Glengoyne-kimara jatkuu 17-vuotiaalla pullotteella. Tunnen tislaamon tuotantoa hiukan ohuesti, ehkä siksi, että siitä on ollut vaikea saada otetta.
Ian MacLeod osti Glengoynen tislaamon Edringtonilta ja aloitti toiminnan 16.4.2003. Sen jälkeen logokin on muuttunut jo pariin kertaan.
Glengoyne 17 yo
(43%, OB, +/- 2012, 5 cl miniature)
Tuoksu: Pistävän sherryinen, tukevan maltainen. Vahva appelsiini: kuorta, hedelmälihaa, tuoremehua. Rusinaa, kuminaa, luumukiisseliä. Saippuaa, vaahtoavaa pesuainetta. Ei kovin kutsuva kokonaisuus – äitelä ja pisteliäs yleisvaikutelma.
Maku: Tuoksuun nähden jälleen kohtuuttoman ohut ja kevyt. Sherry tulee ensin yhdessä humauksessa, sitten kunnon puraisu tuoretta appelsiinia, se taas jakautuu kahviin, mausteisiin – ja hiipuu pois. Maun keskivaihe on ontto. Jälkimaku alkaa taas puskea pintaan ylikorostunutta sherryä (finon hapokkuutta ja oloroson makeutta) ja hedelmäkakkua. Mutta paletti on kapea, siitä ei pääse mihinkään.
Arvio: Sherryisempi versio kevyestä kymppivuotiaasta. Ei säväytä tämäkään. Kymppivuotias maistuu tämän rinnalla todella maltaiselta, saippuainen suolaisuus tuntuu heti. On tämä parempi kuin se. 79/100
Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 78/100. Whiskynotes 81/100. Whisky Monitor Database 82/100 (per 13).
