Maistelussa tällä kertaa suurklassikko, legendaarinen Lagavulin, sarjansa ensimmäinen. Tätä vuonna 1979 tynnyriin pistettyä Distillers Editionia on tiettävästi pullotettu vain vuonna 1997, mutta miniatyyrissä ei pullotusvuotta ole, niin kuin ei ole batch-numeroakaan. Oletus on kuitenkin vahva. Otamme hatun päästä ja ryhdymme maistoon.

Lagavulin 1979 Distillers Edition

(43%, OB, 1979–1997*, Double Matured in Pedro Ximénez Sherry Casks, 5 cl miniature)

Tuoksu: Mahtava, aivan mah-ta-va. Tervaleijonaa, turvesavua, pekonia ja savumakkaraa. Salmiakkia ja tervaa, hiukan siirappisuutta ja yrttisyyttä. Nahkaisuutta ja kuivaa tammisuutta, marjaisuutta ja sherryä. Suklaisuutta, tupakkaisuutta, pientä hiilisyyttä ja intensiivistä appelsiinia. Upea kompleksisuus ja balanssi.

Maku: Tumman turvesavuinen, syvän yrttinen ja upean sherryinen. Lääkemäisyyttä, hiiltä, tuhkaa, salmiakkia ja tervaa. Tammi on erittäin kuivaa ja vahamaista, pieni nahkaisuus saa tukea pippurista ja yrteistä. Siirappia, suolaa, salmiakkilakritsia, marjaisuutta, pekonia ja savumakkaraa. Suutuntuma on melko täyteläinen ja hienossa balanssissa. Maut ovat syviä, integroituneita ja kompleksisia. Jälkimaku on tamminen, sherryinen ja vahamainen, öljyinen ja suolainen. Lääkemäisyyttä, pippuria, hiilisyyttä. Tervaleijona, tuhkaisuus, appelsiini, pekoni ja kaikki nyanssit elävät upeasti pitkän finaalin loppuun saakka.

Arvio: Vahvistaa viskimaailman vanhan sanonnan siitä, että sarjan ensimmäinen on lähes aina sarjan paras. Kaikista maistamistani Distillers Edition -pullotteista tämä on tähän mennessä ylivoimaisin. Hands down. 93/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 92/100.