Special Release

Blair Athol 23 yo 1993/2017 Special Release 58,4%

Maistossa tällä kertaa mielenkiintoinen Special Release -julkaisu Blair Atholin varastoista. En ole koskaan oikein päässyt tislaamon ominaislaatuun sisälle, vaikka monta jännää tapausta on tullutkin vastaan.

Blair Athol 23 yo 1993/2017 Special Release

(58,4%, OB, 1993–2017, Special Release, Ex-Bodega European Oak Butts, 5514 bts., 70 cl)

Tuoksu: Todella tamminen, kuivahkon sherryinen ja varsin metsäinen yleisilme. Havuisuutta pukkaa kuin aiemmin maistamassani Signatory-pullotteessa. Märkiä lehtiä, ruohoisuutta, yrttisyyttä, nahkaa. Rusinaa, saksanpähkinää, tummaa suklaata, kahvia, kuivattuja hedelmiä. Vesilisä availee soijaa ja viinisyyttä.

Maku: Kuivan sherryinen ja napakka. Tammi on vahvasti läsnä, edelleen tietty maanläheisyys ja metsäisyys tuo tähän luonnetta. Havuisuutta, nahkaisuutta, nyt myös selvää lihaisuutta, pekonia ja balsamicoa. Tummaa suklaata, kahvisuutta, pientä hiilisyyttä myös. Pieni suolaisen kinuskinen vivahde on erityisen hieno. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja runko jämäkkä. Tummaa yrttisyyttä, inkivääriä, mustaa teetä, kuivattuja hedelmiä, aprikoosia, rusinaa. Jälkimaku on tummasävyinen, pähkinäinen ja tyylikkäästi hapan. Tammi tuntuu todella paahteisena ja vahvana, kahvisuus ja rusinat antavat tukea. Lihaisuus käy kuivaksi ja sherry suolaiseksi. Havuisuus pysyy mukana loppuun asti. Melko pitkä finaali. Vesilisä tuo toffeeta ja siirappia.

Arvio: Haastava ja tyylikäs viski, ehdottomasti laadukas pullote. Haluaisin pitää tästä vielä enemmän, mutta näin tiukka tammi ja kuiva sherry on sellainen yhdistelmä, jonka kanssa on aina vähän varpaillaan. Tämän metsäisyydessä oli jotain samaa kuin Signatoryn viiden vuoden takaisessa pullotteessa, mutta nyt oltiin vielä kireämmällä arsenaalilla liikkeellä. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 86/100.

Talisker 15 yo Special Release 2019, 57,3%

Vuoden 2019 maistelut tässä blogissa päättää Diageon tänä syksynä Special Releases -sarjassa julkaisema Talisker. Yksi syksyn yllättävistä spesiaaleista on kypsynyt ex-bourbontynnyreissä (Freshly Charred American Oak Hogsheads), joista on riittänyt viskiä yli 42 000 pulloon. Se on melkoinen määrä se.

Oma suhteeni Taliskeriin on muuttunut vuosien saatossa aina vain kompleksisemmaksi. Ihailen syvästi 2000-luvun alussa julkaistuja 20- ja 25-vuotiaita pullotteita. Vanha kymppi toimi hyvin, samoin tuhdin sherryinen Managers’ Choice. Mutta nämä uudet Neist Pointit ja muut… Hmm. Vaikeita. Siksi en tältäkään viskiltä odota juuri mitään.

Talisker 15 yo Special Release 2019

(57,3%, OB, 2019, Special Release, Freshly Charred American Oak Hogsheads, 42222 bts., 70 cl)

Tuoksu: Hedelmäsalaattia ja kermaisuutta, hunajaisuutta ja hiukan turvesavua. Ruohoisuus ja vahamaisuus tulevat selvästi esiin, samoin pistävä yrttisyys ja pieni pippuri. Vaniljaa, kypsää banaania, makeaa omenaa. Suolaisuus ja merellisyys löytyvät myös. Melko makea kokonaisuus. Vesilisä avaa makeaa limettiä.

Maku: Pippuri tulee runsaana läpi. Turvesavu ja suolaisuus iskevät perässä niin, että hedelmät jäävät hiukan jalkoihin. Jodia ja merilevää riittää. Yrttisyys on kitkerää ja tammi tuntuu jopa raa’alta. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja poltteleva. Chiliä, karvasmantelia, sitruunaa, rusinaa. Makea tuhkaisuus ja öljyinen purevuus eivät aivan löydä balanssia grillattujen hedelmien kanssa. Jälkimaku on tuhkainen, suolainen ja reippaan turvesavuinen. Viherpippuria tulee joka tuutista, kunnes vanilja ja hunaja vähitellen löytävät tiensä ulos. Jodia, lääkettä, merilevää, sahanpurua. Melko pitkä finaali. Vesilisä tuo bensaisuutta ja pihkaa esiin.

Arvio: Monitahoinen ja haastava Talisker. Puuta, karvautta ja makeutta, ei ihan balanssissa. Tuoksu on kuitenkin todella kutsuva, kun viskiä jaksaa pyörittää lasissa hiukan pidempään. Pakko kuitenkin myöntää, että ne vanhat refill-tynnyrit… ne vasta olivat jotain. Tämä ei mitenkään pääse omiin suosikkeihin, vaikka sinänsä aivan laadukas nykypäivän Talisker onkin. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 88/100.

Lagavulin 12 yo Special Release 2006, 57,5%

Marraskuun lopun synkkyyden kunniaksi Viskikonttorin suuri Lagavulin-juhlaviikko jatkuu. Eilinen vuoden 1979 Distillers Edition otti luulot pois, joten eihän tässä ole muuta vaihtoehtoa kuin nostaa radikaalisti voltteja.

Tänään maistelussa Lagavulinin varsin varhaista kuutoserää tästä Special Releases -klassikkosarjasta.

Sarjan tämänsyksyiset pullotteet ovat ulkomuodoltaan tyyliteltyjä ja ehkä jonkun mielestä jopa fancyjä. Jotenkin tämä vanha spartalainen tunnelma puhuttelee itseäni enemmän kuin lehtikuviot ja hörhelöt.

Lagavulin 12 yo Special Release 2006

(57,5%, OB, Bottled 2006, 6th Release, 70 cl)

Tuoksu: Tuima turvesavu ja yllättävän erottuva mentholi ovat keulassa. Reippaasti kumia, aktiivista tammea, vegetaalisuutta, hiilisyyttä ja suolaa. Vanilja ja Key Lime Pie tuoksuvat. Mineraalisuutta, hiukan lääkemäisyyttä ja bensaa. Melko kuiva kokonaisuus – ja hieno. Vesilisä avaa ruohoisuutta ja makeutta.

Maku: Voimakas, sitruksinen ja turvesavuinen. Vegetaalinen turve hallitsee, mutta tietty mineraalisuus ja mentholi pitävät paketin kasassa ja riittävän kuivana. Hiilisyyttä, hapokkuutta, tuhkaa. Suutuntuma on täyteläinen ja pippurisen pureva. Sitruunan rinnalle nousee vihreää omenaa ja pientä kinuskista makeutta. Kumi on edelleen mukana, samoin lääkemäisyys ja bensa. Jälkimaku paljastaa vihdoin hiukan tervaa, salmiakkia ja kuivalihaa. Silti finaali pyörii yhä turvesavun, kumin ja mentholin ympärillä. Mineraalisuutta, lääkemäisyyttä ja tuhkaa riittää pitkän finaalin loppuun asti. Vesilisä korostaa hiukan kitkeryyttä.

Arvio: Herkullinen, mentholin ja kumin sävyttämä Lagavulin. Vakuuttava esitys mutta taas hiukan erilainen kuin muut tämän sarjan viskit, mitkä olen päässyt maistamaan. 91/100

Lagavulin 12 yo Special Release 2018, 57,8%

Diageon vuosijulkaisusykli ei tämän viskin kohdalla petä koskaan. Jotain on kuitenkin tapahtunut. Ensimmäinen huomio muutoksesta on distillery manager Georgie Crawfordin nimikirjoituksen ilmestyminen etikettiin.

Aiemmin sillä paikalla luki tyylitellysti ”Mackie & Son”, Restless Peterin eli Peter Mackien (1855–1924) muinaisen yhtiön mukaan. Haamu on siis poistunut. Hyväksytään se.

Sen jälkeen pienenä yllätyksenä tulee, että kapselin alla ei olekaan enää puna-valkoista paperisinettiä. Korkissakin itse korkin materiaali on vaihtunut laadultaan huokeampaan purusekoitteeseen, samanlaiseen, mitä Laphroaig on käyttänyt jo useamman vuoden ja millainen löytyi myös uuden Taliskerin pullonsuusta.

Mutta tärkein kysymys on edelleen: onko se hyvää? Lähden ottamaan selvää. Koska 12-vuotias Lagavulin on vuodesta toiseen lempiviskejäni, odotukset ovat korkealla. Se on hyvä muistaa, kun näitä nuottejakin lukee. Edes kaikki Lagavulinin ystävät eivät tästä viskistä pidä, se on selvä.

Lagavulin 12 yo Special Release 2018

(57,8%, OB, 2018, 18th Release, Refill American Hogsheads, 70 cl)

Tuoksu: Muhkeaa turvesavua, vegetaalisuutta ja makeaa mineraalisuutta. Merilevää ja mutaista rantaa, hiiltä ja nokea. Rasvainen likaisuus ja kirpeä sitruksisuus muodostavat hienon vastinparin. Kumisaapasta, kosteaa villatakkia, suolaista voita, lihaisuutta, makeaa tammea. Hiukan pippuria mukana. Vesilisä tuo ketjurasvaa ja nostaa tammen makeutta entisestään.

Maku: Turvesavuinen, sitruksinen ja mineraalinen. Savumakkaraa, pekonia ja rasvaista lihaisuutta löytyy jälleen, mitä viime vuoden editiossa jäin kaipaamaan. Tuhkaa, nokea, suolaisuutta, lääkemäisyyttä, tervaa. Suutuntuma on täyteläinen ja painavan öljyinen. Kumia, villaa, merilevää. Omenaa, aktiivista tammea, kirpeyttä. Jälkimaku on turvesavuinen, sitruksinen ja edelleen muhkean lihaisa. Savumakkaraa, pekonia, merellisyyttä, hunajaisuutta, ylikypsää sekahedelmää, nyhtöpossua, karamellia. Silti myös mentholinen raikkaus puskee pintaan, tammi toimii hienosti. Pitkä ja upeasti kehittyvä finaali. Vesilisä avaa mangoa, yrttejä ja makeutta vielä lisää.

Arvio: Klassinen, erinomainen ja muhkea viski. Sarjansa valioita, jälleen kerran. Edes pieniä muutoksia pullon ulkoasussa ei pidä hätkähtää, koska viski itsessään menee viimevuotisesta pullotteesta laadullisesti ohi. 91/100

Talisker 8 yo 2009/2018 Special Release 59,4%

Diageo yllätti ainakin minut julkaisemalla tämän vuoden Special Releases -kimarassa nuoren Taliskerin. Ilahduttavaa on, että ikämerkinnän lisäksi myös tislausvuosi ja käytettyjen tynnyrien tyyppi ovat hyvin merkittyinä pulloon.

Konsepti osaltaan toistaa kahden vuoden takaista Lagavulin-julkaisua. Silloinkin markkinoille tuotiin 8-vuotias erikoispullote, jonka tosin sitten jäi valikoimaan myös Lagavulinin juhlavuoden jälkeen.

Nuoresta Lagavulinista pidin, vaikka siinä tietty raakuus paistoikin läpi – se oli osaksi se koko juttu siinä viskissä. Siksi myös tähän Taliskeriin kohdistuu odotuksia.

Talisker 8 yo 2009/2018 Special Release

(59,4%, OB, 2009–2018, Special Release, Deep-Charred First Fill Ex-Bourbon American Oak, 70 cl)

Tuoksu: Merellinen, turpeinen ja sitruksisen makea. Hiilisyyttä, hunajaa, appelsiinia, hiukan limettiä. Reipas paahteisuus, aprikoosikakkua, hiukan persikkahilloa. Vegetaalisuutta, grillattuja hedelmiä, jodia, hiukan nuotiosavua. Piparminttua. Vesilisä availee merilevää ja osteria, tuo tiettyä heinäisyyttä pintaan.

Maku: Painavan öljyinen ja hunajaisen makea. Merellinen, turvesavuinen ja pippurinen hyöky iskee kuitenkin nopeasti. Sitruksinen makeus seuraa tuoksua, kakkuiset ja hilloiset sävyt ovat mukana. Pekoninen ja savumakkarainen lihaisuus puskee pintaan. Suutuntuma on täyteläinen ja voimakas, vaikka makeus yllättääkin. Vegetaalisuutta, pientä tervaa. Piparmintun raikkautta. Jälkimaku ajaa sisään isolla pippurilla, turvesavu syvenee ja tummuu nopeasti. Tervaa, suolaa, paahteisuutta, aktiivista tammea. Pieni kitkeryys käy kiinni hunajaisuuteen. Mentholin raikkautta. Varsin pitkä finaali. Vesilisä avaa yrttejä ja ruohoisuutta.

Arvio: Todella oivallinen, hieman odotuksia makeampi Talisker. Nuorekas suoraviivaisuus toistaa 8-vuotiaan Lagavulinin konseptia mutta Taliskerin ominaislaatua hukkaamatta. Hyvää on. 87/100

Mannochmore 25 yo 1990/2016, 53,4%

Mannochmore on harvoin nähtyä viskiä ainakin tislaamopullotteina. Nyt maistelussa on Diageon vuoden 2016 Special Releases -julkaisuihin kuulunut 25-vuotias, joka on vuoden 1990 vuosikertaa.

Tuote on pakattu erittäin tyylikkäästi, tummasävyisiin papereihin käärittynä ja jo Mannochmoren Flora & Faunasta tutulla tikalla koristeltuna. Itselleni tuli kyllä tummista kääreistä mieleen Loch Dhu, mikä ei ehkä ollut tarkoitus. Toivotaan hienoa elämystä tällä kertaa.

Mannochmore 25 yo 1990/2016

(53,4%, OB, 1990–2016, Special Release, First Fill Ex-Bourbon, First Fill American Oak & New European Oak Butts, 3954 bts., 70 cl)

Tuoksu: Todella tamminen ja vaniljainen. Runsain mitoin vaahtokarkkia, pölyistä ullakkoa, vastasahattua tammilankkua. Jotain vähän liuotinmaista, silti jotain hyvin eleganttia ja aromaattista. Tuoretta ruohoa, sitruksisuutta, kookosta, marsipaania. Hiukan yliohjautuvasta bourbonista tulee mieleen Glen Spey 21 yo 1989/2010, vaikka se oli kuitenkin puhtaasti ex-bourbonista. Vesilisä tuo tähän raikkautta ja appelsiinia sävyjä.

Maku: Erittäin tamminen, pääosin hyvällä tavalla. Tynnyreistä on otettu kaikki irti, ja nyt myös kevyt sherryisyys on mukana. Kuivattuja hedelmiä, sitruksisuutta, kookosta, hedelmäkarkkeja, vaahterasiirappia, vaniljaa. Voimakas mausteisuus kihelmöi, valkopippuri ja inkivääri ampuvat täydeltä laidalta. Suutuntuma on kermainen ja varsin hyvin tasapainossa, mutta tammesta täytyy tykätä todella paljon. Jälkimaku on edelleen voimakkaasti tamminen, mausteinen ja kihelmöivä. Vähitellen vanilja ja hedelmäkarkit nousevat pintaan, siirappi ja luumu pääsevät esiin. Melko pitkä finaali. Vesilisä tuo vaahtokarkit ja marsipaanin esiin.

Yhteenveto: Valtavan tamminen viski, extreme-tavaraa. Paljon mielenkiintoista tutkittavaa, kun tammen kanssa alkaa tulla toimeen. Silti jos pitäisi valita, Glen Spey 21 yo 1989/2010 osui tästä genrestä vielä paremmin omaan preferenssiini. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 85/100.

Lagavulin 12 yo Special Release 2017, 56,5%

Lagavulinin 12-vuotias pysyy sitkeästi Special Releases -julkaisujen joukossa vuosittain. Näiden tasalaatuisuus on hämmästyttänyt vuodesta toiseen. Itse en ole ainakaan törmännyt vielä yhteenkään heikkoon esitykseen.

Pakko myöntää, että myös näiden pullotteiden tietty spartalaisuus viehättää: vähintään 12 vuotta, amerikkalaista refilliä, ei mitään kikkoja. Voltit ylös, kaikenlainen kuorruttaminen alas – aina toimiva resepti. Ja nyt siis käsillä jo 17:s vuosittainen julkaisu.

Lagavulin 12 yo Special Release 2017

(56,5%, OB, 2017, 17th Release, Refill American Oak Hogsheads, 70 cl)

Tuoksu: Makeaa turvesavua, merellisyyttä, mineraalisuutta ja sitruunaisuutta. Merilevää, mutaa, ostereita. Paksu öljyisyys hallitsee, mutta taustalla on mukavasti kirpeyttä ja maltaisia sävyjä. Tammi on vahvasti mukana. Hiiltä ja nokea. Valkopippuria ja suolaista voita. Vesilisä tuo vaniljaista makeutta ja hiukan lihaisuutta esiin.

Maku: Hiilisen rasvainen puoli on tällä kertaa pinnassa. Tuhkaa, nokea, runsasta turvesavua, salmiakkia, lääkettä. Suolaisuutta, mineraalisuutta, pippurisuutta. Sitruunaisuus on edelleen intensiivisesti läsnä. Suutuntuma on todella täyteläinen ja painavan öljyinen. Prosciuttoa, hapokkuutta, kirpeää omenaa. Jälkimaku liikkuu vielä pidemmälle nokisiin ja mineraalisiin syövereihin. Turvesavu pysyy tuhdisti läsnä, sitruunaisuus ja suolainen voi tekevät tehtävänsä. Tammea, maltaisuutta, merellisyyttä, öljyä. Hienosti etenevä ja keskittynyt loppuliuku. Varsin pitkä finaali. Vesilisä saa hedelmäisen makeuden pintaan.

Arvio: Edelleen loistavaa viskiä. Tällä kertaa pykälän makeampaa ja nokisempaa kuin yleensä, ilman massiivista lihaisuutta – mutta mineraalisuutta on sitten senkin edestä. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 90/100.

Lagavulin 12 yo Special Release 2016, 57,7%

Lagavulinin 12-vuotiaiden CS-sarja on edennyt jo 16:nteen erään, mutta resepti on edelleen sama: paljasta turvesavuista viskiä ex-bourbonista. Nämä ovat kolahtaneet minulle vuodesta toiseen, sen verran tasaista ja laadukasta jälkeä Lagavulinilla on näiden kanssa tehty.

Lagavulin 12 yo Special Release 2016

(57,7%, OB, 2016, 16th Release, 70 cl)

Tuoksu: Vegetaalinen turpeisuus ja lihaisa rasvaisuus ovat kärjessä. Turvesavua, nokisuutta, salmiakkia, hiukan kumia. Tuntuu ehkä aavistuksen rasvaisemmalta ja makeammalta kuin pari aiempaa editiota. Merilevää, suolaisuutta, tervaa, juuresmaisia piirteitä. Ison viskin elkeet. Vesilisä tuo hiukan hammastahnaa pintaan.

Maku: Rasvainen, turpeinen ja alkuun yllättävänkin makea. Sitruunaa, omenaisuutta, turvesavua, savumakkaraa, pekonia, suolaisuutta. Tammi haukkaa kiinni ihan kunnolla, mausteet ja tanniinit puhuvat. Hiukan sitruksista karvautta ja teen kitkeryyttä. Suutuntuma on erittäin painava ja rasvaisen täyteläinen. Nokea, tervaa, salmiakkia. Balanssi on hieno. Jälkimaku alkaa todella tervaisena ja salmiakkisena, kumia ja nokisuutta riittää. Tammi tuntuu aktiiviselta ja mausteiden keskellä hetkellisesti vaniljaisen makealtakin. Sitruunaisuutta, merilevää, juuresmaisuutta. Pitkä ja nautinnollisen järeä finaali. Vesilisällä saa esiin suolakalamaisia piirteitä, graavilohta ja makrillia.

Arvio: Loistavaa Lagavulin-tuotantoa. Ei näistä voi olla pitämättä. Syystä tai toisesta tämä tuntui hiukan rasvaisemmalta ja makeammalta kuin muutama aiempi editio, mutta erot näissä ovat varsin maltillisia. 91/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 92/100. Whiskynotes 86/100.

Caol Ila 30 yo 1983/2014 Special Release 55,1%

Käsissä on ennakkotietojen mukaan yksi kaikkien aikojen Caol Ila -pullotteista. Hattu päästä.

Caol Ila 30 yo 1983/2014 Special Release

(55,1%, OB, 1983–2014, Special Release, Refill American & European Oak, 7638 bts., 70 cl)

Tuoksu: Kuivaa tammea ja vahvaa turvesavua. Jämäkkä vaikutelma saman tien. Salmiakkia, suolaa, jodia, lääkemäisyyttä, kamferitippoja. Limettiä ja vihreää omenaa, toisaalla hiukan karkkimaisuutta, vaahtokarkkia ja kuivattuja hedelmiä. Hiukan tupakkaisuutta ja hiiltä. Jykevä. Vesilisä tuo hunajan ja ruohon.

Maku: Erittäin voimakas ja ryhdikäs kolmekymppinen. Tamminen ja hapokas, turvesavuinen ja hiilinen lähtö. Lääkemäisyyttä, jodia, suolaa, yrttisyyttä, kamferia. Tammi on kuivaa ja mentholimaista, mutta sen alla jylisee, mausteet iskevät lujaa ja pippuria riittää. Limettiä, omenaa, mangoa, hiukan karkkisuutta ja hunajaista makeutta kaiken takana. Suutuntuma on öljyinen ja kuiva. Jälkimaku on edelleen hienolla tavalla kuivan tamminen, lääkemäinen ja savuinen. Salmiakkia ja suolaisuutta, limettiä ja kamferitippoja, mentholia, merellisyyttä. Pitkä jälkimaku kuivuu upeasti. Vesilisä nostaa makeaa puolta paremmin esille ja balansoi kokonaisuutta siltä osin hienosti.

Arvio: Todella voimakas ja kompleksinen ikäihme. On kyllä melkoinen Caol Ila. 92/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 92/100.

Benrinnes 21 yo 1992/2014 Special Release 56,9%

Benrinnesin erikoisjulkaisut ovat pyörineet pitkälti tuhdin sherryn varassa. Aiemmin maistamani 23-vuotias Benrinnes oli lähtökohdiltaan oivallinen mutta lopulta varsin rikkinen – toivottavasti tämä 21-vuotias olisi vähän paremmin balanssissa.

Benrinnes 21 yo 1992/2014 Special Release

(56,9%, OB, 1992–2014, Special Release, Sherry Casks, 2892 bts., 70 cl)

Tuoksu: Uskomaton pähkinäisyys. Saksanpähkinää ja hasselpähkinää oikein kunnolla. Öljyisyys ja lihaisuus ovat vahvoina pinnassa. Kaikkineen tuntuu, että tässä on voimaa todella paljon. Kuivalihaa, rusinaa, maltaisuutta, tallia, tummaa suklaata, suolaista lakritsia – ja vähän rikkiäkin. Vesilisä avaa hunajaisuuden ja tuo lisää pehmeää suklaisuutta pintaan.

Maku: Selvästi sherryisempi kuin tuoksu antoi odottaa. Täyteläinen ja öljyinen profiili puskee suklaisuutta, luumua ja nahkaista tallisuutta oikein huolella. Raskaasta ja rasvaisesta lihaisuudesta tulee jo Mortlach mieleen. Maltaisuutta, tervaa, lakritsia, hiukan rikkiä. Suutuntuma on painava ja kihelmöivän mausteinen. Tammi on pinnassa, voimakkaan sinapin vivahde ja pippurisuus ovat läsnä. Vahva curry löytyy myös. Jälkimaku on karvaan pähkinäisyyden, imelän liköörimäisyyden ja voimakkaan tammen tykitystä. Tallimaisuus ja nahkaisuus ottavat mittaa öljystä ja lihaisuudesta. Mineraalisuutta, hapokkuutta, murokeksiä. Ja edelleen sitä rikkiä. Varsin pitkä finaali. Vesilisällä tulee esiin tuoretta inkivääriä ja makeaa pähkinäisyyttä.

Arvio: Todella pähkinäinen, öljyinen ja lihaisa viski. Haastava tapaus, jossa rikki on jälleen mukana. En pidä kaikesta tässä, mutta kompleksisuus tekee tästä silti erittäin mielenkiintoisen. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 88/100.