Nyt on käsissä Lagavulinin Distillers Editionin alkuvaiheen pullo, vuonna 1980 tislattua tavaraa. Se on viimeistelty jälleen ex-Pedro Ximénez -tynnyreissä, mutta pullotusvuotta ei ole tarkasti merkitty. Oletus on toki vahva, että vuosi on ollut 1999.

Olen vasta viime vuosien aikana päässyt kiinni näihin vähän vanhempiin DE-pullotteisiin. Tähänastinen huippuhetki on ollut vuoden 1987 DE, mutta myös vuoden 1990 DE kolahti lujaa. Odotukset ovat siis tätäkin viskiä kohtaan kovat.

Lagavulin 1980 Distillers Edition

(43%, OB, 1980–1999*, Batch No. lgv. 4/464, Double Matured in Pedro Ximenez Sherry Wood, 70 cl)

Tuoksu: Savumakkaraa ja suklaisuutta. Kuiva tammisuus ja metisyys tuntuvat tyylikkäinä. Sherryisyyttä, yrttisyyttä, marjaisuutta. Piparkakkumainen vivahde, kevyesti lääkemäisyyttä ja tervaa. Hiukan hiiltä ja nokea, mustapippuria ja suolaisuutta. Kuivattua luumua, rusinaa, kovia toffeekarkkeja. Herkullista.

Maku: Turvesavua, salmiakkia ja pippurisuutta. Yllättävän jykevä ja painokkaan sherryinen makumaailma. Suklaata, napakkaa yrttisyyttä, piparkakun maustelientä, pähkinäistä happamuutta, pekonia. Suutuntuma on keskitäyteläinen, vaikka onkin osin melko rasvainen. Balanssi hetkellisesti hakee, aluksi tämä tuntuu kaikessa tervassaan ja lääkemäisyydessään jopa hyökkäävältä, mutta tunnelma sulaa ja maut siirtyvät. Tammi pysyy silti nautinnollisen kuivana. Jälkimaku on yskänlääkemäinen, pippurinen ja yllättävän savuinen. Savumakkaraa, hiiltä, herukkaisuutta, pähkinää. Varsin pitkä finaali. Nam.

Arvio: Tavattoman hieno Lagavulin menneiltä vuosilta. Silti vuoden 1987 DE säilyy suosikkinani tähänastisista kokemuksista. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 81/100. Whisky Monitor Database 86/100 (per 8).