Stuart Delves, Jamie Jauncey & Damian Mullan (ed.): 26 Malts – Some Joy Ride

Jos saisit tehdä viskipullolle etiketin mutta et saisi mainita siinä tislaamon nimeä, millaisen tekisit? Tällaisen haasteen The Scotch Malt Whisky Society heitti 2000-luvun alussa 26 graafikolle ja 26 ammattikirjoittajalle, jotka valittiin tekemään etiketit 26 viskipulloon. Society julkaisi nuo pullot ja projektista kertovan kirjan vuonna 2005.

Stuart Delvesin, Jamie Jaunceyn ja Damian Mullanin toimittama 26 Malts – Some Joy Ride (Cyan Books, 2005) on todella erilainen viskikirja. Se tulee tavallaan tyhjästä. Kirjoittajat eivät Charles MacLeania lukuun ottamatta sano suomalaiselle lukijalle yhtään mitään, eikä graafikoissakaan ole yhtään tuttua nimeä. Delves_et_al_26_Malts_002Tosin hauskana yllätyksenä tekijäjoukosta nousee esiin suomalainen Nina Grönblom, jonka yhdessä Jules Hornen kanssa tekemä etiketti 41.33-pullotteeseen on mielestäni sarjan parhaita esityksiä.

Jossain määrin ärsyttävää on, ettei kirjassa ole kerrottu, minkä tislaamon tuotteista on ollut kyse – vain muutamassa tekstissä vilahtaa tislaamon nimi. Toisaalta se on SMWS:n hengen mukaista, toisaalta… vähän turhaa. Kun koodeja ei kuitenkaan muista ulkoa, koko ajan pitää käydä vilkaisemassa, mistähän viskistä tässäkin jutussa puhutaan lääkemäisenä tai vahamaisena. Sarjaan valitut viskit olivat siis nämä:

64.8 (Mannochmore 12 yo 57,2%)
29.44 (Laphroaig 13 yo 1991/2005, 58,4%)
2.62 (Glenlivet 16 yo 57,8%)
3.109 (Bowmore 12 yo 1992/2005, 60,7%)
44.29 (Craigellachie 11 yo 1993/2005, 59,7%)
4.104 (Highland Park 16 yo 1988/2005, 54,6%)
64.9 (Mannochmore 12 yo 56%)
3.105 (Bowmore 12 yo 54,8%)
3.108 (Bowmore 12 yo 1992/2005, 59,6%)
41.34 (Dailuaine 14 yo 59,8%)
122.10 (Loch Lomond/Croftengea 12 yo 60,5%)
41.33 (Dailuaine 14 yo 1990/2005, 60,4%)
37.26 (Cragganmore 18 yo 59,9%)Delves_et_al_26_Malts_005
55.15 (Royal Brackla 11 yo 58,4%)
77.10 (Glen Ord 17 yo 57,6%)
24.86 (The Macallan 20 yo 55,2%)
3.110 (Bowmore 12 yo 1993/2005, 63,6%)
2.63 (The Glenlivet 16 yo 1988, 59,8%)
53.92 (Caol Ila 25 yo 59,1%)
66.19 (Ardmore 20 yo 1985/2005, 54,1%)
77.11 (Glen Ord 17 yo 58,7%)
45.16 (Dallas Dhu 29 yo 1975, 49,2%)
37.27 (Cragganmore 19 yo 59,6%)
27.60 (Springbank 15 yo 1989/2005, 54,9%)
26.40 (Clynelish 12 yo 53,9%)
26.42 (Clynelish 12 yo 58,5%)

Jokainen pullotettiin hiukan poikkeavasti 50 cl:n koossa. Lisäksi erät olivat sen verran pieniä (155–445 pulloa), ettei noita lestejä ole juuri viime vuosina enää missään näkynyt. Esimerkiksi Whiskybasen tietokannassa on kuva ainoastaan viidestä 26 Malts -sarjan etiketistä (55.15:stä eli Royal Bracklasta, 24.86:sta eli The Macallanista, 27.60:sta eli Springbankista ja kummastakin Clynelishista, 26.40:stä ja 26.42:sta).

Viskivalinnat kuvaavat 26 Malts -hankkeen henkeä, josta huokuu tietty randomness, sattumanvaraisuus. On otettu, mitä on sattunut tulemaan. On kutsuttu kirjoittajia ja graafikoita ilmoittautumaan, on pistetty toisilleen tuntemattomat ihmiset pareiksi ja kaikille eteen jotain viskiä, mistä ei ole mitään tietoa. Ideassa on jotain viehättävää, mutta se on toisaalta tämän kirjan heikkous: kaiken näennäisen innostuksen välistä paistaa yhdentekevyys.

Delves_et_al_26_Malts_003Kirjan tekstit ovat suoraan sanottuna tylsiä. Kenelläkään ei ole näistä viskeistä oikein mitään sellaista sanottavaa, mikä ei kääntyisi joko a) oman erinomaisuuden ylistämiseksi tai b) saavutetun lopputuloksen apologiaksi. Yleensä tarinan kaava on vielä täysin samanlainen, väkisin väännetty kronologinen sepustus. On saatu hassu samplepullo, jolle on vähän naureskeltu. On käyty SMWS:n linnoituksessa saamassa maisteluoppia Annabel Meiklelta. On ideoitu vimmatusti, on väännetty ensimmäiset ideat paperille, on napattu jokin niistä ideoista, on hierottu etiketti valmiiksi. Ja sitten on ollut pakko kirjoittaa tämä selostus etiketin synnystä, kiviäkin kiinnostaa, hoh-hoi.

Rehellisesti sanottuna en pidä edes sarjan etikettejä keskimäärin kovinkaan vaikuttavina graafisina esityksinä. Vain muutamassa oivallus tuntuu sellaiselta, ettei se ole ollut parivaljakon puoliväkinäisessä ensitapaamisessa syntynyt ensimmäinen ja ilmeisin idea. Vaikka säkkipillit ja nummimaisemat puuttuvat, viskilasin ympärille on lähdetty todella monessa tapauksessa rakentamaan jotain ihan käsittämätöntä himmeliä. Graafikko olisi todennäköisesti halunnut heittää kirjoittajan kiusalliset runorimssut pois sotkemasta perusideaa, mutta projektin hengen mukaisesti ne säkeet on ollut sinne pakko työntää. Lopputulos on liian monessa tapauksessa kompromisseja ja kömpelyyttä, joka ei voi mitenkään kunnioittaa kyseiseen pulloon laitettua viskiä tai sen maistajan tyylitajua.

Delves_et_al_26_Malts_004Tie helvettiin on kivetty hyvillä aikomuksilla. Jos tällainen viskipullojen etiketteihin liittyvä semipinnallinen esitys vetää puoleensa, 26 Malts on ihan mukavaa selailtavaa. Ja varmasti se toimii jonkinlaisena lähihistoriallisena dokumentaationa siitä, miten vaikeaa on löytää jotain aidosti uutta graafista tai tekstillistä ideaa viskipullon etikettiin, kun siitä on ensin poistettu brändi ja tarina. Tämän jälkeen muistaa jälleen kunnioittaa ikonisia logoja ja sitä työtä, jota viskien tarinateollisuudessa on sitkeästi vuosikymmenien ajan tehty. Ihmisiä kunnioittavalle markkinoinnille on maailmassa aina paikkansa. Se ei perustu temppuihin eikä kikkoihin.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.