Uuden vuoden kunniaksi maisteluvuorossa on tällä kertaa melko tuoretta Uigeadailia miniatyyrimuodossa. Pullon lasikylkeen on tulostettu päivämäärä 14.4.2016.

Täytyy myöntää, että tämän viskin kehityksen seuraaminen on jäänyt viime vuosina vähille. Esimerkiksi vuosien 2006, 2007 ja 2008 pullotteet olivat niin jäätävän kovia, että siihen laatutasoon ei päästä nykymaailmassa enää millään ilveellä. Enemmän on katse kääntynyt jo ensimmäisten Uigeadailien metsästykseen.

Ardbeg Uigeadail (2016)

(54,2%, OB, Bottled 14.4.2016, Bottle Code L65305 08:34 14/04/2016, 5 cl miniature)

Tuoksu: Tuhdin turvesavuinen, vegetaalinen ja lihaisa. Runsaasti käristettyä pekonia ja hiukan tervaisuutta. Sherry on kadonnut lähes täysin, vain pieni suklaisuus löytyy taustalta. Merellisyyttä, suolaa, antiseptisia aineita, hiilisyyttä. Tuhkaisuutta, paahteista tammea. Vesilisä availee hunajaista makeutta ja piparminttua.

Maku: Selvästi enemmän jytinää kuin tuoksussa. Tammi on pinnassa, aktiivisena ja purevan kitkeränä. Järeää turvesavua ja lihaisuutta, runsaasti vegetaalisuutta ja pippuria. Tervaisuutta, savumakkaraa, suolaa, sitruunaisuutta, hapokkuutta. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja erittäin kihelmöivä. Mausteisuus tuntuu todella tiukkana, tanniinit kiristävät suupieliä. Hiukan rasvaisuutta ja tummaa suklaata. Jälkimaku on yllättävänkin rauhallinen, vaikka aktiivinen tammi tuntuukin yhä. Sitruksisuus, suolavetisyys, tuhkaisuus ja turvesavu määräävät tahdin. Lääkemäisyyttä, hiiltä, tervaa. Keskipitkä finaali. Vesilisä korostaa kitkeryyttä.

Arvio: Sherry on kadonnut lähes täysin, värikin on todella vaalea ja vaalenee pienelläkin vesilisällä huimasti entisestään. Erittäin kovaa turvetykitystä muuten, mutta nykyään jo aivan eri viskiä kuin vielä kymmenen vuotta aiemmin. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 86/100.

Edellisen Airigh Nam Beistin perään tulee nyt vielä toinen samaa tarinaa.  Tämä pullo on sattumoisin viimeisen Beist-vuoden Suomea varten pullotetusta erästä L8 254.

Mielenkiintoista maistaa peräkkäin, mitä eroja on rotaation ensimmäisiin ja viimeisiin kuuluvilla pullotteilla. Kaksi vuotta lisää kypsymistä ainakin.

Vanha viskiviidakon sananlasku sanoo, että tällaiset viskit ovat parhaimmillaan ensimmäisessä erässä, mutta kun Beistia tehtiin vain pari vuotta, väite voi osua myös hutiin. Maistetaan.

Ardbeg 1990/2008 Airigh Nam Beist

(46%, OB, 1990–10.9.2008, Batch No. L8 254, 70 cl)

Tuoksu: Turvesavua, lääkemäisyyttä, suolavettä ja omenamehua. Hiukan makeampi kuin vuoden 2006 erä. Hiilisyyttä, tervaa, salmiakkia, sitruksisuutta. Rasvainen ja hiukan likainen. Bensaa, jodia, kirpeyttä. Lihaisuus on jo ylikypsän porsaankasslerin kaltaista, kolakastikkeessa. Vesilisä korostaa nokea ja rasvaa.

Maku: Suolainen, sitruksinen ja rasvainen. Muhkean turvesavuinen. Suolapähkinää, tervaisuutta, lääkemäisyyttä, pippuria. Suolavesi korostuu reippaasti, sen vastaparina on pientä kinuskisuutta ja lihaisuutta. Varsin merellinen kokonaisuus, johon omena ja hunaja tuovat pientä makeutta. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja pehmeän kihelmöivä. Vuoden 2006 pullote on tätä mineraalisempi ja fokusoituneempi. Jälkimaku nostaa todella reippaasti pippuria ja jodia esiin. Turvesavua, sitruksisuutta, suolaisuutta. Suolapähkinä, lääkemäisyys ja hunaja kantavat komeasti. Pitkä finaali. Vesilisä tuo karheaa maltaisuutta ja vähän happamuutta mukaan.

Arvio: Komea ja monimuotoinen Ardbeg. Vierekkäin maisteltuna tämä on rasvaisempi, lihaisampi ja pykälän makeampi kuin vuoden 2006 eeppinen pullote. Makuasia, kumpi kolahtaa kovemmin, mutta omaan suuhuni se nuorempi oli vielä tätäkin uljaampi. Kyllä on osattu tehdä hienoa viskiä aikanaan Ardbegin tislaamossa. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 88/100 (per 6).

Ardbegin vuonna 1990 tislattua Airigh Nam Beistia julkaistiin vuosina 2006–2008. Tiedän, että nämä ovat jakaneet mielipiteitä, mutta itse olen aina pitänyt näistä valtavasti.

Maistelussa on tarkalleen ottaen Batch L6 256, joka on kellonaikansa perusteella Isoon-Britanniaan pullotettua erää.

Ardbeg 1990/2006 Airigh Nam Beist

(46%, OB, 1990–13.9.2006, Batch No. L6 256, 70 cl)

Tuoksu: Napakan turvesavuinen ja lääkemäinen. Merellisyyttä, kosteaa kalliota, suolaa, jodia, hiukan hiilisyyttä. Sitruunamehua, hapokkuutta, kirpeyttä, antiseptisia aineita. Mukana on muistamani rasvaisuus, bensaisuus ja pieni lihaisuus, mutta kuivahan tämä on silti. Ja upea. Vesilisä avaa omenaa ja vaniljaa.

Maku: Sitruunainen ja suolainen, turvesavu jää aluksi taustalle. Sitruunalakritsia, omenaisuutta, hiukan kuivaa pähkinäisyyttä. Rasvaisuus ja bensaisuus ovat edelleen mukana, vaikka timakka lääkemäisyys ja tuhkaisuus hallitsevatkin maisemaa. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja pippurisuus kihelmöi tyylikkäästi. Merellisyyttä ja jodia riittää, yrttitippojakin löytyy. Jälkimaku lähtee nostattamaan taas turvesavua pintaan. Suolaa, mineraalisuutta, jodia, hapokkuutta ja sitruksisuutta riittää. Omenainen ja hiukan hunajainen makeus pääsevät myös esille vähitellen. Upea, pitkä finaali. Nam. Vesilisä saa hedelmäisyyden paremmin auki, omena nousee pintaan hienosti.

Arvio: Eeppinen viski, ikäänsä ja volttejansa isompi kaikin tavoin. En muistanut, että tämä on näin hyvää. Melkein tulee kyynel silmään. 91/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 91/100. Whisky Monitor Database 86/100 (per 18).

Ardbegin uutta tulemista dokumentoineen Peaty Path to Maturity -sarjan avausviski oli tämä Very Young, joka julkaistiin noin kuuden vuoden ikäisenä vuonna 2004. Tästä on olemassa myös For Discussion -versio, jonka olisin aikanaan päässyt maistamaankin, mutta en jostain syystä silloin hoksannut tarttua tilaisuuteen.

Nyt kuitenkin maistelussa tämä Ardbeg Committeen ”hyväksymä” virallinen pullote. Tätä seurasi Still Young vuonna 2006, sen perässä saatiin Almost There vuonna 2007 ja lopulta Renaissance vuonna 2008.

Ardbeg 1998/2004 Very Young

(58,3%, OB, 1998-2004, Committee approved, 2880 bts., 70 cl)

Tuoksu: Erittäin turvesavuinen ja nuoren oloinen. Juureksia, artisokkaa, tuhkaa. Päärynää, vihreää omenaa, vaniljaa, kevyttä leivosmaisuutta, hiukan yrttisyyttä. Merellisyyttä, suolaa, hiukan muovista vivahdetta, bensaisuutta. Vesilisä avaa yrttisyyttä ja ruohoisuutta.

Maku: Öljyinen, savuinen ja vaniljainen. Ruohoisuutta riittää. Hedelmäiset ja tuhkaiset sävyt ovat hyvin balanssissa. Suutuntuma on öljyinen ja tammisuus reipasta. Päärynää, sitruksisuutta, trooppista hedelmäisyyttä, suolaisuutta, jodia. Jälkimaku liikkuu turvesavuisissa ja juuresmaisissa tunnelmissa. Suolaa, jodia, öljyisyyttä. Korkeintaan keskipitkä finaali, mutta se, minkä tämä mitassa häviää, voimassa voittaa. Vesilisä availee vielä lisää vaniljaisia ja merileväisiä sävyjä.

Arvio: Maukas nuori Ardbeg, hyvässä tasapainossa ja voimakkaalla makumaailmalla. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 79/100. Whisky Monitor Database 85/100 (per 16). Smoke On The Water, ”Ikäluokassaan mainio”.

Varhaisemmissa Uigeadail-pullotteissa oli usein paljonkin vanhaa Ardbegia mukana. Vähitellen iäkkäämmät komponentit katosivat alta pois, kun uusi omistaja Glenmorangie sai tuotantonsa kunnolla vauhtiin ja varastot kypsymään.

Nyt maistelussa vuonna 2008 pullotettu L8-koodilla varustettu Uigeadail. Vierellä verrokkina on aivan erinomainen vuoden 2011 pullote (L11), kun tuoreempaa ei juuri nyt sattunut käsiin.

Väriltään nämä erät ovat sherryisessä punaisuudessaan huomattavan lähellä toisiaan, kun muistetaan, että Uigeadailit ovat olleet välillä hyvinkin vaaleita. Smoke On The Water havainnollistaa hyvin L5:n ja L8:n välisen eron.

Ardbeg Uigeadail (L8)

(54,2%, OB, Bottled 11.11.2008, Batch L8 316, 70 cl)

Tuoksu: Makean sherryinen, tervainen ja hunajainen. Turpeensavu hallitsee hienosti kokonaisuutta, jossa salmiakkisuus, suolaisuus ja lääkemäisyys liikkuvat vetten päällä. Jodia, antiseptisia aineita, merellisyyttä. Sammunutta nuotiota, tummaa suklaata, pekonia. Huh huh. Vesilisä availee hiiltä ja siirappisuutta.

Maku: Sherryinen, salmiakkinen ja muhkea. Turvesavua, tervaleijonaa, suolaisuutta, lääkettä. Uskomaton voima ja valtava ulottuvuus. En muistanut, että nämä olivat näin upeita viskejä. Savumakkaraa, pekonia, hiilisyyttä. Lääkemäisyys toimii kuin tauti. Tumman suklainen ja hiukan hunajainen makeus kohtaa tammen ja mausteet komealla tavalla. Suutuntuma on muhkea ja voimakas. Jälkimaku on hiilinen, savuinen, tervainen ja upea. Hunajaisuutta, lääkemäisyyttä, mineraalisuutta, mausteisuutta, edelleen jonkin verran lihaisuutta. Erittäin pitkä ja monimuotoinen finaali. Vesilisä tuo uuden tason hunajaisuuteen.

Arvio: Aivan loistava viski, hands down. Vierellä maisteltu L11 on myös yllättävän lähellä tätä, vaikka sen tamminen purevuus ja kihelmöivä mausteisuus vievät lopulta hiukan eri tunnelmaan. Tässä sherryiset elementit ovat huipussaan. Aina välillä tulee mietittyä, ovatko vanhat nuotit ja pisteet vielä relevantteja, kun olen Uigeadailista aikoinaan niin valtavasti pitänyt. Tämän viskin kohdalla ei tarvitse enää miettiä. 93/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 89/100 (per 8). Smoke On The Water, ”Järisyttävän hyvä viski”.