Diageo

Mortlach 12 yo 43,4%

Jostain syystä Dufftownin pedon 12-vuotias peruspullote on jäänyt tässä blogissa maistamatta ja nuotittamatta. Korjattakoon tämä puute tänään.

Mortlach 12 yo

(43,4%, OB, +/- 2022, ‘The Wee Witchie’, Ex-Sherry & Ex-Bourbon Casks, 70 cl)

Tuoksu: Mausteinen ja varsin makea. Sitruksisuutta, persikkaa, marjaisuutta, mantelia. Murokeksiä ja vaniljaa, hiukan kanelia ja rusinaa. Lihaisuuden ja öljyisen painon kyllä aistii, vaikka yleisilme on silti vähän tavanomainen. Maltaisuutta, mineraalisuutta, kuivattua aprikoosia. Vesilisä avaa toffeeta ja hunajaa.

Maku: Hedelmäinen ja mausteinen. Hapokkuus taittaa hienosti tämän öljyisyyttä, eikä kokonaisuus tunnu rasvaiselta saati liian painavalta, vaan elävältä. Persikka ja aprikoosi, sitruksisuus ja kuivatut hedelmät ovat hyvin esillä. Paahdettua mantelia, rusinaa, hiukan karamellia ja hunajaa. Suutuntuma on melko öljyinen ja tekstuuri painokas, mutta balanssi pysyy hienosti. Mineraalisuutta ja maltaisuutta. Jälkimaku pyörii hapokkaiden nuottien ympärillä. Pähkinäisyys tuntuu happamana ja maltaisuudessa on tietty karheus mukana, samoin tammi tulee varsin purevana nyt läpi. Sitruksista kitkeryyttä, tiettyä lihaisuutta ja öljyistä painokkuutta riittää kyllä ihan loppuun asti. Keskipitkä finaali. Vesilisällä löytyy päärynää ja vaniljaa.

Arvio: Varsin onnistunut kokonaisuus. Hapokkuuden ja öljyisyyden yhdistelmä toimii todella hyvin, vaikka kyseessä on lopulta kuitenkin ihan perusviski. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 85/100. Whiskynotes 84/100.

Talisker 10 yo 45,8% (2022)

Tämäkin klassikko jatkaa kulkuaan. Pikkupullossa oli tässä kohtaa vielä vanha etiketti, vaikka kartonkiin on painettu päivämäärä 14.3.2022.

Jo vuotta aiemmin tuli Taliskerin isoihin core range -pulloihin etikettiuudistus, mutta jostain syystä tätä kääpiöjulkaisua on pyöritetty vielä vanhalla ulkoasulla.

Vierellä on verrokkina Taliskerin peruskympin vuoden 2016 pullotuserää, joten jännä nähdä, mitä kuudessa vuodessa on ehtinyt tapahtua.

Talisker 10 yo (2022)

(45,8%, OB, Bottled 14.3.2022, 20 cl)

Tuoksu: Turvesavua, rasvaisuutta ja merellistä tunnelmaa. Suolaisuutta, merilevää, kosteaa heinää, märkää köyttä. Tammi puskee tuoreena ja makean vaniljaisena läpi. Vegetaalinen, juuresmainen turve taittuu vähän nokiseen ja tuhkaiseen suuntaan. Pippuria, märkää rantahiekkaa. Vesilisä avaa anista ja yrttejä. Kuuden vuoden takainen versio samasta viskistä tuoksuu todella lääkemäiseltä, salmiakkiselta ja kuivan yrttiseltä tämän rinnalla.

Maku: Turvesavuinen, tuhkainen ja makea. Suolaista voita, merivettä, runsaasti tuoretta tammea. Vaniljainen makeus kohtaa mustapippurisen purevuuden. Hiilisyys ja noki ovat yllättävän vahvasti esillä. Omenaa, hiukan trooppista hedelmää, oliiviöljyä, merilevää, karheaa maltaisuutta. Suutuntuma on melko täyteläinen ja runko tuhti. Mineraalisuutta ja lääkemäisyyttä, vegetaalisuutta ja likaisuutta. Jälkimaku pyörii edelleen vahvasti turvesavun ja merellisyyden ympärillä, tuttua mustapippuria unohtamatta. Tuhti suolaisuus, reipas nokisuus. Lakritsia ja tervaa, mineraalisuutta, hapokasta tammea. Edelleen myös vaniljaisia ja hedelmäisiä sävyjä. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo lääkemäisyyden ja aniksen pintaan. Myös makupuolella kuuden vuoden takainen pullote tuntuu erittäin terävältä, yrttiseltä ja pippuriselta tämän rinnalla.

Arvio: Hyvin tämä on pitänyt pintansa aikojen saatossa, vaikka tammi on selvästi kääntynyt modernimpaan ja makeampaan suuntaan. Sama kehityshän näkyi jo vuoden 2016 rotaatiossa verrattuna vanhaan Map Labeliin, joten jälkimmäisen täytyisi tuntua tätä vasten varmaan äärimmäisen kuivalta ja lääkemäiseltä. Toisaalta tiedän, että Talisker ylipäänsä jakaa mielipiteitä; veikkaan, että tämä makeampi ja pehmeämpi tuotanto ei ehkä vedä yhtään enempää uusia faneja puoleensa. Mutta Taliskerista tykkäävälle tässä on palikat yhä kohdallaan. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 90/100.

Mortlach 13 yo Special Release 2021, 55,9%

The Beast of Dufftown on tehnyt uutta tulemista ylibrändäämisen vuosien ja pienten parfyymipullojen jälkeen. Nyt maistelussa vuoden 2021 erikoisjulkaisu, josta olisi edelleen voinut vähän näitä sarjanimiä ja liikanimiä ja muita kikkareita poistaa. The Moonlit Beast? Pffftt…

Mortlach 13 yo Special Release 2021

(55,9%, OB, 2007–2021, Special Release 2021, Untold Legends, ”The Moonlit Beast”, Virgin and Refill American Oak, 70 cl)

Tuoksu: Öljyinen ja mineraalinen. Herukkainen, sitruksinen, tavallaan vähän heleä, kalkkinen ja kuivan vahainen. Todella kirkas yleisilme, terävää yrttisyyttä ja ruohoisuutta. Limoncelloa, kirpeää omenaa, vähän kookosta. Hiivaisuutta ja murokeksiä. Vesilisä tuo maltaisuutta pintaan.

Maku: Mineraalinen, öljyinen, todella voimakas. Kirpeä, herukkainen, sitruksinen ja minttuinen. Hapokkuutta ja suolaisuutta. Suutuntuma on painava ja runko pureskeltava, mikä on jännä yhdistelmä tällaisen heleyden kanssa. Raparperia, eucalyptusta, inkivääriä, vähän vaniljaa, aavistus jotain liuotinta. Jälkimaku on öljyinen ja kirkas, todella kirpeä ja hapokas. Mineraalinen, terävä, hapokkaan omenainen. Ihan pieni savun ailahdus. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo merkittävästi lisää sokerista makeutta.

Arvio: Tuoksu ja maku ovat jännittävästi hiukan eri paria, kun The Beast of Dufftown paljastaa todellisen luonteensa vasta tisleen painavuudella. Jotain vaikuttavaa tässä kyllä on, vaikka mikään makujen runsaudensarvi ei ole kyseessä. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 86/100. Whiskynotes 86/100.

Cragganmore 18 yo 1978/1996, Gordon & MacPhail 60,1%

Kohdalle osui vaihteeksi todella vahvaa 1970-luvulla tislattua Cragganmorea, joka on pantu pulloon ennen vuosituhannen vaihdetta. En ole koskaan ollut mikään tämän tislaamon erityinen fani, mutta ehkä tällainen Gordon & MacPhailin vanha lesti vihdoin iskee.

Cragganmore 18 yo 1978/1996, Gordon & MacPhail

(60,1%, Gordon & MacPhail, Cask Strength Collection, 13.9.1978–11/1996, Cask No. 4959, 70 cl)

Tuoksu: Jännä yhdistelmä kuivaa omenaisuutta ja kynttilämäistä vahaisuutta. Suolaista voita, oliiviöljyä, jotain vähän paahteistakin, palanutta paahtoleipää. Kukkaisuutta, hedelmäkarkkia, mineraalista valkoviiniä. Toisaalla hiiltä, tummaa yrttiä, tunkkaista ullakkoa. Vesilisä avaa hedelmäsalaattia ja kermaisuutta.

Maku: Öljyinen ja erittäin voimakas. Yllättävän iso laventeli tulee heti vastaan, saippuaisempana kuin vanhassa Bowmoressa tai Glen Gariochissa. Mausteisuutta, mineraalisuutta, kuivan omenan lisäksi viinirypälettä ja greippiä. Oliiviöljy tuntuu voimakkaana, yleisfiilis on vahamainen. Suutuntuma on erittäin paksu ja pureskeltavan öljyinen. Kermaisuutta, paahtoleipää, hiukan suolaa. Jälkimaku maistuu jo suorastaan savuiselta, nyt laventeli saa tutun salmiakkisen vivahteen ja mausteet muuttuvat runsaammiksi. Mineraalinen valkoviinisyys on pinnassa, kuiva omenaisuus, edelleen kukkaisuus ja vahamaisuus. Palanut paahtoleipä pyörii kielen päällä melko pitkän finaalin loppuun asti. Vesilisä tuo nautittavaa metisyyttä esiin.

Arvio: Haastava tapaus! Tuoksu on kiehtova mutta kokonaisuus vähän… vino. Balanssi on hakusessa koko ajan ja maku sinkoilee sinne tänne. Haluaisin pitää tästä enemmän kuin oikeasti pidänkään. 83/100

Mitähän muut ovat sanoneet? Whiskyfun 84/100. Whiskynotes 83/100.

Blair Athol 11 yo 2009/2020, Douglas Laing 62,1%

Lasiin pääsi tällä kertaa todella monelle viskikaupalle tehty erikoispullote Blair Atholin tislaamon tuotannosta. Volttipuoluehan tämän liemen riemumielin hyväksyy.

Blair Athol 11 yo 2009/2020, Douglas Laing

(62,1%, Douglas Laing, Old Particular for Dram 242, Jürgen’s Whiskyhuis, De Straffe Hoek, Wine 4 You, & Prima Vinum, 3/2009–8/2020, Cask No. DL 13994, Sherry Butt, 636 bts., 70 cl)

Tuoksu: Todella hedelmäinen ja öljyinen, varsin ruohoinen ja omenainen. Hunajaa ja kermatoffeeta, jotain leivosmaista, vaniljakastiketta, hedelmäsiirappia. Painava kokonaisuus, rommirusinaa ja mausteisuutta, tammista sävykkyyttä. Sherry iskee hedelmäisestä kulmasta. Vesilisä tuo esiin herukkaa ja mandariinia.

Maku: Iso ja painava saman tien, kermainen ja hedelmäsiirappinen. Hunaja ja tammi taistelevat kovalla voimalla, sherry puskee sekä ylikypsää hedelmää että tiettyä suolaisuutta. Ruohoisuus ja mausteet iskevät kiinni. Kirpeää omenaa, mangoa, makeaa sitruksisuutta. Suutuntuma on öljyinen ja runko järeä. Sherryn mukana tulee hiukan muovailuvahaa ja jotain vähän lenseää. Leivosmaisuus on todella kosteaa ja vähän hapantakin. Jälkimaku pyörii edelleen muhkean hedelmän, imelän hunajan ja leivosmaisen happamuuden ympärillä. Kirpeää tammea, mausteita. Varsin pitkä finaali. Vesilisä paljastaa hiukan metallisuutta.

Arvio: Erittäin muhkea ja varsin monipuolinen Blair Athol. Kyllä maistuu näin kesäaikaan. 85/100

Mortlach 25 yo, Gordon & MacPhail 43%

The Beast of Dufftown on aina omanlaisensa viskielämys. Gordon & MacPhail on puskenut markkinoille tällaista neljännesvuosisataista Morttia lisenssillä vuosikaudet. Nyt käsiin osunut versio lienee jostain vuoden 2014 kieppeiltä.

Mortlach 25 yo, Gordon & MacPhail

(43%, Gordon & MacPhail, Licenced Bottling, +/- 2014, 70 cl)

Tuoksu: Toffeeta ja voita, rasvaa ja lihaisuutta. Erittäin lihaksikas. Hyvät yrtit, vastaleikattua nurmikkoa, hedelmäkakkua, tikkunekkua. Punaisia marjoja, hunajaa, appelsiininkuorta, kirsikkaa, vähän viikunaa. Paahteisuutta ja maltaisuutta riittää, jopa pieneen puuromaisuuteen saakka.

Maku: Pehmeän maltainen, metinen ja yrttinen. Kevyempi ja sävykkäämpi kuin tuoksu antoi odottaa. Hunaja on pinnassa, samoin tammi ja yrtit. Punainen marjaisuus tulee vadelman ja mansikan komennossa esiin. Hyvä yhdistelmä rasvaista suolaisuutta ja sokerisia sävyjä, tikkunekkua ja toffeefudgea. Suutuntuma on näillä volteilla varsin kepeä, vaikka rungon painon kyllä tuntee. Tammi on mausteisena todella vahvasti läsnä. Sitruksista kirpeyttä, heinäisyyttä, paahdetta. Jälkimaku on todella hunajainen ja marjaisa, toffee ja suolaisuus ottavat hyvin yhteen. Tammi kuivuu hienosti, metisyys ja mausteet pääsevät komeasti esiin. Hedelmäisyys, maltaisuus ja kirpeä yrttisyys saavat seurakseen melkoisen paahteisuuden. Melko pitkä finaali.

Arvio: Herkullinen ja tyylikäs Mortlach. Pidän paljon, vaikka voltteja olisi saanut olla vähän enemmän, jotta maku olisi noussut tuoksun kanssa samalle jykevyyden tasolle. 86/100

Dufftown 33 yo 1982/2016, Dewar Rattray 53,6%

Iäkästä Dufftownia vaihteeksi mukissa A.D. Rattrayn valikoimista. Viski on kypsynyt kunnioitettavat 33 vuotta ex-bourbonissa.

Dufftown 33 yo 1982/2016, Dewar Rattray

(53,6%, Dewar Rattray, 11/1982–3/2016, Cask No. 18583, Bourbon Hogshead, 198 bts., 70 cl)

Tuoksu: Metinen, kuivan tamminen, varsin maltainen ja äkkiseltään hyvinkin tyylikäs, oikein klassinen ikäviskin tuoksu. Anista, minttua, hiukan ruohoisuutta, hunajaa ja tikkunekkua. Ananaksinen ja viinirypälemäinen hedelmäisyys. Vaniljaa ja maitosuklaata. Vesilisä avaa makeaa päärynää ja käsivoidetta.

Maku: Todella paljon nuoremman oloinen kuin tuoksu antoi odottaa. Kireää hedelmäisyyttä, varsin karheaa maltaisuutta ja pistelevää tammea. Jopa hiukan puuroinen ja jyväinenkin puraisu. Tietty vahamaisuus, metisyys ja maitosuklaa ovat sentään mukana, mutta nyanssit jäävät vähän latteiksi. Suutuntuma on melko kevyt ja runko ohuehko, vaikka mausteiden arsenaali ja tammi painavat päälle. Balanssi ei ole kohdallaan, jotain metallisuutta ja lenseyttäkin puskee läpi. Jälkimaku on maltainen, tamminen ja varsin pippurinen. Minttua, pähkinäisyyttä ja kovasti karvautta. Mustaa teetä, hapokkuutta, kirpeää hedelmäisyyttä ja edelleen sitä lenseyttä, keitettyä kaalia ja puuroa. Korkeintaan keskipitkä finaali. Vesilisä korostaa metallisuutta ja jotenkin tämän kokonaisuuden yleisiä epäpuhtauksia ja outoja sivuääniä.

Arvio: Hienon tuoksun jälkeen maku tekee mahalaskun. Iso pettymys, vaikka tuoksua tässä on silti pakko arvostaa. 84/100

Caol Ila 11 yo 1989/2000, Signatory Millennium Edition 43%

Happy Millennium! Signatory pullotti vuosituhannen alussa tällaisia magnum-editioita vinon pinon. Nyt käpälässä on 11-vuotiasta Caol Ilaa ex-bourbonista.

Caol Ila 11 yo 1989/2000, Signatory

(43%, Signatory, Millennium Edition, 28.2.1989–28.2.2000, Cask No. 1021, Bourbon Barrel, 148 bts., 150 cl)

Tuoksu: Kuivan turvesavuinen, suolainen, heinäinen ja yrttinen. Tuoksuu ihan joltain entisajan Ardbegilta. Mahtava merellisyys ja lääkemäisyys. Kamferia, salmiakkia, tervaa, eucalyptusta, kuivaa tammea. Sitruunaa, mustapippuria, märkää kalliota, merenrannan laituria, kosteaa köyttä. Todella kaunis ja klassinen tuoksu.

Maku: Turvesavuinen ja todella pippurinen, terävän sitruunainen ja tervainen. Suolavetinen ja lääkemäinen kokonaisuus hyötyisi aavistuksen korkeammasta pullotusvahvuudesta. Tammi tulee varsin kuivana ja vaniljaisena pintaan heti. Hapokasta omenaa, heinäisyyttä, kamferia. Suutuntuma on melko kevyt ja hiukan huokoisen oloinen, runko jää ohueksi. Jälkimaussa homma nousee kuitenkin taas uudelle tasolle, kun pippuri ja turvesavu aloittavat vyörynsä. Todella suolainen, lääkemäinen ja hapokas finaali. Tervaa, kamferia, eucalyptusta, salmiakkia ja mustapippuria riittää varsin pitkään. Tammi on varsin tuoreen oloisena läsnä, vaniljaa ja tanniinista karheutta riittää. Lopulta keskipitkä finaali hiipuu omenaisena pois.

Arvio: Nyt on pullotusvahvuus jäänyt liian alas. Jäljellä on klassinen nosing whisky. Upea tuoksu, mutta maku ei ihan jaksa kunnolla kantaa. Onneksi jälkimaku on taas varsin jämäkkä. 85/100

Caol Ila 2011/2019, Wilson & Morgan for Belgium 46%

Lasissa on tällä kertaa Belgiaan pullotettua nuorta Caol Ilaa parin vuoden takaa. Melko geneeriseltä nuorelta savuviskiltä vaikuttaa.

Caol Ila 2011/2019, Wilson & Morgan for Belgium

(46%, Wilson & Morgan for Belgium, Barrel Selection, 2011–2019, Cask No. 61, 70 cl)

Tuoksu: Turvesavuinen, sitruksinen, vähän hapan ja hiukan kalpea. Mineraalinen ja päärynämehumainen vaikutelma, hiukan hiiltä ja tuhkaa. Vegetaalisuutta, merellisyyttä, suolaisuutta, pieni bensainen vivahde. Aavistus hunajaa, vaniljaa, tuoretta tammea. Vesilisä availee käsivoidetta ja omenaisuutta.

Maku: Turvesavua, hiilisyyttä, sitruksisuutta ja happamuutta. Vegetaalinen ja bensainen yleisilme, hapokkuutta ja tuhkaa. Hiilinen, hiukan rasvainen ja mineraalinen ote, jossa ainoa makeus tulee pienestä päärynäisyydestä ja kovista hunajapastilleista. Suutuntuma on korkeintaan keskitäyteläinen ja pippurisen pureva. Melko raaka tammisuus ja paljas maltaisuus muistuttavat, että varsin nuoresta viskistä on kyse. Jälkimaku on hapan ja tuhkainen, edelleen todella hiilisavuinen ja kitkerä. Tanniinit ja suolaisuus korostuvat voimakkaasti, karvaus ja pippurisuus painavat hetken aikaa päälle oikein kunnolla. Sitruksisuus ja vegetaalisuus pitävät hommaa kasassa. Lyhyt finaali. Vesilisä keventää kovinta kitkeryyttä hiukan.

Arvio: Tämä oli kyllä varsin vaatimaton nuori Caol Ila. Toki perustason savuviskin odotukset täyttyvät. 80/100

Glen Elgin 21 yo 1995/2017, Cadenhead Small Batch 56,8%

Glen Elginin indie-julkaisuja en ole viime vuosina mitenkään liian usein kohdannut. Nyt löysin käsiini tällaisen Cadenheadin Small Batch -julkaisun, joka on peräisin ex-bourbonista.

Glen Elgin 21 yo 1995/2017, Cadenhead Small Batch

(56,8%, Cadenhead, Small Batch, 1995–2017, Bourbon Hogshead, 264 bts., 70 cl)

Tuoksu: Ruohoinen, minttuinen ja varsin sitruksinen. Hunajaa, vahaisuutta, jotain kalkkista ja mineraalistakin. Maltaisuutta, paahteista pähkinäisyyttä, mysliä, raakaa banaania, aprikoosia, omenaa, hiukan vaniljaa. Tammi tulee yllättävänkin tuoreena läpi. Vesilisä avaa hiukan hiiltä ja kitkeryyttä.

Maku: Vahamainen, öljyinen ja varsin pippurinen. Maltaisuus ja tuore tammi ovat keskiössä. Runsaasti hedelmäisyyttä, hapokasta omenaa ja banaania. Vahamaisuus ja mineraalisuus tuntuvat voimakkaina. Yrttisyyttä, muromaisuutta, vihreää teetä. Suutuntuma on kirpeä ja öljyinen, varsin tymäkkä kaikkineen. Vaniljaa, mantelia, napakkaa mausteisuutta. Jälkimaku on todella pippurinen, vahvan tamminen ja jännällä tavalla pihkainen. Hapokkuus on pinnassa, mineraalisuus ja vaha samoin. Kirpeää omenaa, sitruunaa, raakaa banaania. Maltaisuus ja tuore puu saavat tämän tuntumaan edelleen paljon ikäistään nuoremmalta. Hunaja ja vanilja pitävät makeuden mukana kyydissä. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo karkkisuutta ja minttua esiin.

Arvio: Ei oikein kolahtanut tämä. Sokkona olisi mennyt kymppivuotiaasta. Lajissaan ihan laadukas viski, mutta näitä taitaa mahtua kolmetoista tusinaan – tai jopa enemmän. 82/100