Chivas Brothers

Braes of Glenlivet 16 yo 1997/2013, Cadenhead Small Batch 52,5%

Tällä kertaa lasissa on hiukan harvinaisempaa Braevalia Cadenheadilta.

Braes of Glenlivet 16 yo 1997/2013, Cadenhead Small Batch

(52,5%, Cadenhead Small Batch, 1997–2013, Bourbon Hogsheads, 606 bts., 70 cl)

Tuoksu: Päärynäinen ja raikas. Smurffilimua, mangoa, papaijaa. Hiukan minttua. Paljasta tammea, mutta kermaisuus pehmentää paljon. Mausteisuutta, vaniljaa, vihreää teetä. Kokonaisuus on kuitenkin varsin paljas, syvyyttä ei kovin paljon löydy. Vesilisä availee paahteisuutta ja hiukan hedelmäkarkkisuutta.

Maku: Paljas ja tamminen. Mausteita ja vaniljaa, päärynämehua ja minttua. Suutuntuma on kermaisen pehmeä ja tasapainoinen, mausteet ja tammi pysyvät hyvin kasassa. Silti tietty paljaus tässä on edelleen, henkäyksen ohut paahteisuus ja vihreän teen kitkeryys leijuvat ilmassa. Hiukan sitruksisuutta, hapokkuutta, hedelmäkarkkeja. Jälkimaku jää varsin kevyeksi. Tammea, valkopippuria, minttua, hapokkuutta. Finaali on lopulta melko lyhyt. Vesilisä tummentaa sävyjä yllättävän paljon, tiettyä lakritsisuutta tulee mukaan.

Arvio: Kovin paljon tästä viskistä ei jää käteen. Ei suuria vikoja, ei suurta luonnetta. 81/100

Imperial 13 yo 1997/2010, The Nectar for Germany 46%

Maistelussa on tällä kertaa Saksaan pullotettu Imperial. Tislaamohan pistettiin säppiin 1998 ja tuhottiin lopullisesti vuonna 2013. Imperialin viskeissä on yleensä sellainen mukava karkkimaisuus mukana.

Tästä Nectarin pullotteesta on tietoa varsin niukasti saatavilla, mutta lopettamisvuotta edellisenä vuonna tämä on tislattu. Pulloon on viskit pistetty vuonna 2010.

Imperial 13 yo 1997/2010, The Nectar for Germany

(46%, The Nectar of The Daily Drams for Germany, 1997–2010, 70 cl)

Tuoksu: Todella kypsän ja jopa iäkkään oloinen ensivaikutelma. Kiteistä hunajaa, kukkaisuutta, yrttejä, mentholia. Mandariinimaista makeutta, aprikoosihilloa, makeaa omenaa. Vaniljaa, kevyttä ja kuivaa tammisuutta. Puuvahaa, apilaa, mineraalisuutta. Vesilisä saa tietyn rasvaisuuden (käsirasvan) pintaan.

Maku: Hyvin linjassa tuoksun kanssa. Kiteinen hunaja, vanilja ja makea kukkaisuus hallitsevat herkkää kokonaisuutta. Kuivaa tammea, mineraalisuutta, metisyyttä. Suutuntuma on melko kevyt mutta silti kauniin öljyinen. Omenaa, aprikoosia, sitruksisuutta. Nallekarkkeja. Hiukan hapokkuutta, valkoviinimäisyyttä. Jälkimaku kääntyy yllättäen hiukan happamaksi ja tanniinit pääsevät tammesta esille. Rasvaa, hapokkuutta. Hunajaisuus, vaniljaisuus ja sokerisuus tulevat kuitenkin väkisin läpi. Keskipitkä finaali liikkuu mineraalisuuden kautta vähitellen karkkiseksi ja herkän yrttiseksi. Nam. Vesilisä tuo jogurttimaisen happamuuden ja rasvaisuuden pintaan.

Arvio: Ikäistään kypsyneemmän oloinen viski, vaikka nuori onkin. Suorastaan odottamaton herkku, jonka hunajaiset ja raikkaan yrttiset nuotit osuvat kohdalleen. 86/100

Inverleven 36 yo 1973/2010, Chivas Brothers 48,85%

Tänään on maistelussa viski, jollaista en ole aiemmin kohdannut. Inverleven-tislaamon viskit ovat olleet kiven alla, ja vaikka olen pyrkinyt jo parin vuoden ajan saamaan yhden sellaisen käsiini, onnistuin siinä vasta nyt.

Käsissä on Chivas Brothersin Cask Strength Edition -sarjassa pullotettu yksilö, jolla on ikää peräti 36 vuotta. Viskin liikanimi ”Deoch an Doras” tarkoittaa suunnilleen samaa kuin ”one for the road”.

Inverleven suljettiin vuonna 1991 eikä tislaamolla ole niin suurta jälkimainetta, että näitä kauheasti markkinoilla kulkisi. Tislaamohan kulki myös nimellä Dumbarton, kotipaikkansa mukaan. Unohdettuja kaikki.

Inverleven 36 yo 1973/2010, Chivas Brothers

(48,85%, Chivas Brothers, Cask Strength Edition, ’Deoch an Doras’, 1973–2010, 70 cl)

Tuoksu: Hyvin kuivan ja heinäisen oloinen, mutta vaniljainen makeus pilkistää seasta. Kevyttä sitruunaisuutta, hiukan valkoviinimäistä hapokkuutta ja kermatoffeen sävyä. Kakkutaikinaa, vanilliinisokeria, kuivaa tammea, hiukan ruohoisuutta. Melko ujo tuoksu. Vesilisä tuo hunajaa esille.

Maku: Tammisuudessaan ja mausteisuudessaan yllättää tuoksun jälkeen. Tammessa on hapokas ja tumma sävy, muttei liian kireä ollenkaan. Runsaasti sitruksisuutta, appelsiinia, mangoa, persikkaa, banaania. Hedelmäisyys ja vaniljaisuus muistuttaa hetkellisesti jopa irkkuviskin makumaailmaa. Reipas maltaisuus on myös mukana. Suutuntuma on melko kevyt ja kuiva. Jälkimaku alkaa varsin happamana ja paahteisena, tammi tuntuu kireältä ja mausteet tulevat pippurin suunnasta. Vähitellen vaniljaisuus, kermatoffee, raikas hedelmäisyys ja tomusokeri nousevat taustalta. Melko pitkä ja kuivahko finaali. Vesilisällä löytää mintun.

Arvio: Mielenkiintoinen, toisaalta kuiva ja toisaalta maukkaan hedelmäinen viski. Vaikea tätä on verrata oikeastaan mihinkään, koska profiili ei muistuta Alamaan yleisempää, rasvaisempaa tyyliä miltään osin. 87/100