Maistoin eilen klassisen kauden Corryvreckanin, joka oli juuri niin loistavaa kuin muistinkin. Sain jo joitain aikoja sitten blogini lukijalta Jannelta kommenttikentässä pyynnön, että ottaisin käsittelyyn myös uudempaa Corry-tuotantoa. Nyt tuli viimein sen aika.

Tämä ei nyt ole vielä sitä vuosien 2016–2017 tuotantoa, jonka esimerkiksi Serge Valentin rusikoi maanrakoon. Mielenkiintoista on kuitenkin maistaa rinnakkaisvetona, millaiseksi Corryt ovat kuluneiden vuosien aikana muovautuneet.

Pullojen osalta muutos tuntuu muuten ainakin siinä, että L-koodeilla ei ole enää merkitystä. Nykyään pullotuspäivä on täysin selkokielisenä laserilla kaiverrettuna pullon kyljessä. Eikä kukaan taida enää seurata, mitä pullotuslinjoja käytetään ja mikä erä menee mihinkin maahan.

Ardbeg Corryvreckan (2015)

(57,1%, OB, Bottled 7.4.2015, Batch No. L61748, 70 cl)

Tuoksu: Turvesavuinen ja varsin tummasävyinen. Tallia, maakellaria, nokea, jotain ummehtunutta. Hiukan luonnonkumia, lakritsia, suolaisuutta, merilevää, märkää kalliota. Sitruksisuus jää taustalle eivätkä lääkemäiset vivahteet ole enää mukana kuten vuoden 2009 pullotteessa. Hiukan yrttisyyttä ja tuoretta ruohoa tästä silti löytyy. Vesilisä korostaa kumisaapasta yllättävän paljon.

Maku: Tumma turvesavuisuus ja muhkea mustapippuri ottavat heti vastaan. Suolaisuutta, salmiakkia, hiukan tervaa. Suutuntuma on melko öljyinen ja varsin kihelmöivä. Tallisuus ja multa tuntuvat korostuneilta, samoin savumakkara ja kumisuus. Edelleen sitruunaisuus jää jalkoihin, kun tammi ja pippuri mellastavat nokisessa ja tunkkaisessa maisemassa. Vuoden 2009 pullotteen mineraaliset ja lääkemäiset sävyt puuttuvat tästä käytännössä täysin. Tämä on myös selvästi sitä makeampi. Jälkimaku on reippaan pippurinen, nokinen ja savuinen. Tallisuus, paahteisuus, tammi ja musta tee ovat pääosassa. Hiukan merilevää, heinää, multaa. Finaali jää kuitenkin keskipitkäksi – siinä on suurin ero vuoden 2009 editioon, jossa jälkimaku vain jatkui ja jatkui. Vesilisä availee hiukan omenaa ja makeampia sävyjä samoin kuin yrttejä.

Arvio: Eri viskiä kuin kuuden vuoden takainen verrokkinsa. Hyvää muttei enää loistavaa. 87/100