Banff muistetaan ikuisesti räjähdyksestä. Elokuun 16. päivänä 1941 saksalaisten Junkers Ju-88 pudotti pommin suoraan varastoon numero 12. Huomattava määrä viskiä tuhoutui ja valui lähimaastoon. Juopuneita nautoja nähtiin.

Itselleni Banff on jäänyt hiukan etäiseksi, mikä ei liene tavatonta. Vuonna 1824 perustettu tislaamo sulki ovensa 1983. Lopullisesti rakennukset purettiin 1980-luvun lopussa, ja viimeinen varastorakennus tuhoutui – kuinka ollakaan – tulipalossa 11.4.1991.

Viime vuosina Banffin viskiä on näkynyt vähenevässä määrin missään. Nyt käsissä Banffia Duncan Taylorin, hmmm, vaatimattomasti nimetystä Rarest of the Rare -sarjasta.

Banff 35 yo 1975/2011, Duncan Taylor

(42,5%, Duncan Taylor, Rarest of the Rare, 11/1975-4/2011, Cask No. 3352, 260 bts., 70 cl)

Tuoksu: Metinen ja aromaattinen. Hunajaa, kukkaisuutta, sitruksisuutta. Mehiläisvahaa, kiteistä sokerisuutta. Omenaa, persikkaa, hedelmäistä raikkautta. Antiikkista, kuivaa ja mausteista tammisuutta. Pieni metallinen vivahde, aivan aavistus savua. Yllättävänkin voimakas ja vivahteikas, näin alhaisella alkoholiprosentilla.

Maku: Nyt on vähän väsynyt, valitettavasti. Toki hedelmäisyyttä löytyy, omenaisuutta ja sitrusta, mutta sävyt ovat jossain määrin tukossa. Suutuntuma on öljyinen ja runko selvästi ohentunut. Tammisuus on rutikuivaa. Suolakiveä, mausteita, ruohoisuutta, kukkaisuutta, mettä ja hunajaa. Jälkimaussa maltaisuus tulee esiin, tammeen löytyy hapan ja paahtunut ulottuvuus. Sitruksisuutta ja runsaasti suolaisuutta, pieni hiilisavu taustalla. Mineraalisuus ja aromikkuus jäävät hiukan vaatimattomiksi. Finaali on korkeintaan keskipitkä.

Arvio: Tynnyri on ottanut vallan, sävyt ovat haihtuneet ja runko tuntuvasti ohentunut. Ei toki missään nimessä huono viski, mutta tynnyri on jo nähnyt parhaat päivänsä. Pisteet kuitenkin upeasta tuoksusta. 85/100