Murray McDavid

Laphroaig 13 yo 1988/2001, Murray McDavid 46%

Etiketti on haalea, mutta viski on ollut pidetty. Hyvänoloinen Laphroaig ex-bourbonista löytyy Murray McDavidin vanhasta katalogista.

Laphroaig 13 yo 1988/2001, Murray McDavid

(46%, Murray McDavid, 7/1988–12/2001, Cask Ref. MM2108, Bourbon, 5 cl miniature)

Tuoksu: Tyylikäs! Erittäin kuiva ja savuinen, samalla herkullisesti auki. Lääkemäisyys on pinnassa, antiseptiset aineet etenkin. Kuivaa sitrusta, merivettä, mineraalisuutta, hiukan mentholia. Vaniljaa ja vihreää omenaa. Heinää, aavistus lakritsia. Nam. Vesilisä tuo hiukan lihaisuutta ja imelää bbq-kastiketta esiin, muuttaa jännästi tämän luonnetta.

Maku: Erittäin juotava. Turvesavu on edelleen roimaa, samoin lääkemäisyys. Hiilisen kuivuuden keskellä on kuitenkin myös toffeeta ja vaniljaa, omenaa ja limettiä. Pippurisuus on jämäkkää ja tammi tulee hallitusti esiin. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja mukavan kihelmöivä. Heinäinen ja mineraalinen puoli pysyy selkeänä esillä. Kokonaisuudessa on nautittavaa suoraviivaisuutta. Jälkimaku on hiilinen ja salmiakkinen. Mustapippuri on edelleen hyvin mukana, samoin suolavesi ja mineraalisuus. Yskänlääkettä, hunajaa, mustaa teetä, kirpeää herukkaisuutta, hapokkuutta. Melko pitkä finaali. Vesilisä avaa rasvaisuutta ja rotevuutta, paljastaa siirappista puolta, joka ei muuten maistu.

Arvio: Erittäin maukas Laphroaig. Suoruudessaan puhuttelee kovasti. 88/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 88/100. Whisky Monitor Database 86/100 (per 7).

Bunnahabhain 33 yo 1976/2010, Murray McDavid 49,3%

Whisky Tasting Companyn kolmen iäkkään Islay-viskin kimara jatkuu. Eilinen Caol Ila oli jo hieno, nyt vuorossa on mielenkiintoinen 1970-luvun Bunna.

Tämä yksilö on kypsynyt koko ikänsä ex-finotynnyreissä, mikä ei ole sherrykypsytyksissä ihan se tavallisin vaihtoehto. Toisaalta Bunnalle se voi sopia hyvinkin, joten odotukset ovat kohtalaisen korkealla.

Bunnahabhain 33 yo 1976/2010, Murray McDavid

(49,3%, Murray McDavid, Mission Series, 1976–2010, Fino Sherry Casks, 582 bts., 3 cl miniature)

Tuoksu: Suolainen ja ruohoinen, mineraalinen ja hiukan saippuainen. Ei kaikkein helposti lähestyttävin lajissaan. Tammi tuntuu varsin reippaana, valkopippuria ja tiettyä kireyttä on ilmassa. Pähkinäistä karheutta, inkivääriä. Vihreää omenaa, limettiä, kirpeitä päärynäkarkkeja. Vesilisä avaa hedelmäistä karkkisuutta.

Maku: Suolainen, kihelmöivä ja todella ruohoinen. Omenaa, sitrusta, hapokkuutta riittää. Tammi on varsin aggressiivista kaikin puolin. Mineraalisuutta, maltaisuutta, aavistus nestesaippuaa. Suutuntuma on melko kevyt mutta valkopippuri ampuu silti täydeltä laidalta. Tasapaino ei ole aivan kohdallaan. Jälkimaku on suorastaan pölyinen. Erittäin kuivaksi käyvä tammi polttaa äkisti itsensä loppuun ja tilalle nousee lähinnä kalkkisuutta. Pippuria, ruohoisuutta ja mineraalisuutta silti riittää. Suolaisen ja hunajaisen kamppailuksi kääntyvä finaali on lopulta melko pitkä, muttei järin ponnekas. Vesilisä on tuo hedelmäteetä ja hunajaa.

Arvio: Odotuksiin suhteutettuna tämä oli pettymys. Suolaisuudessa on paljon hyvää, mutta tammen kanssa ollaan vaikeuksissa. Toki tätä mielikseen maistelee, mutta vuosikerran 1976 mestaruussarjasta jäädään kauas. 86/100

Caol Ila 10 yo 1989/2000, Murray McDavid 46%

Maistelussa tällä kertaa Murray McDavidin Caol Ilaa, joka on pullotettu muutamia kuukausia ennen yhtiön Bruichladdich-kauppoja. Nythän Murray McDavidin tuotemerkki on ollut nelisen vuotta Aceon omistuksessa, ja ainakin Mission-sarja tuntuu olevan vielä voimissaan. Mutta nyt viskiä on lasissa varhaisemmalta ajalta.

Caol Ila 10 yo 1989/2000, Murray McDavid

(46%, Murray McDavid, 12/1989–8/2000, Cask No. MM 3789, 70 cl)

Tuoksu: Suolaa ja lakritsia, kuivaa savua ja yrttisyyttä. Minttua, suolaheinää, märkää kalliota, merellisyyttä. Apteekin salmiakkia, lääkemäisyyttä, kamferia, terävää sitruksisuutta, pippuria. Todella hieno tervainen ja tumman eucalyptusmainen sävy. Kuivaa tammea. Menisi sokkona ikäviskistä. Vesilisä tuo sitruunamelissaa.

Maku: Upean tuoksun jälkeen tulee paluu maan pinnalle. Suolavetinen ja sitruunainen kokonaisuus pyörii paksun turvesavun, lakritsin ja lääkemäisten piirteiden ympärillä. Suutuntuma on yllättävän kevyt ja aavistuksen vetinen. Tammi on selvästi vaniljaisempaa ja aktiivisempaa kuin tuoksussa. Omenaa, minttua, ruohoisuutta. Jälkimaku liikkuu kuivan lääkemäisyyden ja kireän mineraalisuuden suuntaan. Hapokkuutta, yrttejä, kuivaa tammisuutta, sitruksisuuttta, pippuria. Hiukan valjuksi tämä jää, vaikka yrtit, savu, lakritsi ja terva pirskahtelevatkin. Finaali on keskipitkä. Vesilisä lisää makeutta selvästi, päärynää ja hunajaisuutta.

Arvio: Tuoksultaan todella upea mutta maussa hiukan yksinkertaiseksi jäävä tapaus. Tuoksu olisi kyllä sokkona mennyt parikymmentä vuotta vanhemmastakin Caol Ilasta. 85/100

The Macallan 12 yo 1997, Murray McDavid 46%

Nyt maistelussa viski, jonka taustat ovat hieman hämärän peitossa. Tiedän, että tämä 12-vuotias Macallan on kypsynyt ex-bourbonissa ja viimeistelty Bordeaux’n alueen Château Latour -punaviinitynnyreissä.

Mutta tätä erää on tehty yli 1 200 pulloa, joten onkohan siellä ollut montakin tynnyriä käytössä? Tarkasta pullotusvuodestakaan ei ole satavarmaa tietoa, joten laskennallinen 2009 on paras arvaus.

Sen kuitenkin tiedän, että Bruichladdichin uudesta noususta kuuluisaksi tulleiden Mark Reynierin ja Simon Coughlinin sekä Gordon Wrightin vuonna 1996 perustama Murray McDavid myytiin 2013 Aceolle, eikä pullottajan nimi ole enää käytössä.

Ei muuta kuin maistamaan.

The Macallan 12 yo 1997, Murray McDavid

(46%, Murray McDavid, 1997–2009*, 1256 bts., 70 cl)

Tuoksu: Viininen ja saippuainen, yllättävän mieto. Tammi korostuu, muttei juuri tuo mausteita. Vaikea saada otetta, nestesaippua ja kukkaiset sävyt ovat niin särmättömiä. Ruusuja, hiukan nahkaisuutta, valkosuklaata. Mitään selviä vikoja tässä ei tunnu, mutta kovin on vaisu kokonaisuus.

Maku: Tamminen ja melko makea. Tuore tammi on pääosassa alusta asti, tanniinit todella tuntuvat. Toisaalta toffeemainen ja viininen makeus tuovat kaivattua tasapainoa. Edelleen tiettyä laventelista nestesaippuaa tässä on, ruusuja ja vaniljaa ja valkosuklaata. Nahkaisuuskin tuntuu. Body on suorastaan hento, vaikea käsittää tämän olevan Macallania. Jälkimaku on tamminen, hiukan yrttinen, viininen, aavistuksen puiseva ja kaikkineen kuivuva. Tanniinien takia finaali jää lyhyeksi.

Arvio: Kiinnostavista lähtökohdista huolimatta mieto ja harmiton viski, joka ei säväytä millään tasolla. 80/100