Kaikenlaisia kummallisia viskejä tässäkin blogissa usein maistellaan, joten välillä on aika palata perusasioihin. Tällainen Glen Morayn hobittipullo löytyy nykyisellään kotimaisen alkoholiliikkeen valikoimista.

Itseltäni tämä on mennyt ohi, kun viskityyli ei iske ihan omaan preferenssiin, mutta maistetaan silti. Ilmeisesti kyseessä on keskimäärin seitsemän vuotta ex-bourbonissa kypsynyt tavara. Tämä nykyisen ranskalaisen omistajan kehittelemä Elgin Classic -sarjahan täyttää ensi vuonna käsittääkseni peräti kymmenen vuotta, joten on näitä jo ehditty pyörittää.

Glen Moray Elgin Classic

(40%, OB, +/- 2022, 35 cl)

Tuoksu: Puuta ja omenaa. Runsas kukkaisuus ja hedelmäisyys kohtaavat myslimäisen maltaisuuden ja vähän jotain taikinaa. Nallekarkkeja, mandariinia, tölkkiananasta, kypsää päärynää ja viinirypälettä. Tammi tuntuu varsin tuoreena ja vaniljaisena ja saa tämän tuoksumaan varsin nuorelta. Jyvääkin on mukana.

Maku: Nyt se puu vasta maistuukin. Tuore tammi menee heti kaikesta läpi, puisevana ja jopa pahvisena. Maltaisuus on pinnassa jyväisenä ja karheana, mutta rypälemäinen ja omenainen hedelmäisyys pitää makeutta yllä. Suutuntuma on todella kevyt ja sinänsä helppo, mutta näin ohuella rungolla mausta on vähän vaikeakin saada otetta. Päärynä tuntuu nyt vähän raa’alta ja karkkisuus pyörii ympyrää. Ehkä pieni liuotinmaisuus tai liimamaisuus tässä häiritsee. Jälkimaku on varsin kuiva ja lipeää pahvisen puolelle. Jyväisyys ja myslisyys ajavat kuivaa makumaisemaa eikä hedelmäisyydestä ole enää paljon tietoakaan. Tammea, happamuutta, edelleen hiukan liimamaisuutta. Melko lyhyt ja vaatimaton finaali.

Arvio: Eipä tästä viskistä paljon jää jälkipolville laulettavaa. 74/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 78/100.