Glenmorangie plc (LVMH)

Glenmorangie Duthac 43%

Suhteeni Glenmorangieen on osin komplisoitunut. En ole koskaan innostunut oikein mistään julkaisusta, mutta silti tislaamon tuotanto jaksaa aina vain kiinnostaa. Dr Billin yritteliäisyys herättää tiettyä kunnioitusta, jota en edes yritä peittää.

Nyt käsillä on Duthac, vuoden 2015 uutuuksiin kuuluva pullote uudesta Legends Collectionista. Tämän viskin takana oleva legenda on St. Duthac, Glenmorangien kotikaupungin Tainin suojelupyhimys. Viskibisnes on tarinabisnes.

Viski on tällä kertaa kypsynyt ex-bourbonissa, ja koska Dr Bill on puuteknologiamiehiä, viimeistelyssä ei ole säästelty: tässä on käytetty finistelyyn kahta tynnyrityyppiä, ex-Pedro Ximéneziä ja hiillettyjä virgin oak -tynnyreitä. Mielenkiintoista ja osin häiritsevää – joten maistamaan.

Glenmorangie Duthac

(43%, OB, NAS, 2015, Travel Retail Exclusive, Legends Collection, 70 cl)

Tuoksu: Maltaisuutta ja vaniljaa, päälleliimattua makeutta. Todella rakennellun oloinen kokonaisuus. Paahteisuus ja hedelmätee kohtaavat leivosmaisuuden ja marsipaanikuorrutuksen. Vaniljakastiketta, makeaa omenaa, rusinaisuutta, tölkkipersikkaa, ylikypsää luumua. Kerrostuneisuus pistää nenään.

Maku: Suussa paletti on selvästi tuoksua paremmin kasassa, mutta silti kerroksellisuus on huomattavaa. Siirappinen makeus, tamminen mausteisuus, maltainen happamuus ja hedelmäinen hapokkuus hakevat koko ajan balanssia. Rusinaisuus ja vaniljaisuus erottuvat toisistaan erillisinä komponentteina. Suutuntuma on keskitäyteläinen, runko on sinänsä virheetön. Jälkimaku on alkuun huomattavan makea ja sokerinen, ennen kuin nuorekas tammisuus puree kiinni ja happamuus nousee. Hedelmäisyyttä, siirappia, luumua, maitosuklaisuutta, puuromaisuutta. Korkeintaan keskipitkä finaali.

Arvio: Kerrostunut ja rakenneltu. Ei kolahda oikein millään tasolla, vaikka laatua onkin tarjolla. En löydä tämän sielua. 81/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Magazine 90/100 (Joel Harrison), 81/100 (Annabel Meikle).

Ardbeg 1998/2007 Almost There 54,1%

Ardbegin The Peaty Path to Maturity -sarjan kolmantena julkaisuna tuli markkinoille Almost There vuonna 2007. Olen tätä aiemminkin hörppinyt, mutta nyt piti pistää vielä nuotit ylös.

Ardbeg 1998/2007 Almost There

(54,1%, OB, 1998–2007, 3rd Release, 70 cl)

Tuoksu: Savuinen ja rasvainen. Suolaista voita, turpeisuutta, vaniljaa, rasvaista likaisuutta. Pekonia, kassleria, härskiä lihaisuutta. Nuori vaikutelma, tammi on pinnassa ja uunijuurekset tuoksuvat. Savuista lanttua ja paahdettua naurista. Antiseptisia aineita, jodia, tiettyä lääkemäistä kireyttä. Vesilisä nostaa hunajaa ja kurkkupastillia esiin.

Maku: Savuinen ja kuiva, tuoksuun nähden varsin ohut ja kovapintainen. Omenaa, lääkemäisyyttä, kalkkista kuivuutta. Uunijuureksia, tuhkaisuutta. Apteekin salmiakkia, tervaa, paljasta turpeisuutta. Vaniljaa ja hunajaa, mutta makeus tässä jää jalkoihin. Suutuntuma on öljyisyydessään ohut, runko jää kevyeksi. Jälkimaku iskee savuisena ja kuivana. Kirpeää omenaa, tuhkaisuutta, lääkemäisyyttä. Melko lyhyt ja ohut finaali. Vesilisä tasapainottaa kuivuutta ja lisää hunajaisuutta, tekee tästä monella tavalla paremman.

Arvio: Nuorekas ja kovaotteinen Ardbeg, josta tietty raakuus puskee vielä läpi kaikessa. 83/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 85/100. Whisky Monitor Database 87/100 (per 12)Whisky Magazine 80/100 (Dave Broom), 90/100 (Arthur Motley)Smoke On The Water, ”Selvästi heikompi kuin sarjan aiemmat julkaisut”.

Ardbeg 31 yo 1976/2008, 52,4%

Ardbegin single caskit 1970-luvun tuotannosta alkavat olla sellaista keräilykamaa, jota näkee enää harvoin missään avattuna. Jos sellaisen pullon hoksaa jossain, kiinni on iskettävä heti. Nyt kouraan osui ex-sherryssä kypsynyt yksilö.

Ardbeg 31 yo 1976/2008

(52,4%, OB for Europe, 4.11.1976–10.6.2008, Cask No. 2397, Sherry Butt, 519 bts., 70 cl)

Tuoksu: Suklaisen sherryinen ja miellyttävän turvesavuinen. Salmiakkia, lääkemäisyyttä, jodia ja suolaa riittää, kaikki on kauniisti tasapainossa. Luumuhilloa ja yrttistä potkua, tamminen ja nahkainen vivahde siinä sivussa. Tervaa ja lakritsia, sikaria ja soijaa. Todella houkutteleva kokonaisuus. Vesilisä nostaa minttua ja eucalyptusta.

Maku: Suklaisen muhkea ja lujan turpeinen, suola ja lääkemäisyys iskevät voimalla heti. Jodi on pinnassa, samoin pippuri ja chili. Soijaisuutta, pientä karvautta. Suutuntuma on kihelmöivä mutta miellyttävä, keskitäyteläinen ja samalla erittäin kuiva. Jälkimaku alkaa tumman suklaisena ja nahkaisena, kunnes tervaisuus ja turvesavu alkavat ottaa jalansijaa. Todella lujaa mausteisuutta, pippuria ja chiliä. Iso ja kova finaali, pituutta riittää. Vesilisä tekee tälle hyvää, kovapintaisuus sulaa osittain. Suolaisuus lyö silti lujaa kiinni edelleen.

Arvio: Suolaisuudessaan ja kovuudessaan ei ihan niin totaalisen jumalainen kuin odotin. Silti todella hieno sherryinen Ardbeg 1970-luvun puolivälistä. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 94/100. Whisky Monitor Database 93/100 (per 2).

Glenmorangie 12 yo Nectar D’Or 46%

Glenmorangien kultainen nektari eli Nectar D’Or sai sisarpullotteidensa tapaan ikämerkinnän 2011. Tämä on kypsynyt muiden tapaan ex-bourbonissa, mutta viimeistelty makeissa Sauternes-viinitynnyreissä.

Glenmorangie 12 yo Nectar D’Or

(46%, OB, +/- 2015, 70 cl)

Tuoksu: Maltainen, sokerinen, makean viininen. Hiukan puuromainen ja ummehtunut. Paljon persikkaa, tölkkipäärynää siirapissa, kypsää banaania ja makeita viinirypäleitä. Tammea, vaniljaisuutta. Jotain hiukan epäkypsää ja kovaa tässä kuitenkin on, kukkaisista sävyistä huolimatta. Sauternes on yllättävän selvästi pinnassa. Vesilisällä kukkaisuus pääsee kunnolla esiin, samoin lakritsiset sävyt löytyvät.

Maku: Maku parantaa selvästi tuoksusta. Runsaasti valkosuklaata, nougat’ta, maapähkinää, hienoja tummia sävyjä. Runsaasti mausteisuutta ja hedelmäisyyttä. Tammisuus on ryhdikästä mutta ei ammu yli. Maltaisuutta ja valkoviinimäistä hapokkuuttakin löytyy, hyvänä vastinparina persikkaiselle ja siirappiselle makeudelle. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja oikein tasapainoinen. Jälkimaku alkaa tummalla suklaalla ja viinisyydellä, kaikkineen paahtuneella ja mustaa teetä muistuttavalla karvaudella. Hunajaisuus nousee kuitenkin tyylikkäästi esiin, samoin hedelmät. Melko pitkä finaali. Vesilisä tuo melkein soijamaista tummuutta makupalettiin.

Arvio: Hiukan lenseän tuoksun jälkeen maku potkii hienosti. Todella paljon sauternes-jälkkäriviiniä tuntuu mukana sekä tuoksussa että maussa, ja se toimii yllättävän hyvin. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 86/100. Whisky Monitor 85/100 (per 2). Whisky Magazine 85/100 (Dave Broom), 93/100 (Martine Nouet). Dramming 80/100.

Ardbeg Supernova SN2010, 60,1%

Ardbegin Supernova lanseerattiin vuoden 2009 kintaalla, ensin komitealle ja sitten yleiseen myyntiin. Sen jälkeen näitä jyrkästi turpeistettuja pullotteita on nähty enemmänkin – jonkinlaista kilpailuahan siinä käytiin Octomorea vastaan. Sittemmin Octomore meni menojaan ja Ardbeg palaili takaisin omaan (myöhempien aikojen) tyyliinsä.

Nyt maistelussa Supernovan vuoden 2010 versio. Jälleen väkivahvaa tavaraa prosenttien perusteella. Lisäksi turpeista löylyä pitäisi lyödä ilmeisesti 100 ppm:n voimalla.

Ardbeg Supernova SN2010

(60,1%, OB, NAS, Bottled 11.3.2010, 70 cl)

Tuoksu: Muhkea turvesavu tulvahtaa välittömästi nenään. Sen alla on varsin tuoreen, sitruksisen ja hiukan kermaisenkin oloinen viski. Unohtamatta valtavaa tervaisuutta ja salmiakkia, Fisherman’s Friend -pastilleja, suolaa ja jodia. Vihreää omenaa, vaniljaa, paahtoleipää. Paahdettuja juureksia hunajassa. Jotain muovistakin tässä on, tuorekelmua. Varsin nuoren oloinen kokonaisuus. Vesilisä avaa suolavetisen ja merellisen puolen.

Maku: Turvesavu iskee voimalla, mukana tulee kosolti tuhkaisuutta ja kireää hapokkuutta. Todella kuiva ote heti alkuun, rapisee suussa. Fisherman’s Friendia, tervaa, suolaisuutta. Tiukka tammisuus, tanniinit purevat kiinni. Raakaa omenaisuutta, palanutta lanttua. Vähitellen suutuntuma makeutuu kermaisemmaksi, mutta yleisilme on silti ilman vettä hyvin kireä. Jälkimaku höyryää samaa turvesavua, tuhkaisella ja hiukan happamalla kierteellä. Pistelevää pippurisuutta, chiliä. Hapanta sitruunaa, kireää tammea. Vesilisä nostaa esiin mukavasti sitruksisia sävyjä.

Arvio: Komea ja häpeilemättömän julma turvepommi, mutta sittenkin hiukan liian kireä ja yltiöpäisessä savussaan yksipuolinen Ardbeg omaan makuuni. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 90/100. Whisky Monitor Database 87/100 (per 13). Whisky Magazine 80/100 (Dave Broom), 86/100 (Rob Allanson). Smoke On The Water, ”Turvesavuisuus hallitsee kokonaisuuta liikaa”.

Glenmorangie Burgundy Wood Finish 43 %

Glenmorangien valikoimassa oli monenlaisia finistelyitä jo ennen nykyistä aikakautta ja mielikuvituksellisesti nimettyjä pullotteita. Nyt käsissä ex-punaviinissä ilmeisesti muutaman kuukauden ajan viimeistelty viski.

Glenmorangie Burgundy Wood Finish

(43 %, OB, NAS, +/- 2005, 70 cl)

Tuoksu: Erittäin hedelmäinen, omenaa ja ananasta, punaisia viinirypäleitä ja hunajamelonia. Varsin makea ja miellyttävä, raikas ja kevyt. Tammi tulee tyylikkäästi läpi. Maltaisuus on hapokasta ja rapeaa, muromaista. Marjaisuutta, mustikkaa ja punaherukkaa. Hilloisuutta. Pieni viinisyys on mukana.

Maku: Reippaan mausteinen ja marjaisa. Omenan hapokkuutta, ananasta ja hiukan kireää aprikoosia. Maltaisuus on runsasta ja osin hallitsevaakin. Tammikin potkii, kiristää nahkaisena. Selvästi enemmän viinistä otetta kuin tuoksussa. Kuivattuja luumuja, rusinaa. Suutuntuma on varsin kepeä. Jälkimaku kuivahtaa kunnolla, siinä viinisyys jo korostuu. Hapanta nahkaisuutta, kireää maltaisuutta. Ruohoista, mausteista otetta. Melko lyhyt finaali.

Arvio: Kauniin tuoksuinen mutta kovin kepeä viski. Silti tavallaan mainio omassa lajissaan. 82/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 72/100. Whisky Monitor Database 77/100 (per 8).

Ardbeg Day 2012 Release 56,7%

Ardbeg Dayn vuoden 2012 julkaisuna oli tällainen kaveri. Vaikea on päällepäin sanoa, mitä tämä on syönyt. Ensivaikutelman perusteella jotain sherrytynnyriäkin on mahtunut mukaan.

Ardbeg Day 2012 Release

(56,7%, OB, NAS, 2012, 70 cl)

Tuoksu: Turpeinen, kevyen sherryinen ja mausteinen. Savua, lihaisuutta, hunajaa. Persikkaa, rusinaa, viinirypäleitä. Maukas ja runsas vaikutelma. Tuhkainen, tervainen ja jossain määrin kuivakkaan oloinen. Tammea, lakritsia. Vesilisällä merellisyys ja suolaisuus tulevat paremmin esiin.

Maku: Öjyinen ja runsas, makean sherryinen ja savuinen. Salmiakkia, tervaa, turpeisuutta, suolaisuutta. Tammi on mausteista, pippurista. Suutuntuma on öljyinen ja aromikas mutta tekstuuri varsin huokoinen. Persikkaa, rusinaa, hunajaa, omenahilloa. Jälkimaku on paahteinen ja tamminen, kevyen sherryinen ja runsas. Luumua, rusinaa, suklaata, lakritsia, tervaa. Maukas, keskipitkä finaali, joka kuivuu varsin reippaasti. Vesilisä tuo suolaisuuden pintaan.

Arvio: Varsin nuorekas mutta silti oikein mehevä oman lajinsa edustaja. 88/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 88/100 (per 5). Smoke On The Water, ”Ihan ok nuorehko Ardbeg”.

Ardbeg Perpetuum 47,4%

No niin, nyt lapaan tarttui tämä Ardbegin 200-vuotisjuhlan kunniaksi pullotettu Perpetuum. Mukana on ilmeisesti hyvin vanhaakin Arttua, mutta pääosa lienee varsin nuorta tavaraa.

Ardbeg Perpetuum

(47,4%, OB, NAS, 2015, 70 cl)

Tuoksu: Savua ja vaniljaa. Lihaisa turpeisuus, suolaa ja kuivalihaa. Märkää köyttä, makeaa hunajaisuutta, hiukan antiseptisia aineita. Omenaa, pehmeää sitruksisuutta. Melko kuiva vaikutelma. Tamminen ja paahteinen. Oikein maukas. Vesilisä tuo maltaisuutta ja jyväisyyttä esiin.

Maku: Savua, tuhkaisuutta, vaniljaa, hiukan kumia. Makeaa omenaa, lihaisuutta, kosteaa turpeisuutta. Suutuntuma on melko kuiva ja öljyinen. Sitruksisuutta ja omenaa, aavistus aprikoosia. Tammi tuntuu voimakkaana ja varsin nuorekkaana. Pieni bensainen vivahde taustalla. Jälkimaku on sitruksinen, tervainen, lihaisa ja inkiväärinen. Turvesavu säilyy mukana, samoin vaniljaisuus. Hunajaisuutta ja suolaa. Huomattava tuhkaisuus ja tupakkaisuus. Keskipitkä finaali, jonka lopuksi suussa maistuu ihan selkeä tupakansavu. Vesilisä korostaa tämän sitruksista ja lääkemäistä luonnetta.

Arvio: Vaniljainen, tupakansavuinen ja ihan maukas, ehkä silti aavistuksen sekava Ardbeg. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 86/100. Whiskynotes 87/100.

Ardbeg 1977/2004, 46%

Dr Bill eli Glenmorangien Bill Lumsden on sitä mieltä, että vuoden 1977 vuosikertajulkaisu on Ardbegin paras. Toisaalta moni liputtaa vuoden 1975 vuosikerran puolesta. Hajaääniä menee myös vuoden 1978 vuosikerralle.

Ardbeg 1974 Provenanceen ja moniin tislaamon 1970-luvun single cask -pullotteisiin verrattuna ne eivät ole olleet aivan yhtä haluttuja, mutta ehkä niistä silti voi puhua yhden aikakauden klassikkoina.

Nyt on aika maistaa ajatuksella, mistä vuonna 1977 tislattu ja vuonna 2004 pullotettu Ardbeg on tehty.

Ardbeg 1977/2004

(46%, OB, 1977–2004, Batch L4, 70 cl)

Tuoksu: Turpeinen ja sitruksinen, varsin merellinen ja suolainen. Hiilistä savua, palvikinkkua, antiseptisiä aineita. Kuivaa tammisuutta, kovia toffeekarkkeja. Yleisilme on varsin kuiva ja intensiivinen. Vaniljaa, sitruunavaahtoa, mustikkaa, salmiakkia, hiukan kaakaota. Upea on, raikas ja tyylikäs. Vesilisä tuo tuoksuun tiettyä rasvaisuutta ja kermaisuutta, toisaalta taas merilevän kaltaisia aromeja.

Maku: Savuinen, lääkemäinen ja vaniljainen. Mahtava balanssi ja harmonia, vaikka kokonaisuus on voimakas. Tammisuus on kuivaa ja herkullista. Pehmeää hiilisavua, sitruunaa, vihreää omenaa, suolaa, jodia. Kaikkineen suolaisuus ja lääkemäisyys hallitsevat, vain kovan toffeekarkin ja akaasiahunajan makeus tuntuvat. Salmiakkia ja kaakaojauhetta löytyy maun tummassa loppuvaiheessa. Jälkimaku on suolainen ja tervainen, salmiakkinen ja pehmeän nuotiosavuinen. Hunajaa, vaniljaa, herukkaisuutta, kahvia, tummaa paahtoa. Pitkä ja uljas finaali. Vesilisällä makuun tulee kermaisuutta ja mentholin raikkautta.

Arvio: Iän tuoma tamminen tyylikkyys nostaa tämän aivan omalle tasolleen. Suuri elämys. 93/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 89/100. Whisky Monitor Database 90/100 (per 2).

Ardbeg 1990/2007 Airigh Nam Beist 46%

Sateisen Ardbeg-päivän päättää Airigh Nam Beist -julkaisujen keskimmäinen erä, vuonna 2007 pullotetusta rotaatiosta. Vuosina 2006–2008 julkaistut Beistit ovat aina olleet Arttuja minun makuuni, ja nyt on aika kirjata yhdet nuotit myös tänne.

Ardbeg 1990/2007 Airigh Nam Beist

(46%, OB, 1990–2007, Batch L7, 70 cl)

Tuoksu: Ensivaikutelma on makean omenainen ja kostean turpeinen. Muhkea, hiilisavuinen ja vaniljainen paletti, sitruksisuutta ja lääkemäisyyttä. Suolaa, tervaa, pikeä, hiilisyyttä. Tervaleijonaa, yrttisyyttä. Voimakas ja runsas kokonaisuus.

Maku: Öljyinen ja täyteläinen suutuntuma, salmiakkinen ja tervainen makupaletti. Kuivempi kuin tuoksu antoi odottaa. Suolaa ja merellisyyttä riittää, jodia ja hiilisyyttä. Sitruksisuutta riittää, greippiä etenkin. Jälkimaku alkaa makean hunajaisena ja turpeisena, mutta omenaisuuden ja sitruunan jälkeen terva ja salmiakki alkavat taas nousta. Tammisuus kuivattaa suuta hiukan, mutta runsaan mausteinen ja paahteinen finaali kestää mukavan pitkään.

Arvio: Komean öljyinen savupommi, joka muuttuu hetki hetkeltä tummemmaksi. 91/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 88/100.