Yhdysvaltalaiset filosofit James F. Harris ja Mark H. Waymack kirjoittivat 1990-luvun alussa viskikirjan, johon törmäsin sattumalta vuoden 1997 uusintapainoksena. Single-malt Whiskies of Scotland for the Discriminating Imbiber (Open Court, 1992, viides painos 1997) ei ole jäänyt viskikirjallisuuden valtavirran historiaan, mutta hauskan ikkunan se avaa tuon aikakauden viskiharrastukseen.

James F. Harris on toiminut filosofian professorina Virginian Williamsburgissa toimivassa The College of William & Maryssa. Miehen tunnetuimiin teoksiin kuuluu provokatiiviseksi tituleerattu Against Relativism, minkä lisäksi hän on toimittanut Logic, God, and Metaphysics -julkaisua. Mark H. Waymack taas on ollut filosofian apulaisprofessorina Loyola Universityssa Chicagossa ja ollut kirjoittamassa teosta Medical Ethics and the Elderly. Kaverukset eivät siis ole mitään ihan ilmeisiä viskikirjailijoita, vaan pitkän linjan harrastajia, joilla tutkimuksellinen ote on jäänyt vähän päälle vapaa-aikanakin.

Waymack on jatkanut viskikirjailijana tämän kirjan jälkeenkin. The Book of Classical American Whiskeys on ilmestynyt vuonna 1995. Ja sattumalta James F. Harris on myös siirtynyt Chicagoon Loyola Universityyn – ensin professoriksi ja myöhemmin historian laitoksen johtajaksi ja humanistisen tiedekunnan dekaaniksi.

Single-malt Whiskies of Scotland for the Discriminating Imbiber on kirjoitettu aikana, jolloin ingle malt -viskeihin ei ole ollut ihan helppo päästä käsiksi. Harrisin ja Waymackin suosikkeihin kuulunutta Caol Ilaa ei ole selvästi ollut helppo saada käsiinsä 1970- ja 1980-luvuilla, sen verran usein asia tulee tässä teoksessa esille. Toki takakannessa painotettu ”kenttätutkimuksen” glorifiointi vähän hymyilyttääkin:

Harris and Waymack have been passionate devotees of single-malt whisky for nearly 20 years, have spent much time in Scotland on field research for this book, and have personally assembled two of the world’s most outstanding collections of single malts.

Harmillista kyllä, miesten viskikokoelmia ei teoksessa esitellä, vaikka muutamien tislaamoiden esittelyiden yhteydessä käy ilmi, että heiltä löytyy tiettyjä viskiharvinaisuuksia itseltään. Mutta jos takakannessa vakuutetaan, että kavereilla on maailman uskomattomimmat viskikokoelmat, niistä olisi ollut mukava lukea ainakin jonkinlainen tiivistelmä.

Viskikirjana Single-malt Whiskies of Scotland for the Discriminating Imbiber on rakenteeltaan varsin perinteinen eikä järin laaja. Yhteensä 194 sivuun on mahdutettu 1990-luvun alun tislaamot ja tilanne. Kuvilla ei myöskään mässäillä, vaan tislaamoista on vain karut mustavalkokuvat eikä viskipulloja näy kuvissa käytännössä lainkaan. Ainoastaan kirjan lopun tasting-ohjeiden yhteydessä on yksi Macallan-pullo näkyvissä. Teoksen taitto muistuttaa akateemista oppikirjaa. Lopussa on huolellisesti koottu lähdeluettelo ja hakemisto. Jenkkikirjalle erikoisena ratkaisuna pidän jokaisen luvun aloittavia Robert Burns -sitaatteja, jotka ainakin nykylukijalle tuntuvat sangen kuluneilta.

Teoksen alussa on esipuheiden ja johdantojen jälkeen lyhyt johdatus viskiin juomana ja sen tuotantoprosessiin. Suoraan sanottuna alkupuolen jaksot ovat informaatioarvoltaan köyhiä. Lukijana ilahduin oikeastaan vain sivusta, jossa tekijät kertovat, miksi iäkäs viski maksaa niin paljon suhteessa nuorempaan. Lopputulos on napakka johdatus varaston arvoon ja pääoman kiertonopeuteen. Lisäksi laskelmissa huomioidaan asianmukaiseksi haihtuvuuteen ja tynnyreihin liittyviä muuttujia.

Mikäli saman analyysin tekisi tänä päivänä, pitäisi toki huomioida myös viskin jälkimarkkinoiden ylikuumenemiseen, brändiarvoon ja rajattuihin pullotuseriin liittyviä vaikutuksia. Vielä vuonna 1992 ihmiset eivät seonneet täydellisesti suhteellisen nuorista Highland Parkin single cask -pullotteista.

Johdanto-osuuksien jälkeen teos pääsee varsinaiseen asiaansa. Viskialueet ja niiden tislaamot esitellään: ensin Highlands sisältäen Speysiden tislaamot, sitten Islands yhtenä isona kokonaisuutena, sen jälkeen Lowlands ja Campbeltown samassa luvussa. Monista tislaamoista kirjoittajilla ei riitä erityisen paljon kerrottavaa – jopa Balvenie kuitataan runsaan puolen sivun mitassa. Hiukan pidempi esittely löytyy Glenfarclasista, Glenlivetistä, Knockandosta (!), Macallanista ja Springbankista. Lisäksi pientä epämääräisyyttä löytyy esimerkiksi Port Ellenin kohdalta. Tislaamo kyllä esitellään Islayn kartassa ja siitä kerrotaan muiden tislaamoiden tapaan johdatuksessa, mutta esittelyä siitä ei löydy ollenkaan.

Tislaamoesittelyt jäävät valitettavasti hiukan kuiviksi. Ymmärrän, että tieto on ollut noihin aikoihin tiukassa, mutta hyville tarinoille ei ole kovinkaan paljon sijaa tässä kokonaisuudessa. Lisäksi hiukan häiritsevää on, että kirjoittajat esittelevät tislaamon peruspullotteita tekstissä, mutta niistä ei ole kuvia eikä yksityiskohtia tarjolla oikeastaan missään. Monen tuotteen läpikäynti jää myös suoraan sanottuna hiukan ankeaksi. This is a very nice Speyside malt. Overall, this is a very pleasant whisky. On the whole, this is a fresh, complex, and well-integrated whisky.

Jos yhteenvedoksi jää vain tällainen lausahdus (”Highland Park is a very nice whisky”, ”Rosebank is a fairly good whisky”), kovinkaan pitkälle ei vielä pötkitä. Tosin aikoinaan valikoima on varmasti ollut etenkin Yhdysvalloissa niin suppea, että tislaamot on voitu määritellä perustuotteensa varassa. Onneksi parissa kohdassa käy sentään ilmi, että kirjoittajat ovat käyneet tislaamolla samplaamassa jotain ihan uniikkia. Kateeksi käy esimerkiksi Bowmore-esittelyn kohdalla: siinä kerrotaan vuoden 1969 pullotteesta, joka on viettänyt 22 vuotta ex-sherryssä. Hyväähän se on kirjoittajien mielestä ollut – ja ilahduttavan vahvaa.

Teoksen loppuun on vielä kirjoitettu erillinen luku viskitastingin järjestämisestä, ”How to Organize a Whisky Tasting”. Pohdinnan keskiössä on, kannattaako maistelusessio järjestää ennen dinneriä vai vasta sen jälkeen. Sinänsä ehdotetut tasting-kattaukset tuntuvat tänäkin päivänä vielä relevanteilta, vaikka premium-tastingin ehdotelma 25-vuotiaan Macallanin kanssa menisi toki nykyään jo yli monesta budjetista. Kaikkineen kirjoittajat kannustavat kokeilemaan ja oppimaan uutta kirjan loppuun saakka. ”We hope that you find your exploration of single malt Scotch as enjoyable as we have found our research.”

Single-malt Whiskies of Scotland for the Discriminating Imbiber tarjoaa mukavan aikamatkan viskiharrastajan valikoimaan 1990-luvun alussa. Teos jää kuitenkin kattavuudessaan merkittävästi tuon aikakauden viskikirjojen klassikoista kuten Michael Jacksonin ja jopa Jim Murrayn teoksista. Diskriminoivalle juomarille löytyy nykyään niin paljon kirjallisuutta, että tälle teokselle ei voi ennustaa uutta tulemista, mutta kuriositeettina siihen voi silti tutustua edelleen. Sitä paitsi teoksen aloitus on niin vetoava, että haluan siteerata sen tässä lopuksi vielä kokonaisuudessaan:

Much of our lives is spent with the ordinary. We rise to our alarm clocks; we shower and dress; we eat our breakfast and go to work. A busy day ensues, and in the late evening, we retire. The alarm clock sounds the same each morning. It may serve to wake us up, but we really don’t notice it, per se. The hot shower may feel good, but it is just like so many other showers that we have had. We may pay some attention to what clothes we put on – Do we need a tie today? Do the socks match? – but how often are we caused to marvel at the silkworm who contributed to the tie, or the cotton plant that went into our shirt? The bowl of raisin bran serves as breakfast, but we tend not to pay much attention to it as a culinary experience.

Every now and then, however, we have one of those few experiences that jolt us, that enliven us, that rise above the ordinary. Such experiences lead us beyond the merely ordinary into the special, the extra-ordinary. These are remarkable experiences that are savored and that become objects of fond memories.

Such, for both Waymack and Harris, is the experience of single-malt Scotch whisky.