Maisteluun pääsi aivan mahdottoman vaalea Longmorn. Vaikea sanoa, kuinkahan monta kertaa tämä hoggie on käytetty. Varmasti aika monta.

Longmorn 18 yo 1989/2008, Signatory

(56,6%, Signatory Vintage, Cask Strength Collection, 14.12.1989–21.1.2008, Cask No. 18742, Hogshead, 308 bts., 70 cl)

Tuoksu: Mietoa päärynäisyyttä, hiukan maltaisuutta, paljasta tisleen tuoksua. Tynnyrin vaikutus on viskin ikään nähden minimaalinen, vain tammi tulee korostuneesti läpi hiukan sahanpurumaisena ja valkopippurisena. Pientä liimamaisuutta. Ei erityisen miellyttävä tuoksu. Vesilisä tuo akaasiahunajaa ja hedelmäsalaattista raikkautta, vaniljaa ja runsaasti kukkaisia piirteitä.

Maku: Päärynäinen ja pippurinen. Todella voimakas alkoholisuus ja aktiivisen paljas tammi. Suutuntuma on melko täyteläinen ja öljyinen, jopa polttava. Mustaa teetä, karvasmantelia, hapokkuutta. Hapanta omenaisuutta, hiukan tölkkiananasta. Liimainen ja hiukan pahvinen sivumaku. Aavistus rusinaa. Jälkimaku on pippurinen, todella paahtunut ja osin karvas. Päärynä ja omena ovat yhä mukana, mutta tammi puskee karheutta ja kuivattavaa polttavuutta edellään. Mustaa teetä, aprikoosinkiveä, karvasmantelia. Alkoholinen purevuus pysyy. Keskipitkä finaali. Vesilisä avaa miellyttävää yrttisyyttä ja tuo tasapainoa huimasti. Harvoin on vesilisä parantanut viskiä näin paljon.

Arvio: Tässä ei ole oikein mitään, mistä erityisesti pitäisin. Ei silti pilalla, vaan hyvin paljas ja rujo kokonaisuus. Vesilisä nostaa pisteitä parilla pykälällä ja on ehdottomasti paikallaan tämän kanssa. 79/100