Islay

Bowmore 20 yo 1997, SMWS 3.307, 55,9%

Nyt maistelussa hyvin ikääntynyt ja tumman sherryinen Bowmore viiden miniatyyrin Festival Flavours Discovery Packista. Tämä vaikuttaa ennalta koko setin mielenkiintoisimmalta viskiltä, eli odotukset ovat korkealla.

Bowmore 20 yo 1997, SMWS 3.307

(55,9%, Scotch Malt Whisky Society, 25.9.1997, A journey into joy, Refill Ex-Sherry Butt, 2.5 cl miniature)

Tuoksu: Nahkaisen sherryinen, mausteinen ja jo alkuun hiukan sulkeutunut. Kuiva nuotiosavu, mineraalinen yleisilme ja tumma suklaa pyörivät pähkinäisen ja hedelmäisen ytimen ympärillä. Hiukan salmiakkilakritsia. Rusinaa, kuivattua hedelmää, hapokkuutta. Osin hiukan yksiulotteinen. Vesilisä avaa hiukan uuniomenaa ja kinuskia.

Maku: Välittömästi tuoksua vaikuttavampi. Nyt on sherryinen, salmiakkinen ja savuinen makuyhdistelmä heti kielen päällä. Mineraalisuus ja kuiva hedelmäisyys saavat tämän kuitenkin tuntumaan hiukan ohuelta. Suolaisuutta, kovia toffeekarkkeja, yrttisyyttä, inkivääriä, paahtunutta tammisuutta. Suutuntuma on yllättävänkin ohut, vaikka maut sinänsä ovat kohdallaan. Pähkinäisyyttä, nahkaisuutta, havuisuutta ja kitkeryyttä. Jälkimaku on pähkinäinen, mineraalinen, kuivan turvesavuinen ja salmiakkinen. Suolaisuutta, rusinaa, kuivattuja hedelmiä, nahkaisuutta, minttua. Vähitellen lakritsi ja luumu nousevat paremmin esiin ja tammi kuivuu tyylillä. Pitkä finaali on tämän viskin paras osuus. Vesilisä tuo karheaa tammea ja pientä karvautta esiin.

Arvio: Selvästi odotuksia ohuempi esitys, vaikka syveneekin jälkimaussa hienosti. Aiemmin kohtaamani taso tämänikäisissä sherryisissä Bowikoissa on ollut erittäin korkealla, joten pakko tätä on pienenä pettymyksenä pitää, kaikesta huolimatta. 87/100

Laphroaig 8 yo 2009, SMWS 29.244, 62,2%

Maisteluun lähtee nyt Scotch Malt Whisky Societyn viiden festivaaliviskin pakkaus parin vuoden takaa: Festival Flavours Discovery Pack. Puolikkaisiin miniatyyripulloihin – oikeastaan muoviampulleihin – on pakattu viskejä Feis Ileista ja Speyside Whisky Festivaleista.

Setti vaikuttaa oikein lupaavalta, ja se alkaa vuoden 2018 Feis Ileen pullotetulla nuorella Laphroaigilla.

Laphroaig 8 yo 2009/2018, SMWS 29.244

(62,2%, Scotch Malt Whisky Society, 21.1.2009, Feis Ile 2018, Weaving wondrous dreams, Refill Ex-Bourbon Barrel, 2.5 cl miniature)

Tuoksu: Tiukan turvesavuinen ja makean vaniljainen. Tammi tuntuu erittäin tuoreena ja runsaana, vaikka hiilisyys ja tuhka pyrkivät läpi joka kolosta. Lääkemäisyyttä, öljyä, hunajaisuutta, makeaa maltaisuutta. Raakatisleen tuntua hetkittäin. Pientä puuroisuutta ja muroja. Vesilisä avaa hiukan minttua ja karkkisuutta.

Maku: Todella nuorta ja paljasta savuviskiä. Nyt tammi ei peitä enää niin paljon, vaan edessä on liuotinmainen ja jyväinen kattaus. Vegetaalista turpeisuutta ja tuhkaa. Suutuntuma on todella öljyinen ja pistävä. Paletti on todella uskollinen savuiselle raakatisleelle, tynnyristä ei ole tarttunut juuri mitään mukaan. Runsaasti makeaa maltaisuutta, hiukan lääkemäisiä piirteitä, vaniljaa ja hiukan hunajaa. Liimamaisuutta, vahvaa pippurisuutta. Jälkimaku on todella savuinen ja vegetaalisen pistävä, makean maltainen ja edelleen erittäin tiukka. Liimamaisuutta, ruohoa, vaniljaa, kitkeryyttä. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo karkkista makeutta.

Arvio: Tiukkaa ja raakatisleen oloista Lapparia. Ei mikään järin suuri elämys. 80/100

Caol Ila 12 yo 1980/1993, Gordon & MacPhail 65,5%

Maistelussa erittäin tuhtia vuoden 1980 Caol Ila -tuotantoa miniatyyripullosta. Tukka nousee pystyyn välittömästi, kun tätä nuuhkii.

Caol Ila 12 yo 1980/1993, Gordon & MacPhail

(65,5%, Gordon & MacPhail, Cask Strength, 9.12.1980–3/1993, Casks No. 10521 & 10524, 5 cl miniature)

Tuoksu: Kuivan turvesavuinen, päärynäinen ja mineraalinen. Heinäisyyttä, ruohoa, kuivia lehtiä. Puhdas voima huokuu kaikesta. Omenaa, pientä siirappisuutta, tuhkaisuutta ja hiiltä. Pientä liuotinmaisuutta ja raakaa öljyisyyttä. Tammi tulee esiin vanilja edellä. Vesilisä availee tomusokeria ja nestesaippuaa.

Maku: Todella voimakasta tavaraa, paikat sulavat hampaista välittömästi. Turvesavu on erittäin kuivaa ja mineraalisuus hallitsee. Tiettyä ruohoista raakuutta tässä on, heinäisyyttä ja hapokkuutta. Vihreää omenaa, raakaa banaania, kitkeryyttä, jota pieni hunajaisuus ja vaniljaisuus tasaavat. Tammi puskee runsaasti tanniineja ja pippuria. Suutuntuma on öljyinen ja mausteisuudessaan pureva. Tuhkaisuutta ja hiiltä, paahtunutta puuta. Jälkimaku on turvesavuinen, hiilinen ja yllättävänkin päärynäinen. Marmeladia suorastaan. Mineraalisuus ja tuhka pysyvät mukana, samoin tammi vaniljan ja pippurin kanssa. Minttu ja ruohoiset vivahteet hallitsevat keskipitkän finaalin loppua. Vesilisä on lähes välttämätön ja availee nyanssit selvästi paremmin luettaviksi. Hedelmäisyys ja yrttisyys aukeavat heti paremmin.

Arvio: Todella raaka Caol Ila, jossa on vastaansanomatonta voimaa. Kestää vettä erittäin hyvin, kuten näin voimakkaasta viskistä sopii odottaakin. 84/100

Lagavulin 12 yo Special Release 2009, 57,9%

Maistelussa pitkästä aikaa tykkiä Lagavulinia yli kymmenen vuoden takaa. On mahdollisesti käynyt vuosien saatossa selväksi, että tämä sarja kuuluu ikisuosikkeihini. Näitä nuotteja kannattaa siis maistella sopivan suolan kanssa.

Lagavulin 12 yo Special Release 2009, 57,9%

(57,9%, OB, Bottled 2009, 9th Release, 70 cl)

Tuoksu: Voimakkaan turvesavuinen, suolainen ja sitruksinen. Varsin suoraviivainen kaikessa hiilisyydessään ja lääkemäisyydessään. Kirpeää omenaa, mentholia, tervaisuutta, jodia. Kuivakkaa vegetaalisuutta, vaniljaista makeutta. Lihaisuutta ei juuri tunnu, enemmän ollaan pähkinän ja suolan ääressä. Aivan hiukan kumia löytyy taustalta. Vesilisä avaa lisää tuhkaa ja kuivaa hapokkuutta.

Maku: Muhkea, turvesavuinen ja voimakas. Hiilisyyttä, tuhkaa, sitruksisuutta. Pippuria, jodia ja lääkemäisyyttä. Makea vanilja kuitenkin tulee selvästi esiin, samoin hunajaisuus ja manteli. Kirpeää omenaisuutta, sopivasti happoja öljyn vastapainoksi. Oivallinen tasapaino. Suutuntuma on täyteläinen, öljyinen ja varsin pureva. Tuoksun tapaan maku on erittäin suoraviivainen ja vahva. Jälkimaku on hyvin turvesavuinen ja pippurinen. Tervaisuus pilkistää sitruksisuuden lomasta, mutta kokonaisuus pysyy erittäin puhtaana. Vaniljaa, tammea, omenaa. Pitkä finaali. Vesilisä korostaa hunajaisuutta ja paahdettua tammea.

Arvio: Nautittava Lagavulin, tämän sarjan suoraviivaisimmasta päästä. 91/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 86/100 (per 12). Whiskyfun 91/100. Whiskynotes 86/100.

Kilchoman Finland Small Batch No. 2, 49,4%

Kilchomanin viimevuotinen Suomi-pullote oli miellyttävä yllätys. Vastaanotto taisi olla sen verran hyvä, että sarjaa kannatti jatkaa.

Nyt maistelussa kakkospullote, jossa on uutena komponenttina mukana ex-portviinissä kypsynyttä viskiä – peräti viidesosa vattauksesta. Vastaavasti sherryn osuus on pienentynyt ykkösbatchiin verrattuna selvästi. Ykkösessä siis mentiin Pareto-hengessä ex-bourbonilla ja ex-sherryllä suhteessa 80-20.

Maistelen nämä batchit nyt rinnakkain, kun kerrankin on tällaiseen eksperimenttiin mahdollisuus.

Kilchoman Finland Small Batch No. 2

(49,4%, OB, NAS, 2020, 75% Bourbon, 20% Port & 5% Sherry Casks, 600 bts., 70 cl)

Tuoksu: Tuhdin turvesavuinen ja varsin nahkainen. Portviini puskee tanniinisena ja marjaisena läpi. Vegetaalinen ja hiukan lenseä yleisvaikutelma, lievästi ummehtunutta maltaisuutta ja aktiivista tammea riittää. Kosteaa lehtikasaa, hiiltä ja tuhkaa, hiukan ylikypsää sekahedelmää. Vesilisä tuo ruohoisuutta ja yrttistä raikkautta pintaan. Tähän verrattuna Batch No. 1 tuoksuu silkalta vaniljalta ja valkosuklaalta.

Maku: Parantaa tuoksusta huimasti. Hedelmäisyys ja marjaisuus ovat jo melko hyvässä tasapainossa hiilisen turvesavun ja tuhkaisuuden kanssa. Viinistä makeutta riittää, makeaa punaista marjaisuutta, uuniomenaa, kypsiä luumuja, banaania ja hunajaa. Tammi on yhä varsin aktiivista, vaniljaa ja pientä pippuria puskee läpi. Suutuntuma on keskitäyteläinen. Toffeeta, suolaisuutta, vegetaalisuutta. Jälkimaussa kokonaisuus tiivistyy yhä jämäkämmäksi ja suolaisuus korostuu. Hiilisavua, tuhkaa, merivettä, mineraalisuutta. Punaista viinimarjaa, mansikkaa, kirpeää sitruksisuutta, hapokkuutta. Keskipitkä finaali. Vesilisä avaa karkkisuutta ja tuo pientä maitosuklaisuuttakin esiin. Vieressä Batch No. 1 pyörii selvästi enemmän hiilisavun ja lääkemäisyyden ympärillä, kun taas tämä Batch No. 2 on jatkuvasti hiukan levoton kaikessa viinisyydessään.

Arvio: Portviinin kanssa on omat haasteensa. Paljon tässä viskissä on myös hyvää. Vierekkäin maisteltuna valitsisin kaikissa olosuhteissa ykkösbatchin, vaikka se ei näin jännittävä olekaan. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Smoke On The Water, ”Hyvä ja tasapainoinen, tislaamolleen tyypillinen viski.”

Lagavulin 12 yo White Horse Distillers 43%

Maistelussa vihdoin tämä legendaariseksi luokiteltava Lagavulin. Viskin väri on yllättävänkin punertava, sitä en ollut koskaan aiemmin nähnyt tämän vihreän pullon takia. Odotukset ovat todella korkealla.

Lagavulin 12 yo White Horse Distillers

(43%, OB, 1980’s, Green Glass, Creme Label, 5 cl miniature)

Tuoksu: Lääkemäinen, tiukan turvesavuinen, merellinen – ja varsin huikaiseva välittömästi. Kuiva sherry on voimakkaasti läsnä, samoin tietty kuivakka lihaisuus, savumakkara ja ilmakuivattu kinkku. Salmiakkilakritsia, konsentroitunutta hedelmäisyyttä, omenaa ja kiiviä etenkin. Aivan upea kokonaisuus.

Maku: Turvesavuinen, lääkemäinen ja paljon 12-vuotiasta iäkkäämmän oloinen. Sherryisyydessä on kuivan tamminen ja tyylikäs sävy, lakritsi maistuu kuivana ja hedelmäisyys paljastaa koko ajan uusia puolia itsestään. Omenaa, appelsiinia, viinirypäleitä, persikkaa. Suutuntuma on öljyisen täyteläinen ja vaikuttava. Savumakkaraa, suolaisuutta, tervaa, mausteisuutta. Pientä antiikkisuutta ja maanläheisiä sävyjä myös, komea kompleksisuus. Jälkimaku on edelleen hyvin turvesavuinen ja muhkean lääkemäinen. Tervaisuus nousee nyt selvemmin esiin. Lakritsia, kahvia, suklaisuutta. Tammi pysyy erittäin kuivana, sherryisyys on nautittavaa. Pientä pähkinäisyyttä, savumakkaraa, öljyisiä sävyjä, sitruksisuutta. Pitkä ja mahtava finaali.

Arvio: On tämä vain upea viski. Ylitti heittämällä kaikki kovatkin odotukset. 92/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 91/100. Smoke On The Water, ”Maukas esitys!”

Caol Ila 2002/2014 Feis Ile 55,5%

Maistelussa tällä kertaa tanakkaa Caol Ilaa vuoden 2014 Feis Ile -juhlinnoista. Caol Ilan aiemmasta festaripullotetarjonnasta maistoin tämän vuoden Uisgessa Feis Ile 2010 -pullotteen, ja se jäi kummittelemaan mieleen. Myös muutamia vuosia sitten maistamani Feis Ile 2009 -editio oli aivan loistava. Vertailukohdat ovat siis kivikovat.

Caol Ila 2002/2014 Feis Ile 55,5%

(55,5%, OB, 2002–2014, Feis Ile 2014, Refill American Oak Hogsheads, 1500 bts., 70 cl)

Tuoksu: Hiilisavuinen, suolainen ja lääkemäinen. Märkää kalliota, merilevää, kosteita laiturinlankkuja. Paahteisuutta ja tuhkaa. Märkää turpeisuutta, pientä tunkkaisuutta, suolapähkinää, hiukan sitruksisuutta. Nuori tammi ja vanilja korostuvat vähitellen. Vesilisä availee pientä kahvisuutta ja pippurisuutta.

Maku: Lääkemäinen ja öljyinen, hiilisavuinen ja sitruksinen. Turvesavu on varsin totaalista, tuhkaisuus ja paahteisuus korostuvat. Tammessa on edelleen voimakas vanilja mukana, pippuri tuo ryhtiä. Suutuntuma on varsin kermainen kaiken turvetykityksen keskellä. Suolaa, merilevää, hiukan suolaista kinuskia. Makean ja suolaisen kombo toimii hyvin, mutta pieni yksioikoisuus tätä vaivaa koko ajan. Jälkimaku on edelleen todella hiilisavuinen. Lakritsi nousee pintaan. Suolaisuutta ja yskänlääkemäisyyttä puskee edelleen, samoin paahteista tammea ja tuhkaista kitkeryyttä. Sitruunan rinnalle tulee raakaa päärynää ja turpeista hapokkuutta. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo tähän selvästi lisää terävyyttä ja paljasta yrttisyyttä.

Arvio: Herkullinen viski, mutta koviin odotuksiin nähden silti varsin simppeli. Aiemmat maistamani Feis Ile -pullotteet Caol Ilalta ovat olleet aivan loistavia, mikä korostaa vielä tasoeroa entisestään. 86/100

Bowmore 10 yo 40%

Maistelussa tällä kertaa vanhaa Bowmoren kymppiä miniatyyripullosta. Tämän pullotusajankohdasta ei ole kerrassaan mitään havaintoa. Jos jotain pitää veikata, veikataan 1990-luvun alkua, koska laventeli oli 1980-luvun tisleessä niin vahvasti läsnä.

Bowmore 10 yo

(40%, OB, early 1990’s (?), Batch No. L115 2813, 5 cl miniature)

Tuoksu: Totaalinen laventeli on välittömästi läsnä. Erittäin makea ja parfyymimäinen tuoksu, joka jakaa varmasti maistajien tunteita äärimmäisyyteen saakka. Hedelmäsiirappia, hunajaa, kinuskikastiketta. Herukkaisuutta, sitruksisuutta, pehmeää nuotiosavua. Klassikkokamaa alusta loppuun. Ei voi erehtyä.

Maku: Pehmeä ja hedelmäinen, edelleen todella laventelinen ja makea. Nuotiosavua, lakritsisalmiakkia, hunajaa, hedelmäsiirappia ja makeaa omenaa. Persikka ja sitruksisuus säestävät. Suutuntuma on kevyt ja runko tuntuu runsaasta makupaletista huolimatta lievästi vetiseltä. Pieni turpeinen kitkeryys ja aktiivisen mausteinen tammi antavat kuitenkin nätisti särmää. Jälkimaussa laventelin ja hunajan rinnalle nousee jälleen huumaava parfyymisyys. On tämä hurjaa tavaraa, ei tällaista kukaan uskaltaisi tänä päivänä tuoda markkinoille. Lakritsia, pehmeää nuotiosavua, turpeisuutta ja vaniljaa. Makea omenaisuus ja persikka jatkavat kulkuaan. Kinuski, mausteet ja pieni tamminen kitkeryys toimivat hyvin yhteen. Keskipitkä finaali.

Arvio: Tällaista yhden aikakauden klassikkoa on todella vaikea arvioida. Pidän henkilökohtaisista syistä todella paljon. Silti samojen laventeliaikojen 12-vuotiaassa Screen Printed Labelissa on vielä pykälän verran enemmän jytinää. 87/100

Lagavulin 7 yo 2007/2014, Kintra 54,5%

Lasissa on tällä kertaa hiukan tavanomaista harvinaisempaa indie-Lagavulinia hollantilaisen Kintran valikoimista. Etiketissä ei itse asiassa lue tislaamoa lainkaan, mutta monesta lähteestä on silti vakuuteltu, että Lagavulinia on. Uskotaan siihen.

Lagavulin 7 yo 2007/2014, Kintra

(54,5%, Kintra, 6th Confidential Cask, 15.9.2007–15.9.2014, Cask No. 09053, Bourbon Hogshead, 139 bts., 70 cl)

Tuoksu: Turvesavuinen, tuhkainen, sitruksinen ja petrolinen. Vegetaalisuutta, mineraalisuutta, likaista nokisuutta. Maltaisuus on melko raakaa ja jyväistä. Öljyisyyttä, ruohoisuutta, tuoretta tammea. Märkää köyttä, suolavettä, hiukan anista. Vesilisä availee hunajaista makeutta ja hedelmäkarkkisuutta.

Maku: Vegetaalisen turpeinen, hiilisavuinen ja hiukan sekava. Suolaisuutta, raakaa tammisuutta, tuhkaa ja merivettä. Petrolia, öljyisyyttä, ruohoisuutta, vaniljaa. Pieni värittömyys vaivaa. Suutuntuma on silti melko täyteläinen ja melkein pureskeltava. Vihreää omenaa, sitruunaa, vihreitä oliiveja, grillattua paprikaa. Pippuria, anista, inkivääriä ja hiukan hunajaa. Pientä lääkemäisyyttä on myös mukana. Jälkimaku on turvesavuinen, vegetaalinen ja todella suolainen. Pippuri ja inkivääri korostuvat. Suolavettä, likaisuutta, tuhkaa. Vihreä omena ja sitruksisuus pysyvät kyydissä hetken, ennen kuin tuore tammi puree sävyt pois. Keskipitkä finaali jää lopulta lievästi värittömäksi. Vesilisä tuo rutkasti karkkista makeutta esiin.

Arvio: Periaatteessa ihan mielenkiintoinen viski lajissaan, mutta vähän valjuksi jää silti. Taannoisen virallisen kasivuotiaan jykevyys puuttuu täysin, vaikka nyansseja tässä on toki ihan mukavasti. 84/100

Laphroaig 2006/2018 Hand-filled Cask #666, 58%

Kävin Laphroaigin tislaamossa neljä vuotta sitten. Se tuntuu tapahtuneen jossain muinaisuudessa. Pullotin varastossa itse pikkupullon tynnyristä 2534. Ystäväni poimi sieltä vastaavan tynnyristä 700040. Hyviä viskejä molemmat, mutta jälkikäteen maisteltuna totta kai tajusi, mikä vaikutus sillä tislaamon miljööllä oli alkuperäiseen kokemukseen.

Nyt sain maisteluun näytteen paria vuotta myöhemmin pullotetusta tynnyristä, johon itselläni ei ole tislaamokierroksen kokemusta lainkaan mukana. Mielenkiintoista päästä maistamaan ihan kylmiltään.

Laphroaig 2006/2018 Hand-filled Cask #666

(58%, OB, 2006–2018, Distillery Only, Cask No. 666, Bourbon Cask, 25 cl)

Tuoksu: Turvesavuinen, lääkemäinen, hiilinen ja voimakas. Yllättävänkin lähellä uusinta tynnyrivahvaa kymppiä. Hunaja ja sitruksisuus tulevat tässä kuitenkin selvemmin esiin. Suolaisuutta, mineraalisuutta, tervaa ja yrttejä. Vihreä omena ja sitruunalakritsi ovat klassikko-osastoa. Vesilisä availee raikkautta.

Maku: Vahva lääkemäisyys on välittömästi kehissä. Turvesavu on tuhtia ja hiilistä, pippuria, tuhkaa ja jodia riittää. Mineraalisuutta ja suolaa. Sitruunalakritsi erottuu, samoin tietty hunajaisuus. Uuden tynnyrivahvan kympin syvyyttä tässä ei kuitenkaan ole, vaan ilme on tynnyrin numerosta huolimatta pykälää ”kiltimpi”. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja maukkaan öljyinen. Hiukan tervaakin löytyy. Jälkimaku on turvesavuinen ja tiukan lääkemäinen. Suolaa, jodia, mineraalisuutta, merilevää. Pippuri tulee rotevana läpi, salmiakki ja pieni terva säestävät. Tammi ja hunajaisuus toimivat hyvin ja tasapainottavat kokonaisuutta. Sitruunalakritsikin pysyy mukana. Melko pitkä finaali. Vesilisä tuo vaniljaa ja tomusokeria pintaan.

Arvio: Todella maukas Laphroaig, mutta ei rinnakkaismaistelussa aivan pärjää synkän kompleksiselle Batch 012:lle. 88/100