Special Release

Mannochmore 25 yo 1990/2016, 53,4%

Mannochmore on harvoin nähtyä viskiä ainakin tislaamopullotteina. Nyt maistelussa on Diageon vuoden 2016 Special Releases -julkaisuihin kuulunut 25-vuotias, joka on vuoden 1990 vuosikertaa.

Tuote on pakattu erittäin tyylikkäästi, tummasävyisiin papereihin käärittynä ja jo Mannochmoren Flora & Faunasta tutulla tikalla koristeltuna. Itselleni tuli kyllä tummista kääreistä mieleen Loch Dhu, mikä ei ehkä ollut tarkoitus. Toivotaan hienoa elämystä tällä kertaa.

Mannochmore 25 yo 1990/2016

(53,4%, OB, 1990–2016, Special Release, First Fill Ex-Bourbon, First Fill American Oak & New European Oak Butts, 3954 bts., 70 cl)

Tuoksu: Todella tamminen ja vaniljainen. Runsain mitoin vaahtokarkkia, pölyistä ullakkoa, vastasahattua tammilankkua. Jotain vähän liuotinmaista, silti jotain hyvin eleganttia ja aromaattista. Tuoretta ruohoa, sitruksisuutta, kookosta, marsipaania. Hiukan yliohjautuvasta bourbonista tulee mieleen Glen Spey 21 yo 1989/2010, vaikka se oli kuitenkin puhtaasti ex-bourbonista. Vesilisä tuo tähän raikkautta ja appelsiinia sävyjä.

Maku: Erittäin tamminen, pääosin hyvällä tavalla. Tynnyreistä on otettu kaikki irti, ja nyt myös kevyt sherryisyys on mukana. Kuivattuja hedelmiä, sitruksisuutta, kookosta, hedelmäkarkkeja, vaahterasiirappia, vaniljaa. Voimakas mausteisuus kihelmöi, valkopippuri ja inkivääri ampuvat täydeltä laidalta. Suutuntuma on kermainen ja varsin hyvin tasapainossa, mutta tammesta täytyy tykätä todella paljon. Jälkimaku on edelleen voimakkaasti tamminen, mausteinen ja kihelmöivä. Vähitellen vanilja ja hedelmäkarkit nousevat pintaan, siirappi ja luumu pääsevät esiin. Melko pitkä finaali. Vesilisä tuo vaahtokarkit ja marsipaanin esiin.

Yhteenveto: Valtavan tamminen viski, extreme-tavaraa. Paljon mielenkiintoista tutkittavaa, kun tammen kanssa alkaa tulla toimeen. Silti jos pitäisi valita, Glen Spey 21 yo 1989/2010 osui tästä genrestä vielä paremmin omaan preferenssiini. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 85/100.

Lagavulin 12 yo Special Release 2017, 56,5%

Lagavulinin 12-vuotias pysyy sitkeästi Special Releases -julkaisujen joukossa vuosittain. Näiden tasalaatuisuus on hämmästyttänyt vuodesta toiseen. Itse en ole ainakaan törmännyt vielä yhteenkään heikkoon esitykseen.

Pakko myöntää, että myös näiden pullotteiden tietty spartalaisuus viehättää: vähintään 12 vuotta, amerikkalaista refilliä, ei mitään kikkoja. Voltit ylös, kaikenlainen kuorruttaminen alas – aina toimiva resepti. Ja nyt siis käsillä jo 17:s vuosittainen julkaisu.

Lagavulin 12 yo Special Release 2017

(56,5%, OB, 2017, 17th Release, Refill American Oak Hogsheads, 70 cl)

Tuoksu: Makeaa turvesavua, merellisyyttä, mineraalisuutta ja sitruunaisuutta. Merilevää, mutaa, ostereita. Paksu öljyisyys hallitsee, mutta taustalla on mukavasti kirpeyttä ja maltaisia sävyjä. Tammi on vahvasti mukana. Hiiltä ja nokea. Valkopippuria ja suolaista voita. Vesilisä tuo vaniljaista makeutta ja hiukan lihaisuutta esiin.

Maku: Hiilisen rasvainen puoli on tällä kertaa pinnassa. Tuhkaa, nokea, runsasta turvesavua, salmiakkia, lääkettä. Suolaisuutta, mineraalisuutta, pippurisuutta. Sitruunaisuus on edelleen intensiivisesti läsnä. Suutuntuma on todella täyteläinen ja painavan öljyinen. Prosciuttoa, hapokkuutta, kirpeää omenaa. Jälkimaku liikkuu vielä pidemmälle nokisiin ja mineraalisiin syövereihin. Turvesavu pysyy tuhdisti läsnä, sitruunaisuus ja suolainen voi tekevät tehtävänsä. Tammea, maltaisuutta, merellisyyttä, öljyä. Hienosti etenevä ja keskittynyt loppuliuku. Varsin pitkä finaali. Vesilisä saa hedelmäisen makeuden pintaan.

Arvio: Edelleen loistavaa viskiä. Tällä kertaa pykälän makeampaa ja nokisempaa kuin yleensä, ilman massiivista lihaisuutta – mutta mineraalisuutta on sitten senkin edestä. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 90/100.

Lagavulin 12 yo Special Release 2016, 57,7%

Lagavulinin 12-vuotiaiden CS-sarja on edennyt jo 16:nteen erään, mutta resepti on edelleen sama: paljasta turvesavuista viskiä ex-bourbonista. Nämä ovat kolahtaneet minulle vuodesta toiseen, sen verran tasaista ja laadukasta jälkeä Lagavulinilla on näiden kanssa tehty.

Lagavulin 12 yo Special Release 2016

(57,7%, OB, 2016, 16th Release, 70 cl)

Tuoksu: Vegetaalinen turpeisuus ja lihaisa rasvaisuus ovat kärjessä. Turvesavua, nokisuutta, salmiakkia, hiukan kumia. Tuntuu ehkä aavistuksen rasvaisemmalta ja makeammalta kuin pari aiempaa editiota. Merilevää, suolaisuutta, tervaa, juuresmaisia piirteitä. Ison viskin elkeet. Vesilisä tuo hiukan hammastahnaa pintaan.

Maku: Rasvainen, turpeinen ja alkuun yllättävänkin makea. Sitruunaa, omenaisuutta, turvesavua, savumakkaraa, pekonia, suolaisuutta. Tammi haukkaa kiinni ihan kunnolla, mausteet ja tanniinit puhuvat. Hiukan sitruksista karvautta ja teen kitkeryyttä. Suutuntuma on erittäin painava ja rasvaisen täyteläinen. Nokea, tervaa, salmiakkia. Balanssi on hieno. Jälkimaku alkaa todella tervaisena ja salmiakkisena, kumia ja nokisuutta riittää. Tammi tuntuu aktiiviselta ja mausteiden keskellä hetkellisesti vaniljaisen makealtakin. Sitruunaisuutta, merilevää, juuresmaisuutta. Pitkä ja nautinnollisen järeä finaali. Vesilisällä saa esiin suolakalamaisia piirteitä, graavilohta ja makrillia.

Arvio: Loistavaa Lagavulin-tuotantoa. Ei näistä voi olla pitämättä. Syystä tai toisesta tämä tuntui hiukan rasvaisemmalta ja makeammalta kuin muutama aiempi editio, mutta erot näissä ovat varsin maltillisia. 91/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 92/100. Whiskynotes 86/100.

Caol Ila 30 yo 1983/2014 Special Release 55,1%

Käsissä on ennakkotietojen mukaan yksi kaikkien aikojen Caol Ila -pullotteista. Hattu päästä.

Caol Ila 30 yo 1983/2014 Special Release

(55,1%, OB, 1983–2014, Special Release, Refill American & European Oak, 7638 bts., 70 cl)

Tuoksu: Kuivaa tammea ja vahvaa turvesavua. Jämäkkä vaikutelma saman tien. Salmiakkia, suolaa, jodia, lääkemäisyyttä, kamferitippoja. Limettiä ja vihreää omenaa, toisaalla hiukan karkkimaisuutta, vaahtokarkkia ja kuivattuja hedelmiä. Hiukan tupakkaisuutta ja hiiltä. Jykevä. Vesilisä tuo hunajan ja ruohon.

Maku: Erittäin voimakas ja ryhdikäs kolmekymppinen. Tamminen ja hapokas, turvesavuinen ja hiilinen lähtö. Lääkemäisyyttä, jodia, suolaa, yrttisyyttä, kamferia. Tammi on kuivaa ja mentholimaista, mutta sen alla jylisee, mausteet iskevät lujaa ja pippuria riittää. Limettiä, omenaa, mangoa, hiukan karkkisuutta ja hunajaista makeutta kaiken takana. Suutuntuma on öljyinen ja kuiva. Jälkimaku on edelleen hienolla tavalla kuivan tamminen, lääkemäinen ja savuinen. Salmiakkia ja suolaisuutta, limettiä ja kamferitippoja, mentholia, merellisyyttä. Pitkä jälkimaku kuivuu upeasti. Vesilisä nostaa makeaa puolta paremmin esille ja balansoi kokonaisuutta siltä osin hienosti.

Arvio: Todella voimakas ja kompleksinen ikäihme. On kyllä melkoinen Caol Ila. 92/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 92/100.

Benrinnes 21 yo 1992/2014 Special Release 56,9%

Benrinnesin erikoisjulkaisut ovat pyörineet pitkälti tuhdin sherryn varassa. Aiemmin maistamani 23-vuotias Benrinnes oli lähtökohdiltaan oivallinen mutta lopulta varsin rikkinen – toivottavasti tämä 21-vuotias olisi vähän paremmin balanssissa.

Benrinnes 21 yo 1992/2014 Special Release

(56,9%, OB, 1992–2014, Special Release, Sherry Casks, 2892 bts., 70 cl)

Tuoksu: Uskomaton pähkinäisyys. Saksanpähkinää ja hasselpähkinää oikein kunnolla. Öljyisyys ja lihaisuus ovat vahvoina pinnassa. Kaikkineen tuntuu, että tässä on voimaa todella paljon. Kuivalihaa, rusinaa, maltaisuutta, tallia, tummaa suklaata, suolaista lakritsia – ja vähän rikkiäkin. Vesilisä avaa hunajaisuuden ja tuo lisää pehmeää suklaisuutta pintaan.

Maku: Selvästi sherryisempi kuin tuoksu antoi odottaa. Täyteläinen ja öljyinen profiili puskee suklaisuutta, luumua ja nahkaista tallisuutta oikein huolella. Raskaasta ja rasvaisesta lihaisuudesta tulee jo Mortlach mieleen. Maltaisuutta, tervaa, lakritsia, hiukan rikkiä. Suutuntuma on painava ja kihelmöivän mausteinen. Tammi on pinnassa, voimakkaan sinapin vivahde ja pippurisuus ovat läsnä. Vahva curry löytyy myös. Jälkimaku on karvaan pähkinäisyyden, imelän liköörimäisyyden ja voimakkaan tammen tykitystä. Tallimaisuus ja nahkaisuus ottavat mittaa öljystä ja lihaisuudesta. Mineraalisuutta, hapokkuutta, murokeksiä. Ja edelleen sitä rikkiä. Varsin pitkä finaali. Vesilisällä tulee esiin tuoretta inkivääriä ja makeaa pähkinäisyyttä.

Arvio: Todella pähkinäinen, öljyinen ja lihaisa viski. Haastava tapaus, jossa rikki on jälleen mukana. En pidä kaikesta tässä, mutta kompleksisuus tekee tästä silti erittäin mielenkiintoisen. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 88/100.

Pittyvaich 25 yo 1989/2015, 49,9%

Takaisin arkeen ja raiteille, matka Islaylle on nyt takana ja loppuelämä edessä. Maailmalla jotkut julkaisevat juttuja Diageon uusista Special Release -pullotteista ja jotkut toiset kiisteltyjä listauksia maailman parhaista viskeistä.

Itse olen vaihteeksi aiemmin julkaistun Special Releasen ääressä.

Diageolta on saatu vain pari virallista Pittyvaichia aikojen saatossa, ja Pittyvaich-pullote Flora & Fauna -sarjassa on itse asiassa ainoa, jonka olen tislaamolta ikinä päässyt maistamaan.

Nyt lasissa on siivu 25-vuotiasta Pittyvaichia, joka on tislattu 1989 ja pullotettu 2015. Muistelen tislaamon profiilia hermostuneeksi, mutta mielenkiintoista päästä ottamaan tästä selkoa.

Pittyvaich 25 yo 1989/2015

(49,9%, OB, 1989–2015, Special Release, Refill Bourbon Hogsheads, 5922 bts., 70 cl)

Tuoksu: Kynttilää ja yrttisyyttä. Erittäin sitruksinen ja kirkkaalla tavalla kireä vaikutelma. Hapokkuutta, hiukan hapanta omenaa ja huonekaluvahaa. Tammea. Hiukan puuroisuutta ja hiivaista maltaisuutta, kaikkineen se hermostuneisuus ja epämääräisyys on läsnä, mitä odotinkin. Vesilisä aukoo raikkautta.

Maku: Öljyinen, ruohoinen ja vahamainen. Kynttilä on edelleen mukana, samoin tietty kompleksinen yrttisyys. Tammi tuntuu erittäin aktiiviselta ja kireältä, suu kuivuu oikein kunnolla. Sitruksinen ja hapokas puoli tukevat sitä entisestään. Suutuntuma on vahamainen mutta tekstuuriltaan hiukan ohut. Kurkkupastillia, mentholia ja anista löytyy. Jälkimaku liikkuu raa’an omenan ja banaanin välimaastossa. Hiukan melonin makeutta, mutta sitruksisuus ja tammisuus leikkaavat siltä siivet. Todella mausteinen ja minttuinen finaali, jossa mentholin ja aniksen sävyt maistuvat kyllä pitkään. Vesilisä tuo hunajaa pintaan ja keventää tammea.

Arvio: Kirkas, hapokas ja levoton viski. Sinänsä virheetön tuote, mutta nautiskelupuoli tällaisesta vähän jää puuttumaan, sen verran kireää on. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 85/100. Whiskynotes 83/100.

Lagavulin 12 yo Special Release 2015, 56,8%

Viskivuoden kohokohtiin on itselläni jo pitkään kuulunut Lagavulinin uuden 12-vuotiaan kohtaaminen. Nyt käsissä on vuoden 2015 julkaisu ja odotukset taas tapissa. Suosikkiviskejäni, tämä ei voi pettää.

Lagavulin 12 yo Special Release 2015

(56,8%, OB, 2015, 70 cl)

Tuoksu: Savuinen ja yllättävän raikas, hetkellisesti jopa herkän sitruksinen ja merellinen. Kaisloja, merilevää, suolaisuutta. Mukava tervaisuus ja salmiakkisuus, mikä tukee kokonaisuutta. Pientä hunajaisuutta, sisäkumia, kevyttä ruohoisuutta ja omenaisuutta. Toki iso ja voimakas tuoksu. Vesilisällä löytyy mangoa ja trooppista hedelmää selvemmin.

Maku: Silkkaa loistavuutta. Todella mielenkiintoinen mentholinen yrttisyys korostuu, samoin raikas sitrus ja merellinen suolaisuus. Turvesavu ja öljyisyys hallitsevat palettia, mutta maku on kaikkea muuta kuin yksioikoinen. Hiilisyyttä ja lääkemäisyyttä, salmiakkia, omenaa, ruohoisuutta, hiukan tammisuutta. Suutuntuma on täyteläinen ja öljyinen. Jälkimaku kurvailee turvesavun ja sitruksisuuden, lakritsin ja tammisuuden välissä. Pieni lihaisuus tulee myös esiin, pekonia ja savumakkaraa. Hunajakin nousee vihdoin kunnolla esiin. Loppua kohti merellisyys, suolaisuus ja tietty karkkisuus korostuvat. Vesilisä tuo tiettyä hedelmämehumaista makeutta pintaan.

Arvio: Aivan loistavaa viskiä tänäkin vuonna. Hands down. 92/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 92/100.

Convalmore 36 yo 1977/2013, 58%

Nyt on käsissä dream dram. Diageon edellinen Special Releases -sarjassa julkaistu Convalmore oli taivaallista tavaraa, ja moni on ollut sitä mieltä, että tämä on vieläkin parempi.

Käsittämätöntä, että alkoholiprosentti on näin korkealla, kun on todellisesta ikäviskistä kuitenkin kyse. Suomeksi: tynnyreiden on täytynyt olla erinomaisia.

Convalmore 36 yo 1977/2013

(58%, OB, Special Releases, 1977–2013, Refill American Oak, 2680 bts., 70 cl)

Tuoksu: Minttua, katajaa, tammisuutta, hunajaa. To-del-la intensiivinen tuoksu. Tammi on erittäin kuivaa ja muhkean mausteista, menee läpi kaikesta. Mehiläisvahaa, toffeeta. Savun aavistus, tippa yrttistä lääkettä. Karamellisoituja hedelmiä, sitruksisuutta, kiteistä sokeria, pihkaa. Huh huh. Vesilisä avaa hienosti kukkaisuutta ja ruohoisia sävyjä.

Maku: Voimakas ja tiivisrakenteinen. Minttuinen ja tamminen yleisilme, aivan mahtava. Tammi maistuu tyylikkäänä ja rouheana, mausteisena ja hallitsevana. Vahamainen suutuntuma on loistelias. Hunajaa, sokeria, toffeefudgea, vaniljaa. Herukkaisuutta, sitrusta, pihkaisuutta. Yrttistä lääkemäisyyttä, edelleen. Tammi kyllä hallitsee palettia. Jälkimaku iskee kuin miljoona volttia, kiteisen hunajaisella ja vahvan mausteisella aloituksella. Minttu ja eucalyptus ovat tiivisti läsnä. Sitruksisuutta, toffeeta, havuisuutta, yrttiteetä, kovia päärynäkarkkeja, vaniljaa, aavistus savua. Erittäin pitkä. Wow. Vesilisällä tulee Pectus-pastilleja pintaan.

Arvio: Aivan loistava viski, mestaruussarjan tavaraa. Silti nuorempi versio pysyy itselläni kärjessä, sen tammisuus ja vahamaisuus ovat jopa vielä vähän lähempänä täydellisyyttä. 93/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 94/100. Dramming 86/100.

Cardhu 21 yo 1991/2013, 54,2%

Diageo julkaisi tämän hiukan iäkkäämmän Cardhun vuoden 2013 erikoispullotteiden joukossa. Pullo ja etiketti näyttävät samalta kuin normaalissakin Cardhussa, mutta ehkä sitä pitää näinä aikoina oikeastaan jo arvostaa.

Cardhu 21 yo 1991/2013

(54,2%, OB, 1991–2013, Special Release, Ex-bourbon American Oak, 6000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Tammea ja vaniljaa. Mausteinen, hyvin kanelinen ja terävä ensivaikutelma. Omenaa, kirpeää sitrusta, leivosmaista makeutta. Yleissävy on kuivakka, tammisuus on varsin kireää ja kuivaa. Minttua, hedelmäteetä, kovia toffeekarkkeja. Hiukan sulkeutunut, silti ihan nätti. Vesilisä tuo kermaisuutta ja ruohoisuutta esiin.

Maku: Onpa lujaotteinen tammi, mausteet ampuvat täydeltä laidalta välittömästi. Kireä ja varsin hapan kokonaisuus. Kirpeää omenaa, hedelmäpastillia, minttua, vaniljaa, appelsiinia. Suutuntuma on kuiva, kevyen öljyinen. Maltaisuus maistuu hiukan hapokkaana. Karvasmantelia, sahattua lautaa, mustaa teetä. Jälkimaku alkaa lähes sahanpurumaisen tammisena ja kuivana. Hapanta appelsiinia, teetä, kanelia, pippuria, eucalyptusta. Finaali kuivahtaa vielä loppua kohti kovasti, ei pysy pitkään järin nautittavana. Vesilisä tarjoilee hunajaisuutta ja lisää yrttejä.

Arvio: Tynnyrit ovat ottaneet tästä yliotteen. Hyvät ainekset, mutta kuivuu aivan liikaa. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 84/100. Whiskynotes 85/100.

Auchroisk 30 yo Special Release 2012, 54,7%

Auchroiskin tislaamopullotteet ovat harvassa, mutta vuonna 2012 saatiin 30-vuotias julkaisu osana Diageon Special Releases -sarjaa. Pääosa tähän käytetystä viskistä on tiettävästi peräisin ex-sherrytynnyreistä.

Auchroisk 30 yo Special Release 2012

(54,7%, OB, 1982–2012, American & European Oak Casks, 2976 bts., 70 cl)

Tuoksu: Tamminen, paahteinen, karamellinen. Vanhanaikaisia tikkunekkuja. Vaniljaa, kermaisuutta, taatelia. Intensiivistä vaaleaa kahvisuutta. Herkullista suklaisuutta, mantelia, voikeksejä. Rusinoita, kinuskia. Maltaisuutta. Hienostunut ja herkullinen, suorastaan upea. Vesilisä tuo tuoretta kirsikkaa hienosti esiin, samoin ruohoisia sävyjä.

Maku: Maltainen ja paahtunut. Siirappia, palanutta sokeria. Melkoinen pudotus tuoksusta. Vahva maltaisuus hallitsee, kitkerän olutmaisena ja osin imelänä. Hapanta vadelmamarmeladia, mausteisuutta (inkivääriä), vahvoja yrttejä (salviaa), mustaa teetä. Suutuntuma on melko kermainen mutta body korkeintaan keskitäyteläinen. Jälkimaku tuo takaisin tuoksun makeuden, voikeksit ja tikkunekut. Kahvisuus ja tumma suklaa ovat silti jälkimaun pääosassa. Rusinaa, mantelia. Pitkä ja lopuksi melko herkullinen finaali. Vesilisä keventää yleistä kitkeryyttä mutta nostaa hiukan lenseää maltaisuutta toisessa päässä esiin.

Arvio: Nenässä huippu mutta suussa pettymys – kitkerä ja hiukan sekava. Kokonaisuutena ei mitenkään huono viski, mutta raju pudotus tuoksun luomista odotuksista tuntuu aina raskaalta. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 85/100. Whisky Monitor Database 89/100 (per 1). Whiskynotes 87/100.