Lagavulinin Distillers Edition -pullotteiden joukosta löytyy tällainen mielenkiintoinen rinnakkaispullote, joka on pari vuotta vanhempi kuin hiukan laajemmin myynnissä ollut 1995/2011-versio.

Tuo vuoden 2011 pullote ei tehnyt aikoinaan minuun mitenkään järisyttävää vaikutusta, vaikka ihan pätevä viski olikin. Mitenhän tämän kanssa käy?

Lagavulin 1995/2013 Distillers Edition

(43%, OB, 1995–2013, Batch No. lgv 4/501, Double matured in Pedro Ximenez Sherry Wood, 3000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Kumia ja tupakkaa, nahkaa ja tunkkaisuutta. Hiukan ummehtunut yleisilme, jonka takana on kauniin makeaa sherryisyyttä, tummaa suklaata, sikaria ja kahvia. Turvesavu on pehmeää ja paahtunutta. Kinuskia, appelsiinia, hiukan lakritsia. Hento suolaisuus jää taustalle. Pekonia, tuhkaisuutta ja hunajaa.

Maku: Erittäin suklainen ja kuminen. Runko tuntuu yllättävän kevyeltä, hiukan ponneton yleisfiilis, vaikka sherryinen ja karamellinen puoli onkin komea. Turvesavun pehmeys on myös yllättävää, se jää täysin taustalle. Vahaista tammisuutta, rasvaista savumakkaraa, lakritsia, rusinaisuutta, ylikypsiä hedelmiä, rancio-fiilistä. Appelsiinisuklaata, luumua. Jälkimaku lähtee mausteisella ja mukavan tammisella nuotilla liikkeelle, kahvisena ja lakritsisena. Edelleen todella paljon luonnonkumia. Tupakkaisuutta, pekonia, karamellia, kahvisuutta, pippuria, tervaa, suolaisuutta. Pitkä finaali on tässä viskissä ehdottomasti parasta. Eikä vettä tule mieleenkään lisätä.

Arvio: Varsin kuminen ja köykäinen esitys, jonka jälkimaku onneksi nostaa omalle tasolleen. Jää silti noin valovuoden jälkeen Lagavulinin 1987/2003 Distillers Editionista. 87/100