Diageo

Caol Ila 2002/2014 Feis Ile 55,5%

Maistelussa tällä kertaa tanakkaa Caol Ilaa vuoden 2014 Feis Ile -juhlinnoista. Caol Ilan aiemmasta festaripullotetarjonnasta maistoin tämän vuoden Uisgessa Feis Ile 2010 -pullotteen, ja se jäi kummittelemaan mieleen. Myös muutamia vuosia sitten maistamani Feis Ile 2009 -editio oli aivan loistava. Vertailukohdat ovat siis kivikovat.

Caol Ila 2002/2014 Feis Ile 55,5%

(55,5%, OB, 2002–2014, Feis Ile 2014, Refill American Oak Hogsheads, 1500 bts., 70 cl)

Tuoksu: Hiilisavuinen, suolainen ja lääkemäinen. Märkää kalliota, merilevää, kosteita laiturinlankkuja. Paahteisuutta ja tuhkaa. Märkää turpeisuutta, pientä tunkkaisuutta, suolapähkinää, hiukan sitruksisuutta. Nuori tammi ja vanilja korostuvat vähitellen. Vesilisä availee pientä kahvisuutta ja pippurisuutta.

Maku: Lääkemäinen ja öljyinen, hiilisavuinen ja sitruksinen. Turvesavu on varsin totaalista, tuhkaisuus ja paahteisuus korostuvat. Tammessa on edelleen voimakas vanilja mukana, pippuri tuo ryhtiä. Suutuntuma on varsin kermainen kaiken turvetykityksen keskellä. Suolaa, merilevää, hiukan suolaista kinuskia. Makean ja suolaisen kombo toimii hyvin, mutta pieni yksioikoisuus tätä vaivaa koko ajan. Jälkimaku on edelleen todella hiilisavuinen. Lakritsi nousee pintaan. Suolaisuutta ja yskänlääkemäisyyttä puskee edelleen, samoin paahteista tammea ja tuhkaista kitkeryyttä. Sitruunan rinnalle tulee raakaa päärynää ja turpeista hapokkuutta. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo tähän selvästi lisää terävyyttä ja paljasta yrttisyyttä.

Arvio: Herkullinen viski, mutta koviin odotuksiin nähden silti varsin simppeli. Aiemmat maistamani Feis Ile -pullotteet Caol Ilalta ovat olleet aivan loistavia, mikä korostaa vielä tasoeroa entisestään. 86/100

Dalwhinnie ’Winter’s Frost’ Game of Thrones 43%

Dalwhinnie julkaisi ensin Winter’s Goldin ja sen jälkeen GoT-sarjassa Winter’s Frostin. Nyt maistelussa jälkimmäinen.

Dalwhinnie ’Winter’s Frost’ Game of Thrones

(43% OB, NAS, 2018, House Stark, 70 cl)

Tuoksu: Appelsiinia, hunajaa, maltaisuutta ja vaniljaa. Tuore tammi on pinnassa. Mausteisuudessa kaneli tulee kärjessä, pientä vahaa ja toffeeta löytyy. Keltaista luumua, tölkkipersikkaa, taustalla eucalyptusta ja mentholia. Pieni kahvisuus ja tumma yrttisyys pilkistävät myös. Nuorekkuudessaan aivan miellyttävä tuoksu.

Maku: Kermainen, sitruunainen ja tuoreen tamminen. Appelsiinia, omenaa, nyt selvempää mausteisuuttakin kanelin ja pippurin voimin. Inkivääriä, hunajaa, eucalyptusta, toffeeta, vaniljaa. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja pyöreä. Maltaisuutta ja paahteisuutta tulee myös läpi, edelleen myös kahvi on mukana. Jälkimaku on kitkeröityvä ja sitruksinen. Maltaisuus ja tammi muuttuvat karheiksi. Kaneli, inkivääri ja pippuri pysyvät mukana, samoin kahvisuus. Yrttiä, happoja, paahteisuutta. Toffeeta ja vaniljaa. Kokonaisuutena finaali jää kuitenkin hiukan hahmottomaksi ja korkeintaan keskipitkäksi.

Arvio: Aivan asiallinen perusviski. Päihittää muutamien vuosien takaisen Winter’s Goldin selkeällä erolla. 82/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 80/100. Smoke On The Water, ”Perinteinen ja puhdaspiirteinen mallasviski”.

Oban Bay Reserve ’The Night’s Watch’ Game of Thrones 43%

Nyt on viskillä ainakin nimeä: jokainen markkinointiheppu on saanut oman palikkansa tähän Obaniin mukaan.

Oban Bay Reserve ’The Night’s Watch’ Game of Thrones

(43%, OB, NAS, 2018, 70 cl)

Tuoksu: Maltaisuus tulee ensimmäisenä esiin, runsaana ja painavana. Kahvisuutta, suklaata, paahteisuutta ja pientä tupakkaisuutta. Aprikoosia ja hiukan kypsää kirsikkaa, inkivääriä ja saksanpähkinää. Päärynää ja ruskeaa sokeria. Jotenkin rakennetun tuntuinen ja kerrostunut kokonaisuus. Jokaiselle vähän jotakin.

Maku: Maku yllättää myönteisesti. Kermatoffeeta ja suklaata. Maltaisuus on kypsempää kuin tuoksussa, paahteisuus ja kahvisuus tuntuvat tuoksua paremmin integroituneilta. Suutuntuma on runsaan kermainen ja melko täyteläinen. Inkivääriä, kanelia, pähkinäisyyttä, hunajaa. Sitruksisuus ja päärynä tulevat hyvin esiin. Heinäisyyttä ja suolaisuuttakin löytyy, samoin tammista kitkeryyttä. Jälkimaku on hedelmäisen makeuden ja paahteisen suolaisuuden vuoropuhelua, joka valitettavasti latistuu vähän liian nopeasti. Mausteisuutta, pippuria, inkivääriä, kahvia ja edelleen varsin selväpiirteistä sitruksisuutta. Pientä tuhkaisuutta. Tammi kuitenkin kuivahtaa aivan tyylikkäästi. Keskipitkä finaali on loppusuoralla hyvinkin pelkistetty.

Arvio: Obanin nykytuotannon ja GoT-sarjan mittapuulla varsin asiallinen moderni viski. Rakennellulta tämä tietysti tuntuu, mutta kokonaisuudessa on melko paljon tutkittavaa, kunhan näin roiman maltaisuuden kanssa vain tulee toimeen. Eikä tämä ole edes mikään Little Bayn toisinto, vaan ihan omanlaisensa Bay. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 85/100. Smoke On The Water, ”Kivoja piirteitä sisältävä Oban, mutta kokonaisuus ei aivan jaksa kantaa loppuun asti”.

The Singleton of Glendullan Select Game of Thrones 40%

Taas on viskillä nimenä hirviömäinen sanalitania. Diageon pitäisi lopettaa koko Singleton-sekoilu, olisi pitänyt lopettaa jo vuosia sitten. Nyt se onneksi yhdistetään enää Glendullaniin, mutta silti. Miksi Singleton? Samalla tässä viskissä Select-sana varoittaa perinteiseen tapaan vaarasta, joka liittyy bulkkiin. Onko maailmassa yhtään hyvää Select-nimellä siunattua viskiä? Ei tule mieleen.

Ja onhan tämä tosiaan vieläpä Game of Thrones -sarjan pullo. Tässä vaiheessa ei ehkä tarvitsisi enää mainitakaan, että odotukset ovat nollassa, mutta kirjataan sekin nyt varuiksi ylös.

The Singleton of Glendullan Select Game of Thrones

(40%, OB, NAS, 2018, House Tully, 70 cl)

Tuoksu: Lenseän maltainen ja märän pahvinen. Ei ala hyvin. Ylikypsää, milteinpä käynyttä hedelmää. Luumua, mandariinia, punaista omenaa, raparperihilloa. Märkää maata, ummehtunutta ruohoisuutta. Kukkaisuutta, tuoretta tammea. Maitosuklaata, hunajaa, vaniljaa. Jotenkin keinotekoinen kaiken lisäksi.

Maku: Parantaa onneksi tuoksusta. Kostea maltaisuus ja muromaisuus saa seurakseen hapanmaitotuotteita, jugurttia etenkin. Rusinaa, luumua, mandariinia, ylikypsää sekahedelmää. Toffeeta, hunajaa ja hiukan hedelmäkarkkisuutta. Suutuntuma on keskitäyteläinen mutta rungossa on jotain vetistä. Tammi tuntuu tuoreena, pippuri näyttäytyy hetkellisesti. Ruohoisuutta ja märkää pahvia on edelleen kyydissä mukana. Jälkimaku on tamminen ja karvaan hedelmäinen, lenseän maltainen ja melko mausteinen. Karamellisuus korostuu, mutta tuore tammi ja raaka maltaisuus saavat tämän tuntumaan todella nuorelta. Melko lyhyt finaali jää hyvin yksiulotteiseksi.

Arvio: Vaatimaton viski. Ei kolahda ollenkaan, ei millään tasolla. 75/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Smoke On The Water, ”Pehmeä ja helposti lähestyttävä single malt. Kokonaisuus jää kuitenkin hivenen yksioikoiseksi.”

Dailuaine 37 yo 1976/2013, Silver Seal 47%

Lasissa tällä kertaa suorastaan ikivanha Dailuaine Silver Sealilta. Kypsytyksestä ei ole pahemmin tietoa, mutta 37 vuotta tammessa on joka tapauksessa merkittävä aika. Mielenkiinnolla tämän maistan.

Dailuaine 37 yo 1976/2013, Silver Seal

(47%, Silver Seal, Special Bottling, 1976–2013, Cask No. 5970, 130 bts., 70 cl)

Tuoksu: Hedelmäinen, vahamainen ja aromaattinen. Hilloisuutta, kypsää banaania, sitruksisuutta, persikkaa, kiteistä hunajaa, toffeeta, leivosmaisuutta ja vaniljaa. Tammea, huonekaluvahaa. Maltaisuus ja mausteet tuovat ryhtiä, tämä ei tunnu iästään huolimatta lainkaan ohuelta. Vesilisä tuo hiukan fenoleita ja hiiltä pintaan, pientä lakritsisuutta myös.

Maku: Alkuun mineraalinen ja pidättyneen vahamainen profiili räjähtää hedelmäiseksi ja runsaaksi vyöryksi. Maltaisuutta, likaisuutta ja paahtuneisuutta tulee pintaan. Kypsää banaania, omenaa, persikkaa, punaista viinimarjaa. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja hyvin ryhdikäs. Ruskeaa sokeria, marjaista hapokkuutta, tummaa yrttisyyttä. Pähkinäistä karvautta, sitruksista kitkeryyttä. Tanniinien ansiosta osin varsin vaativakin makupaletti. Jälkimaku on maltainen, mausteinen ja edelleen hyvin tamminen. Vahamaisuutta, aromaattisuutta, marjaisaa kitkeryyttä. Paahtunutta puuta, poltettua sokeria, hapokkuutta, pientä metallisuutta. Inkiväärinen ja pippurinen jälkipolku. Pitkä finaali. Vesilisä avaa lisää tasoja etenkin tammen kautta. Vihreää teetä, minttua ja eucalyptusta tulee erityisesti esiin.

Arvio: Kompleksinen ja mielenkiintoinen viski, joskin varsin vaativa lajissaan. Moni ikäviski on nosing whisky, mutta tässä on poikkeuksellisen paljon jytinää myös maussa mukana. 90/100

Lagavulin 7 yo 2007/2014, Kintra 54,5%

Lasissa on tällä kertaa hiukan tavanomaista harvinaisempaa indie-Lagavulinia hollantilaisen Kintran valikoimista. Etiketissä ei itse asiassa lue tislaamoa lainkaan, mutta monesta lähteestä on silti vakuuteltu, että Lagavulinia on. Uskotaan siihen.

Lagavulin 7 yo 2007/2014, Kintra

(54,5%, Kintra, 6th Confidential Cask, 15.9.2007–15.9.2014, Cask No. 09053, Bourbon Hogshead, 139 bts., 70 cl)

Tuoksu: Turvesavuinen, tuhkainen, sitruksinen ja petrolinen. Vegetaalisuutta, mineraalisuutta, likaista nokisuutta. Maltaisuus on melko raakaa ja jyväistä. Öljyisyyttä, ruohoisuutta, tuoretta tammea. Märkää köyttä, suolavettä, hiukan anista. Vesilisä availee hunajaista makeutta ja hedelmäkarkkisuutta.

Maku: Vegetaalisen turpeinen, hiilisavuinen ja hiukan sekava. Suolaisuutta, raakaa tammisuutta, tuhkaa ja merivettä. Petrolia, öljyisyyttä, ruohoisuutta, vaniljaa. Pieni värittömyys vaivaa. Suutuntuma on silti melko täyteläinen ja melkein pureskeltava. Vihreää omenaa, sitruunaa, vihreitä oliiveja, grillattua paprikaa. Pippuria, anista, inkivääriä ja hiukan hunajaa. Pientä lääkemäisyyttä on myös mukana. Jälkimaku on turvesavuinen, vegetaalinen ja todella suolainen. Pippuri ja inkivääri korostuvat. Suolavettä, likaisuutta, tuhkaa. Vihreä omena ja sitruksisuus pysyvät kyydissä hetken, ennen kuin tuore tammi puree sävyt pois. Keskipitkä finaali jää lopulta lievästi värittömäksi. Vesilisä tuo rutkasti karkkista makeutta esiin.

Arvio: Periaatteessa ihan mielenkiintoinen viski lajissaan, mutta vähän valjuksi jää silti. Taannoisen virallisen kasivuotiaan jykevyys puuttuu täysin, vaikka nyansseja tässä on toki ihan mukavasti. 84/100

Cardhu Gold Reserve Game of Thrones 40%

Cardhu-pullote oli matalimman pullotusvahvuuden tuotteita Game of Thrones -sarjassa. Maistetaan nyt, kun sattui kohdalle.

Cardhu Gold Reserve Game of Thrones

(40%, OB, NAS, 2018, House Targaryen, 70 cl)

Tuoksu: Hedelmäinen ja varsin maltainen. Punaista omenaa, päärynää, hiukan appelsiinia, banaania, oikein perinteistä siirappista hedelmäsalaattia. Kukkaisuutta kaiken ohessa. Toffeefudgea, marsipaania, hunajaisuutta. Pientä puuromaisuutta ja lenseyttä, paahtunutta tammea. Hiukan kanelia.

Maku: Maitosuklainen ja maltainen, varsin kevyt. Toffeeta, hunajaa, kanelia, edelleen varsin paahteista tammea. Pientä kahvisuutta ja pähkinää. Hedelmäisyys on tuoksun runsauden jälkeen täysin supussa, vain sitruksisuus tulee kunnolla läpi. Suutuntuma on melko kevyt ja harmiton. Päärynää, hiukan kinuskia, hunajamelonia. Jälkimaku on hedelmäisyydessään varsin hapan ja osin katkera, maltaisuus tulee edelleen voimalla läpi. Kahvia, tummaa suklaata, pientä pippurisuutta. Tammi on edelleen paahteisella puolella. Jyväisyyttä, sitruksisuutta, mausteisuutta, pähkinää. Keskipitkä finaali.

Arvio: Perusviski perinteiseen malliin. Ei säväytä mutta ei varsinaisesti petäkään. Joku tällaisistakin tykkää. 80/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Smoke On The Water, ”Tasapainoinen ja perinteinen mallasviski ilman suuria vikoja”.

Blair Athol 28 yo 1976/2004, Samaroli 45%

Lasissa on tällä kertaa sherrykypsyteltyä vanhaa Blair Atholia itsensä Silvano Samarolin ja kumppaneiden valikoimasta.

Blair Athol 28 yo 1976/2004, Samaroli

(45%, Samaroli, 35th Anniversary, 1976–2004, Cask No. 7310, Sherry Cask, 264 bts., 70 cl)

Tuoksu: Mineraalinen ja pölyinen, kuiva ja mielenkiintoinen. Raparperia, vihreää omenaa, akaasiahunajaa. Vahamaisuutta ja kovia toffeekarkkeja. Heinäisyyttä, vanhaa kirjahyllyä, mankeloituja lakanoita. Pieni maitokahvinen vivahde. Inkivääriä, viherherukkaa. Vesilisä availee eucalyptusta ja päärynää.

Maku: Mineraalisuus ja sitruunaisuus tulevat läpi ensin. Jännä pölyisyyden ja kuivan lääkemäisyyden yhdistelmä. Jotain pientä liimamaisuutta myös. Runsaasti mausteisuutta, pippuria ja inkivääriä etenkin. Aavistus kamferia. Suutuntuma on kevyt eikä tälle tekisi pahaa, vaikka runko olisi hiukan tukevampikin. Viherherukkaa, vadelmaa, toffeekarkkeja. Vihreää omenaa, hapokkuutta, hiukan metallisuutta. Jälkimaku on hedelmäinen ja mineraalinen, alkuun hunajaisen makea mutta vähitellen kiristyvä ja tamminen. Omenaa, sitruunaa, inkivääriä ja pippuria. Lakritsinen ja hapokkaan kahvinen vivahde korostuu, jodia ja lääkettä. Varsin pitkä ja lopussa todella kuiva finaali. Vesilisä korostaa lääkemäisyyttä ja kuivaa puolta entisestään.

Arvio: Monin tavoin mielenkiintoinen ja hetkellisesti oikein hieno vanha viski. Maku vain ei aivan yllä tuoksun tasolle. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 85/100.

Caol Ila 6 yo 2013/2019, Signatory for The Nectar 62,3%

Maistelussa on tällä kertaa hyvin nuorta Caol Ilaa viinitynnyristä, jonka Signatory on pullottanut The Nectarille Belgiaan.

Caol Ila 6 yo 2013/2019, Signatory for The Nectar

(62,3%, Signatory for The Nectar, The Un-Chillfiltered Collection, 13.6.2013–27.9.2019, Cask No. 325555, Charred Wine Hogshead, 70 cl)

Tuoksu: Todella turvesavuinen ja viininen. Hiilisyyttä ja hehkuviiniä, silkkaa voimaa. Runsaasti hedelmäistä makeutta, punaista omenaa ja luumua, makeaa appelsiinia ja vadelmahilloa. Tammi tulee ronskisti läpi, pukkaa vaniljaa ja pippuria. Hiukan kynttilävahaa. Vesilisä avaa marsipaania ja sokerikuorrutetta.

Maku: Voimakas, alkuun silkkaa rakettibensaa. Erittäin hiilinen, turvesavuinen ja viininen – toimii hienosti. Vahvaa mustaherukkaisuutta ja kuningatarhilloa, kypsää kirsikkaa, omenaa ja appelsiinia. Hehkuviiniä ja mausteisuutta, reippaasti pippuria ja hapokkuutta. Suutuntuma on kuitenkin melko täyteläinen, vaikka runko paljastaa, että nuoresta viskistä on kyse. Tammi tuntuu mausteisena, vaniljaisena ja varsin aktiivisena. Jälkimaku on edelleen todella turvesavuinen ja viininen. Pommitusta riittää, tammea ja pippuria, kirsikkaa ja mustaherukkaa, hiiltä ja lakritsia. Tervaisuus ja salmiakki nostavat päätään. Maltaisuus, siirappisuus ja omenaisuus tuovat makeutta. Maukas ja vähintään keskipitkä finaali. Vesilisä korostaa siirappia ja hunajaa.

Arvio: Tynnyri tekee tässä tapauksessa viskin. Häpeilemätön viinitynnyripommitus, maistuu. 86/100

Caol Ila 8 yo 2011/2019, Asta Morris #AM058, 55,1%

Kahdeksanvuotias Caol Ila lasissa ja jälleen Asta Morrisilta. PX-kypsyneeltä vaikuttaa tämäkin, aivan edellisen maistamani tapaan. Belgialaisen Bert Bruyneelin valitsemia ja pullottamia tynnyreitä seurataan Keski-Euroopassa tarkasti, sen verran hyvä osumatarkkuus kaverilla on ollut.

Caol Ila 8 yo 2011/2019, Asta Morris

(55,1%, Asta Morris, 2011–2019, Cask No. AM 058, Sherry Cask, 245 bts., 70 cl)

Tuoksu: Rusinainen, hiilisavuinen ja muhkea. Todella suklainen ja siirappinen, taatelinen ja luumuinen. Turve tulee hyvin läpi eikä kumisuus ole läheskään niin pinnassa kuin AM 055:ssä, vaikka sitä tästäkin aivan hiukan löytyy. Savumakkaraa, suolaisuutta, tupakkaa, nahkaisuutta, pähkinäsekoitusta, lakritsia. Hiukan uuniomenaista ja sitruksista otetta. Vesilisä avaa mineraalisuutta ja pientä ruohoisuutta.

Maku: Komean suklainen ja muhkean turvesavuinen. Luumu ja rusina panevat hienosti kampoihin hiilisavulle ja suolaisuudelle. Pähkinäisyyttä, kahvisuutta, lakritsia. Savumakkaraa, nahkaisuutta, mausteisuutta. Suutuntuma on melko öljyinen ja hyvässä balanssissa. Uuniomenaa, viikunaa, punaista marjaisuutta, hiukan kahvia. Jälkimaku on hiilisavuinen, suolainen, suklainen ja toffeemainen. Edelleen luumuhilloa ja rusinaa riittää, mutta nahkaisuus ja tammi tulevat nopeasti yhä selvemmin esiin. Pähkinäisyyttä, kahvia, lakritsia, mustapippuria. Keskipitkä finaali. Vesilisä korostaa sitruksisuutta.

Arvio: Todella herkullinen nuori Caol Ila. Selvä voitto AM 055:sta kaikilla sektoreilla. 89/100