Kuukausi: huhtikuu 2017

Springbank 18 yo 1995/2014 Bar Caruso 10th Anniversary 56%

Tokion mielenkiintoisesti nimettyjen viskipaikkojen joukosta löytyy myös Bar Caruso, Shinjuku Sanchomen juna-aseman kupeessa toimiva viskibaari. Maistelussa baarin 10-vuotisen taipaleen kunniaksi pullotettu Springbank.

Springbank 18 yo 1995/2014 Bar Caruso 10th Anniversary 56%

(56%, OB for Bar Caruso, Speyside Way & Shinanoya, 12/1995–7/2014, Bar Caruso 10th Anniversary, Refill Sherry, 198 bts., 70 cl)

Tuoksu: Rasvainen ja ruohoinen, ylikypsän hedelmäinen ja likainen. Turvesavua, öljyisyyttä, heinäisyyttä, raskasta kukkaisuutta. Likainen rasvaisuus toimii mukavasti yhteen hapokkaan mineraalisuuden kanssa. Vesilisä aukoo minttuista ja yrttistä puolta.

Maku: Öljyinen ja mineraalinen, hapokas ja varsin hapan. Ylikypsää hedelmää, luumua, raakaa banaania. Suutuntuma on öljyinen ja varsin kuiva luonteeltaan. Hiukan lihaisuutta, ruohoisuutta, maltaisuutta, tammista purevuutta. Sitruksisuutta, omenaisuutta, suolaisuutta. Jälkimaku on ylikypsän hedelmäinen, luumuinen, rasvainen ja ruohoinen. Suolainen ja maltainen puoli on selvästi niskan päällä. Mineraalisuutta, heinäisyyttä, likaisuutta. Varsin pitkä finaali. Vesilisä avaa öljyisyyteen kukkaisia ulottuvuuksia runsaasti.

Arvio: Oikein maukas Springbank, jossa tislaamon ominaisluonne on hyvin edustettuna. 87/100

Glendronach 24 yo 1992/2016 for LMDW 56,6%

Maistelussa ranskalaisen La Maison du Whiskyn 60-vuotisjuhlapullote Glendronachilta.

Glendronach 24 yo 1992/2016 for LMDW

(56,6%, OB, 15.5.1992–10/2016, Celebrating the 60th Anniversary of La Maison du Whisky, Cask #102, Sherry Butt, 575 bts., 70 cl)

Tuoksu: Taatelinen ja muhkea. Tallinen ja multainen sävy on pinnassa, luumuinen ja rusinainen makeus seuraa pinnan alla. Pähkinäisyyttä, pientä karvautta, tummaa suklaata. Tammi tuntuu vahvana ja mausteisena. Vesilisä availee kermaisuutta ja maitosuklaata.

Maku: Tallinen ja nahkainen, varsin tumma ja synkän suklainen. Tammea, mausteisuutta, taatelia, luumua, rusinaa. Pientä pippurisuutta, kuivattua hedelmää, saksanpähkinää, karvautta. Suutuntuma on täyteläinen ja mausteinen. Jälkimaku on erittäin mausteinen, tamminen ja tallinen. Saksanpähkinää, muskottia, pippuria, hapanta yrttisyyttä. Tummaa suklaata, kaakaojauhetta (Van Houten). Erittäin pitkä ja kovasti kuivuva finaali. Vesilisä keventää tammen synkkää purevuutta ja nostaa kermaista maitosuklaata pintaan.

Arvio: Tumman mausteinen ja vahva Glendronach, joka suorastaan huutaa vettä. 89/100

Bowmore 13 yo 2003/2016 Hand-filled 56,1%

Bowmoren tislaamossa käsin täytetyt Hand-filled-pullotteet ovat saavuttaneet merkittävää suosiota etenkin ex-sherrytynnyreistä. Tällä kertaa maisteltavaksi sattui kuitenkin varsin tuore ex-bourbonissa kypsynyt versio.

Bowmore 13 yo 2003/2016 Hand-filled

(56,1%, OB, 4.3.2003–26.9.2016, Hand-filled at the distillery, Cask #857, 1st Fill Bourbon Hogshead, 70 cl)

Tuoksu: Todella vaniljainen ja sitruksinen, herukkainen ja makea. Banaania, ananasta, kookosta, kermaisuutta. Pehmeä turvesavu, merellisyys ja mineraalisuus toimivat hienosti yhteen. Kaunis bourbonfiilis ja maukas tammisuus. Hunajaisuutta, monihedelmänektaria, marjaisuutta. Vesilisä avaa ruohoisen ja minttuisen sävyn.

Maku: Metinen ja vaniljainen, kukkainen ja miedon turvesavuinen. Banaaninen, ananaksinen, mausteinen, tamminen. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja pehmeän öljyinen. Herkullinen pippurisuus ja hunajainen makeus ovat mainiossa balanssissa. Jälkimaku on kevyen turpeinen, salmiakkinen, banaaninen ja vaniljainen. Tammista mausteisuutta ja ruohoisuutta, pientä sitruksista kitkeryyttä ja happamuutta. Keskipitkä finaali. Vesilisällä löytyy heinäistä pehmeyttä vielä lisää.

Arvio: Erittäin maukas Bowmore kaikin puolin. Vain hiukan syvyyttä voisi kaivata lisää, mutta jo näillä elementeillä homma toimii hienosti. 88/100

Tomatin 10 yo 2005/2016 for Shinanoya 58%

Tokioon keskittynyt Shinanoya on yksi Japanin tunnetuimmista alkoholimyymäläketjuista, ja sen valikoimissa on ollut usein huolella valittuja single caskeja eri tislaamoista.

Nyt käsiin sattui 10-vuotias Tomatin, joka on peräisin ensimmäisen täyttökerran ex-sherrytynnyristä. Tälle on myös samanikäinen sisarpullote, 1st fill bourbonista.

Tomatin 10 yo 2005/2016 for Shinanoya 58%

(58%, OB for Shinanoya, 2005–4.2.2016, Cask #5216, 1st Fill Oloroso Sherry Butt, 558 bts., 70 cl)

Tuoksu: Sherryinen ja varsin rikkinen. Suklaata, kaakaota, kermaisuutta. Paljon lihaisuutta, nyhtöpossua oikein kunnolla. Rikki tulee huomattavalla tavalla läpi, selvästi erottuvaa sisämaalia ja hiukan pienoismallimaaleja. Uuniomenaa, luumukeittoa, kermavaahtoa. Nahkainen ja tamminen vivahde. Vesilisä avaa lihaisuutta ja tiettyä yrttisyyttä.

Maku: Kermainen ja täyteläinen. Maitosuklaata, siirappia, luumua, rusinaa, kaakaota. Tamminen ote tuntuu mukavasti, mausteita ja ryhtiä. Lihaisuutta riittää. Suutuntuma on kermaisen täyteläinen. Jälkimaku on edelleen varsin suklainen ja siirappinen, mutta rikkinen ja maalinen puoli alkaa ottaa nopeasti valtaa. Uuniomenaa, rusinaa, pähkinää. Keskipitkä finaali, jossa yrttilikööri ja kahvisuus nousevat lopuksi maukkaalla tavalla. Vesilisä saa nahkaisen ja lihaisan puolen selvästi esiin. Kestää todella hyvin vettä.

Arvio: Suklainen ja varsin rikkinen tapaus. Tomatin ei ole nyt kyllä valitettavasti ihan parhaimmillaan, vaikka tässä on myös paljon hyvää. 84/100

Glendronach 21 yo 1993/2014 for Shinanoya 45,7%

Maistelussa japanilaiselle Shinanoyalle pullotettua Glendronachia. Vuoden 1993 pullotteet ovat olleet usein varsin tasokkaita, joten tähän kyllä kohdistuu odotuksia. Ja nyt on muuten tämän single caskin pullomääräkin varsin pieni, 259 pulloa.

Glendronach 21 yo 1993/2014 for Shinanoya

(45,7%, OB for Shinanoya, 12.3.1993–10/2014, Cask #626, Oloroso Sherry Butt, 259 bts., 70 cl)

Tuoksu: Suklainen ja mokkainen, luumuinen ja muhkea. Kaakaojauhetta ja kahvia löytyy oikein kunnolla. Tallimainen, hienostuneen nahkainen ja kevyen paahtunut vivahde. Siirappia ja ruskeaa sokeria, hiukan sikaria. Vesilisä avaa yrttistä ja espressoista ulottuvuutta.

Maku: Erittäin suklainen ja mausteinen, paksu ja roteva. Tammi tuo silti upeasti ryhtiä, makeuden ja tammen balanssi on loistava. Nahkaisuutta, tallia, maanläheistä ja hedelmäisen ylikypsää tyylikkyyttä. Kahvisuus korostuu hienosti. Suutuntuma on täyteläinen ja tasapainoinen, vaikka tämä kieltämättä myös hyötyisi hiukan korkeammasta voimakkuudesta. Luumua, rusinaa, pähkinäisyyttä. Jälkimaku kuivuu hienosti, suklaan ja siirapin kautta tullaan nahkaisen ja tammisen otteen äärelle. Espressoa, kaakaojauhetta, kanelia, hitaasti kuivuvaa tammisuutta. Erittäin pitkä ja upea finaali. Vesilisä nostaa mausteisiin vielä yhden kermaisen tason lisää. Herkkua on.

Arvio: Oikein hyvä Glendronach, jossa tyylikäs kahvisuus korostuu. 90/100

James F. Harris & Mark H. Waymack: Single-malt Whiskies of Scotland

Yhdysvaltalaiset filosofit James F. Harris ja Mark H. Waymack kirjoittivat 1990-luvun alussa viskikirjan, johon törmäsin sattumalta vuoden 1997 uusintapainoksena. Single-malt Whiskies of Scotland for the Discriminating Imbiber (Open Court, 1992, viides painos 1997) ei ole jäänyt viskikirjallisuuden valtavirran historiaan, mutta hauskan ikkunan se avaa tuon aikakauden viskiharrastukseen.

James F. Harris on toiminut filosofian professorina Virginian Williamsburgissa toimivassa The College of William & Maryssa. Miehen tunnetuimiin teoksiin kuuluu provokatiiviseksi tituleerattu Against Relativism, minkä lisäksi hän on toimittanut Logic, God, and Metaphysics -julkaisua. Mark H. Waymack taas on ollut filosofian apulaisprofessorina Loyola Universityssa Chicagossa ja ollut kirjoittamassa teosta Medical Ethics and the Elderly. Kaverukset eivät siis ole mitään ihan ilmeisiä viskikirjailijoita, vaan pitkän linjan harrastajia, joilla tutkimuksellinen ote on jäänyt vähän päälle vapaa-aikanakin.

Waymack on jatkanut viskikirjailijana tämän kirjan jälkeenkin. The Book of Classical American Whiskeys on ilmestynyt vuonna 1995. Ja sattumalta James F. Harris on myös siirtynyt Chicagoon Loyola Universityyn – ensin professoriksi ja myöhemmin historian laitoksen johtajaksi ja humanistisen tiedekunnan dekaaniksi.

Single-malt Whiskies of Scotland for the Discriminating Imbiber on kirjoitettu aikana, jolloin ingle malt -viskeihin ei ole ollut ihan helppo päästä käsiksi. Harrisin ja Waymackin suosikkeihin kuulunutta Caol Ilaa ei ole selvästi ollut helppo saada käsiinsä 1970- ja 1980-luvuilla, sen verran usein asia tulee tässä teoksessa esille. Toki takakannessa painotettu ”kenttätutkimuksen” glorifiointi vähän hymyilyttääkin:

Harris and Waymack have been passionate devotees of single-malt whisky for nearly 20 years, have spent much time in Scotland on field research for this book, and have personally assembled two of the world’s most outstanding collections of single malts.

Harmillista kyllä, miesten viskikokoelmia ei teoksessa esitellä, vaikka muutamien tislaamoiden esittelyiden yhteydessä käy ilmi, että heiltä löytyy tiettyjä viskiharvinaisuuksia itseltään. Mutta jos takakannessa vakuutetaan, että kavereilla on maailman uskomattomimmat viskikokoelmat, niistä olisi ollut mukava lukea ainakin jonkinlainen tiivistelmä.

Viskikirjana Single-malt Whiskies of Scotland for the Discriminating Imbiber on rakenteeltaan varsin perinteinen eikä järin laaja. Yhteensä 194 sivuun on mahdutettu 1990-luvun alun tislaamot ja tilanne. Kuvilla ei myöskään mässäillä, vaan tislaamoista on vain karut mustavalkokuvat eikä viskipulloja näy kuvissa käytännössä lainkaan. Ainoastaan kirjan lopun tasting-ohjeiden yhteydessä on yksi Macallan-pullo näkyvissä. Teoksen taitto muistuttaa akateemista oppikirjaa. Lopussa on huolellisesti koottu lähdeluettelo ja hakemisto. Jenkkikirjalle erikoisena ratkaisuna pidän jokaisen luvun aloittavia Robert Burns -sitaatteja, jotka ainakin nykylukijalle tuntuvat sangen kuluneilta.

Teoksen alussa on esipuheiden ja johdantojen jälkeen lyhyt johdatus viskiin juomana ja sen tuotantoprosessiin. Suoraan sanottuna alkupuolen jaksot ovat informaatioarvoltaan köyhiä. Lukijana ilahduin oikeastaan vain sivusta, jossa tekijät kertovat, miksi iäkäs viski maksaa niin paljon suhteessa nuorempaan. Lopputulos on napakka johdatus varaston arvoon ja pääoman kiertonopeuteen. Lisäksi laskelmissa huomioidaan asianmukaiseksi haihtuvuuteen ja tynnyreihin liittyviä muuttujia.

Mikäli saman analyysin tekisi tänä päivänä, pitäisi toki huomioida myös viskin jälkimarkkinoiden ylikuumenemiseen, brändiarvoon ja rajattuihin pullotuseriin liittyviä vaikutuksia. Vielä vuonna 1992 ihmiset eivät seonneet täydellisesti suhteellisen nuorista Highland Parkin single cask -pullotteista.

Johdanto-osuuksien jälkeen teos pääsee varsinaiseen asiaansa. Viskialueet ja niiden tislaamot esitellään: ensin Highlands sisältäen Speysiden tislaamot, sitten Islands yhtenä isona kokonaisuutena, sen jälkeen Lowlands ja Campbeltown samassa luvussa. Monista tislaamoista kirjoittajilla ei riitä erityisen paljon kerrottavaa – jopa Balvenie kuitataan runsaan puolen sivun mitassa. Hiukan pidempi esittely löytyy Glenfarclasista, Glenlivetistä, Knockandosta (!), Macallanista ja Springbankista. Lisäksi pientä epämääräisyyttä löytyy esimerkiksi Port Ellenin kohdalta. Tislaamo kyllä esitellään Islayn kartassa ja siitä kerrotaan muiden tislaamoiden tapaan johdatuksessa, mutta esittelyä siitä ei löydy ollenkaan.

Tislaamoesittelyt jäävät valitettavasti hiukan kuiviksi. Ymmärrän, että tieto on ollut noihin aikoihin tiukassa, mutta hyville tarinoille ei ole kovinkaan paljon sijaa tässä kokonaisuudessa. Lisäksi hiukan häiritsevää on, että kirjoittajat esittelevät tislaamon peruspullotteita tekstissä, mutta niistä ei ole kuvia eikä yksityiskohtia tarjolla oikeastaan missään. Monen tuotteen läpikäynti jää myös suoraan sanottuna hiukan ankeaksi. This is a very nice Speyside malt. Overall, this is a very pleasant whisky. On the whole, this is a fresh, complex, and well-integrated whisky.

Jos yhteenvedoksi jää vain tällainen lausahdus (”Highland Park is a very nice whisky”, ”Rosebank is a fairly good whisky”), kovinkaan pitkälle ei vielä pötkitä. Tosin aikoinaan valikoima on varmasti ollut etenkin Yhdysvalloissa niin suppea, että tislaamot on voitu määritellä perustuotteensa varassa. Onneksi parissa kohdassa käy sentään ilmi, että kirjoittajat ovat käyneet tislaamolla samplaamassa jotain ihan uniikkia. Kateeksi käy esimerkiksi Bowmore-esittelyn kohdalla: siinä kerrotaan vuoden 1969 pullotteesta, joka on viettänyt 22 vuotta ex-sherryssä. Hyväähän se on kirjoittajien mielestä ollut – ja ilahduttavan vahvaa.

Teoksen loppuun on vielä kirjoitettu erillinen luku viskitastingin järjestämisestä, ”How to Organize a Whisky Tasting”. Pohdinnan keskiössä on, kannattaako maistelusessio järjestää ennen dinneriä vai vasta sen jälkeen. Sinänsä ehdotetut tasting-kattaukset tuntuvat tänäkin päivänä vielä relevanteilta, vaikka premium-tastingin ehdotelma 25-vuotiaan Macallanin kanssa menisi toki nykyään jo yli monesta budjetista. Kaikkineen kirjoittajat kannustavat kokeilemaan ja oppimaan uutta kirjan loppuun saakka. ”We hope that you find your exploration of single malt Scotch as enjoyable as we have found our research.”

Single-malt Whiskies of Scotland for the Discriminating Imbiber tarjoaa mukavan aikamatkan viskiharrastajan valikoimaan 1990-luvun alussa. Teos jää kuitenkin kattavuudessaan merkittävästi tuon aikakauden viskikirjojen klassikoista kuten Michael Jacksonin ja jopa Jim Murrayn teoksista. Diskriminoivalle juomarille löytyy nykyään niin paljon kirjallisuutta, että tälle teokselle ei voi ennustaa uutta tulemista, mutta kuriositeettina siihen voi silti tutustua edelleen. Sitä paitsi teoksen aloitus on niin vetoava, että haluan siteerata sen tässä lopuksi vielä kokonaisuudessaan:

Much of our lives is spent with the ordinary. We rise to our alarm clocks; we shower and dress; we eat our breakfast and go to work. A busy day ensues, and in the late evening, we retire. The alarm clock sounds the same each morning. It may serve to wake us up, but we really don’t notice it, per se. The hot shower may feel good, but it is just like so many other showers that we have had. We may pay some attention to what clothes we put on – Do we need a tie today? Do the socks match? – but how often are we caused to marvel at the silkworm who contributed to the tie, or the cotton plant that went into our shirt? The bowl of raisin bran serves as breakfast, but we tend not to pay much attention to it as a culinary experience.

Every now and then, however, we have one of those few experiences that jolt us, that enliven us, that rise above the ordinary. Such experiences lead us beyond the merely ordinary into the special, the extra-ordinary. These are remarkable experiences that are savored and that become objects of fond memories.

Such, for both Waymack and Harris, is the experience of single-malt Scotch whisky.

Ardbeg 21 yo ’Twenty One’ 46%

Tämä 21-vuotias Ardbeg jäi kovan hintansa takia vuonna 2016 hiukan pimentoon. Muutamia kehuja kuului, mutta siihen se oikeastaan jäi. Todella mielenkiintoista päästä maistamaan tämä vihdoin. Ei tule ihan joka päivä vastaan.

Ardbeg 21 yo ’Twenty One’

(46%, OB for Ardbeg Committee, 2016, Ex-Bourbon Casks, 8268 bts., 70 cl)

Tuoksu: Turvesavuinen, heinäinen, vaniljainen ja mentholinen. Haastava tapaus heti alkuun, jännittävä yhdistelmä hapanta ja makeaa. Bensaa, mineraalisuutta, suolavettä, merilevää, jodia, hiukan lääkemäisyyttä. Jogurttirusinoita, suolapähkinöitä, kermaisuutta. Kuiva tammi ja nuotiosavu. Vesilisä tuo omenaisuuden mukavasti esiin.

Maku: Todella turvesavuinen, suolainen ja tuhkainen. Meriheinää, mineraalisuutta, sitruunaa, lääkettä, jodia. Kermainen suutuntuma, raikkaan hedelmäinen makeus ottaa mittaa napakasta turpeisuudesta. Vaniljaisuus ja tamminen imelyys muodostavat erikoisen kerroksellisuuden tähän. Lääkemäiset ja mentholiset sävyt jäävät hiukan niiden taakse, vaikka ovat tässä ehdottomasti parasta. Jälkimaku on sentään puhdaspiirteinen – ja suoraan sanottuna ihan silkkaa juhlaa. Mentholia, pippurisuutta, jodia, mineraalisuutta, mausteista ja kuivaa tammea. Vaniljaa, suolapähkinää, kermaisuutta. Pitkä ja uljas finaali. Vesilisä tuo mukaan hiukan kookoskermaa.

Arvio: Haastava ja mielenkiintoinen Ardbeg, joka todella loistaa jälkimaussa. 89/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 91/100.

BenRiach 18 yo 1996/2014 Cask #7176, 52,4%

BenRiach on mielenkiintoinen, monipuolinen ja tuotannoltaan varsin haastava tislaamo, koska tuotanto käsittää kaikkea turvesavuisesta rommiviimeistelystä kolmeen kertaan tislattuun hedelmäiseen ex-bourbonviskiin.

Oman kokemukseni mukaan Benkku on onnistunut parhaiten sherrykypsytettyjen ja sherryssä viimeisteltyjen viskien kanssa. Toki sillä voi olla tekemistä myös omien mieltymysteni kanssa… mutta näin se nyt vain on.

Maistetaan, millainen kokonaisuus on 18-vuotias PX:ssä viimeistelty viski, joka on tislattu 1996 ja pullotettu 2014.

BenRiach 18 yo 1996/2014 Cask #7176

(52,4%, OB, 1996–7/2014, Batch No. 11, Cask No. 7176, Pedro Ximénez Sherry Finish, 663 bts., 70 cl)

Tuoksu: Muhkean suklainen ja sherryinen. Luumua, rusinaa, pähkinäisyyttä, piparkakkua. Kaakaojauhetta, maitosuklaata, toffeefudgea, mausteisuutta. Tammi nousee nätisti esiin ja pysyy hienosti balanssissa. Uuniomenaa, taatelia, viikunahilloa. Tyylikäs ja herkullinen. Vesilisä availee yrttistä ja kukkaista puolta.

Maku: Aivan loistava, nyt osuu makuhermoon. Paksua maitosuklaisuutta, siirappista uuniomenaisuutta ja oikein napakkaa tammisuutta hienossa tasapainossa. Suutuntuma on erittäin kermainen, mausteisuus on yhtä aikaa todella voimakasta ja todella pehmeää. Rusinaa, pähkinää, taatelia, luumua, viikunaa. Piparkakun mausteliemi erottuu joukosta selvästi. Jälkimaku on paksun hedelmäinen, sherryinen, suklainen ja mausteinen. Piparkakku tulee hienostuneesti esiin kaiken tammen ja voimakkaan mausteisuuden keskeltä. Paahteisuutta, yrttisyyttä, ruskeaa sokeria. Pitkä finaali kuivuu kauniisti. Nam. Vesilisä nostaa toffeeta.

Arvio: Nyt on BenRiach upeasti kohdallaan. Ollaan täysin sillä alueella, jossa Benkut ovat keskimäärin parhaimmillaan. Tämä yksilö on kieltämättä myös täsmäisku omaan preferenssiini. 90/100

Glen Elgin 18 yo 1995/2014, Dewar Rattray 57,9%

Glen Elginiä ei liian usein indienä näe – tai oikeastaan muutenkaan. Nyt käsissä Dewar Rattrayn 18-vuotiasta Glen Elginiä, joka on tislattu 1995 ja pullotettu 2014.

Glen Elgin 18 yo 1995/2014, Dewar Rattray

(57,9%, Dewar Rattray, Individual Cask Bottling, 7.11.1995–23.4.2014, Cask No. 1650, Bourbon Hogshead, 288 bts., 70 cl)

Tuoksu: Puhdaspiirteinen ja aromaattinen. Hiukan vahamaiseksi kääntyvää tammisuutta, kevyttä hapokkuutta, runsasta hedelmäisyyttä. Omenaa, vihreitä viinirypäleitä, hunajamelonia. Maltaisuutta, minttua, inkivääriä, vaniljaa. Yllättävänkin nätti kokonaisuus, peruselementeillä. Vesilisä nostaa pienen eucalyptuksen esiin.

Maku: Hapokas ja mineraalinen, mausteinen ja hedelmäinen. Tammi on edelleen varsin kuivaa ja jopa vahamaista. Suutuntumassa on mukava kermaisuus, vaikka mausteissa onkin potkua. Omenamehua, rypälemäisyyttä, minttua, inkivääriä, pippurisuutta. Happoisuus ja jopa tietty kitkeryys on hyvässä balanssissa vaniljaisen makeuden kanssa. Jälkimaku on napakan tamminen ja runsaan hedelmäinen, vaikka kuivahtaakin reippaasti. Vaniljaa, hunajaa, ananasmehua, omenaa, mineraalisuutta. Inkivääri ja valkopippuri tuovat kunnolla potkua. Minttu ja aromaattiset sävyt nousevat lopuksi. Melko pitkä finaali. Vesilisä tuo ruohoisia ja heinäisiä sävyjä mukaan.

Arvio: Runsas ja moniulotteinen Glen Elgin. Myönteinen yllätys. 86/100

Glen Garioch 1995/2012, 55,3%

Tällä kertaa käsiin sattui ex-bourbonissa kypsynyttä Glen Gariochia. Ikää viskillä on noin 16 vuotta.

Glen Garioch 1995/2012

(55,3%, OB, 1995–2012, Batch No. 10, First Fill Bourbon Barrels, 6000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Paksun hedelmäinen, hunajainen, mausteinen ja vahvan tamminen. Mehiläisvahaa, kovia toffeekarkkeja, maitosuklaata. Trooppisia hedelmiä, mangoa ja cantaloupemelonia. Siirappinen ja yrttinen, paahteinen ja jopa etäisesti kuivan savuinen. Minttua, kamferia. Vesilisä nostaa maltaisuuden kivasti esiin.

Maku: Muhkea ja mausteinen. Siirappinen ja vahamainen ensivaikutelma, tölkkiananasta ja päärynöitä mausteliemessä. Maitosuklaata, pähkinäisyyttä, yrttejä. Trooppisia hedelmiä edelleen runsaasti, mangosta alkaen. Toffeeta, kookosta, inkivääriä, kevyttä pippurisuutta. Suutuntuma on painava ja öljyinen. Tammi on aktiivista mutta ei silti aja muun paletin yli. Jälkimaku on todella tamminen ja mausteinen, pippurinen ja inkiväärinen, minkä lisäksi erittäin kuiva turvesavu tulee selvästi esille. Kookosta, karamellia, maitosuklaata, hedelmiä, jogurtin happamuutta. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo hapokkuutta ja heinäisyyttä pintaan.

Arvio: Mielenkiintoinen ja kaikessa voimassaankin monitahoinen viski. Hyvää. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Magazine 81/100 (Neil Ridley), 78/100 (Rob Allanson).