesta. Vaniljaisuus ja tamminen imelyys muodostavat erikoisen kerroksellisuuden tähän. Lääkemäiset ja mentholiset sävyt jäävät hiukan niiden taakse, vaikka ovat tässä ehdottomasti parasta. Jälkimaku on sentään puhdaspiirteinen – ja suoraan sanottuna ihan silkkaa juhlaa. Mentholia, pippurisuutta, jodia, mineraalisuutta, mausteista ja kuivaa tammea. Vaniljaa, suolapähkinää, kermaisuutta. Pitkä ja uljas finaali. Vesilisä tuo mukaan hiukan kookoskermaa.

Arvio: Haastava ja mielenkiintoinen Ardbeg, joka todella loistaa jälkimaussa. 89/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 91/100.

Ardbeg 22 yo 1993/2016, Cadenhead’s 55,3%

Cadenheadin vuonna 2016 julkaisemiin Islay-pullotteisiin keskittyneen Iäkkäät harvinaisuudet -tastingin neljäntenä viskinä oli vuorossa Ardbegiä vuodelta 1993. Väri oli harvinaisen tumma, kun muistaa, että kyseessä oli ex-bourbonissa kypsynyt viski.

Ardbeg 22 yo 1993/2016, Cadenhead’s

(55,3%, Cadenhead, Single Cask, 1993–2016, Bourbon Hogshead, 228 bts., 70 cl)

Tuoksu: Savuinen ja lihaisa, erittäin runsas ja muhkea. Suolaa ja salmiakkia. Savumakkaraa, rasvaista lihaisuutta, rusinaisuutta, tunkkaisuutta. Carmolis-tippoja, lääkemäisyyttä, yrttisyyttä, kuivaa tammea. Greippiä, omenaa, ylikypsää banaania. Vesilisä avaa hiukan marjaisuutta ja hedelmää.

Maku: Paksu ja kuiva, salmiakkinen ja savuinen. Greippiä, banaania, sitruunaa, lakritsia, lääkemäisyyttä, yrttitippoja, jodia. Suutuntuma on todella tuhti ja öljyinen, mutta lihaisuus ja tunkkaisuus ovat taka-alalla. Tasapainosta voi olla monta mieltä, mutta ainakin mielenkiintoisia tapahtumia riittää kosolti koko ajan. Jälkimaku on raskaan lääkemäinen ja turvesavuinen. Tammi puree oikein kunnolla. Yrttisyys ja greippisyys ovat isossa roolissa. Varsin pitkä ja uljas finaali. Vesilisä saa suolaisen voin maistumaan vahvasti.

Arvio: Erittäin tuhti ja vahvasti maistuva Ardbeg. Hyvää, tunkkaisella ja poikkeavalla tavalla. 90/100

Glenmorangie Duthac 43%

Suhteeni Glenmorangieen on osin komplisoitunut. En ole koskaan innostunut oikein mistään julkaisusta, mutta silti tislaamon tuotanto jaksaa aina vain kiinnostaa. Dr Billin yritteliäisyys herättää tiettyä kunnioitusta, jota en edes yritä peittää.

Nyt käsillä on Duthac, vuoden 2015 uutuuksiin kuuluva pullote uudesta Legends Collectionista. Tämän viskin takana oleva legenda on St. Duthac, Glenmorangien kotikaupungin Tainin suojelupyhimys. Viskibisnes on tarinabisnes.

Viski on tällä kertaa kypsynyt ex-bourbonissa, ja koska Dr Bill on puuteknologiamiehiä, viimeistelyssä ei ole säästelty: tässä on käytetty finistelyyn kahta tynnyrityyppiä, ex-Pedro Ximéneziä ja hiillettyjä virgin oak -tynnyreitä. Mielenkiintoista ja osin häiritsevää – joten maistamaan.

Glenmorangie Duthac

(43%, OB, NAS, 2015, Travel Retail Exclusive, Legends Collection, 70 cl)

Tuoksu: Maltaisuutta ja vaniljaa, päälleliimattua makeutta. Todella rakennellun oloinen kokonaisuus. Paahteisuus ja hedelmätee kohtaavat leivosmaisuuden ja marsipaanikuorrutuksen. Vaniljakastiketta, makeaa omenaa, rusinaisuutta, tölkkipersikkaa, ylikypsää luumua. Kerrostuneisuus pistää nenään.

Maku: Suussa paletti on selvästi tuoksua paremmin kasassa, mutta silti kerroksellisuus on huomattavaa. Siirappinen makeus, tamminen mausteisuus, maltainen happamuus ja hedelmäinen hapokkuus hakevat koko ajan balanssia. Rusinaisuus ja vaniljaisuus erottuvat toisistaan erillisinä komponentteina. Suutuntuma on keskitäyteläinen, runko on sinänsä virheetön. Jälkimaku on alkuun huomattavan makea ja sokerinen, ennen kuin nuorekas tammisuus puree kiinni ja happamuus nousee. Hedelmäisyyttä, siirappia, luumua, maitosuklaisuutta, puuromaisuutta. Korkeintaan keskipitkä finaali.

Arvio: Kerrostunut ja rakenneltu. Ei kolahda oikein millään tasolla, vaikka laatua onkin tarjolla. En löydä tämän sielua. 81/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Magazine 90/100 (Joel Harrison), 81/100 (Annabel Meikle).

Ardbeg 1998/2007 Almost There 54,1%

Ardbegin The Peaty Path to Maturity -sarjan kolmantena julkaisuna tuli markkinoille Almost There vuonna 2007. Olen tätä aiemminkin hörppinyt, mutta nyt piti pistää vielä nuotit ylös.

Ardbeg 1998/2007 Almost There

(54,1%, OB, 1998–2007, 3rd Release, 70 cl)

Tuoksu: Savuinen ja rasvainen. Suolaista voita, turpeisuutta, vaniljaa, rasvaista likaisuutta. Pekonia, kassleria, härskiä lihaisuutta. Nuori vaikutelma, tammi on pinnassa ja uunijuurekset tuoksuvat. Savuista lanttua ja paahdettua naurista. Antiseptisia aineita, jodia, tiettyä lääkemäistä kireyttä. Vesilisä nostaa hunajaa ja kurkkupastillia esiin.

Maku: Savuinen ja kuiva, tuoksuun nähden varsin ohut ja kovapintainen. Omenaa, lääkemäisyyttä, kalkkista kuivuutta. Uunijuureksia, tuhkaisuutta. Apteekin salmiakkia, tervaa, paljasta turpeisuutta. Vaniljaa ja hunajaa, mutta makeus tässä jää jalkoihin. Suutuntuma on öljyisyydessään ohut, runko jää kevyeksi. Jälkimaku iskee savuisena ja kuivana. Kirpeää omenaa, tuhkaisuutta, lääkemäisyyttä. Melko lyhyt ja ohut finaali. Vesilisä tasapainottaa kuivuutta ja lisää hunajaisuutta, tekee tästä monella tavalla paremman.

Arvio: Nuorekas ja kovaotteinen Ardbeg, josta tietty raakuus puskee vielä läpi kaikessa. 83/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 85/100. Whisky Monitor Database 87/100 (per 12)Whisky Magazine 80/100 (Dave Broom), 90/100 (Arthur Motley)Smoke On The Water, ”Selvästi heikompi kuin sarjan aiemmat julkaisut”.