Month: heinäkuu 2020

Aberlour A’bunadh Batch #47, 60,7%

A’bunadh on klassista Aberlouria, johon on voinut vuodesta toiseen luottaa. Totta kai alkupään erät olivat parhaillaan niin hienoja, ettei vastaavaa ole enää tullut hyllyihin myöhemmin, mutta on näissä uudemmissakin ollut ihan komeita viskejä mukana.

Aberlour A’bunadh Batch #47

(60,7%, OB, 2014, Spanish Oloroso Sherry Butts, 70 cl)

Tuoksu: Todella muhkea ja paksun sherryinen. Taatelia, rusinaa, luumuhilloa, tummaa suklaata. Oloroson alta pilkistää mineraalinen ja nuorekas perusluonne. Tuoretta tammea, vaniljaa, aavistus jotain liuotinmaista. Toffeefudgea, hiukan maitokahvia, marjaisuutta. Vesilisä tuo jotain kellarimaista ja jalohomeista mukaan.

Maku: Sherryinen, suklainen ja pippurinen. Tammi maistuu reippaasti rusinan ja taatelin keskellä. Luumua, uuniomenaa, kuningatarhilloa, kuivattuja hedelmiä, hiukan kirsikkaa, toffeeta. Kahvisuus tuntuu melko voimakkaana ja paahtuneena, mukana on lakritsinen sävy. Suutuntuma on melko täyteläinen, mutta jotain hiukan kerrostunutta tässä on. Tallisuus ja nahkaisuus tuovat kuitenkin hienosti syvyyttä. Jälkimaku on sherryinen ja varsin tummasävyinen. Espressoa, paahtunutta puuta, lakritsia, soijakastiketta, tummaa suklaata, kaakaojauhetta. Luumuhilloa, mustikkaa, kahvisuutta. Nahkaisuutta ja tupakkaisuutta, pippuria ja hapokkuutta. Melko pitkä finaali. Vesilisä avaa toffeeta ja korostaa tiettyä mineraalisuutta.

Arvio: Erittäin järeä ja näillä rajoituksilla varustettuna vallan herkullinen laatuviski. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 89/100.

Dallas Dhu 22 yo 1980/2003, Chieftain’s 63,6%

Dallas Dhu alkaa olla jo varsin harvinaista tavaraa nykyään. Ei tullut edes nopeasti mieleen, milloin olen itse viimeksi maistanut.

Nyt on vielä todella vahva yksilö käsissä, kun voltit huitelevat 22 vuodenkin jälkeen taivaissa.

Dallas Dhu 22 yo 1980/2003, Chieftain’s

(63,6%, Ian MacLeod, Chieftain’s, 12/1980–11/2003, Cask No. 2104, Sherry Hogshead, 246 bts., 70 cl)

Tuoksu: Hedelmäinen ja pistävä. Huomaa heti, että voltit ovat todella korkealla. Päärynää, heinäisyyttä, toffeefudgea. Varsinaista sherryä ei juuri huomaa, ennen tulee esiin tammea ja vaniljaa. Melko reippaasti minttua ja yrttistä raikkautta. Omenaa, limettiä. Vesilisä tuo todella runsaasti piparminttua esiin.

Maku: Parantaa sävyttömästä tuoksusta heti. Intensiivistä öljyisyyttä, päärynämarmeladia, toffeeta, rusinaa, vaniljaa. Kompleksinen ja vaikuttava suutuntuma, vaikka voltit ovatkin aivan ylärajalla. Vahamaisuutta, metisyyttä, kuivakkaa tammea, paahteisuutta, aavistus savua. Apilaa, ruohoisuutta. Hedelmäisyydessä on omenainen ja päärynäinen puoli vahva, mutta alta löytyy runsaasti mangoa, rypäleitä ja kiiviä. Jälkimaku on edelleen todella öljyinen ja metinen, vahamaisuus ja kuiva tammi korostuvat entisestään. Mineraalisuutta, hapokkuutta, ruohoisuutta, kompleksisuutta. Runsaasti omenaa ja limettiä, minttua ja yrttistä raikkautta. Heinäisyyttä, pientä liimamaisuutta, paahteisuutta, edelleen aavistus savua. Pitkä finaali. Vesilisä availee mineraalisuutta lisää.

Arvio: Tuoksu on osin vaatimaton ja sherry täysin kadoksissa, mutta maku on hetkittäin aivan upea. Tulee jopa myöhemmän ajan Brora mieleen, vaikka se onkin vähän äärimmäinen vertailukohta – mutta vahamaisuus, mineraalisuus ja pieni savu toimivat hienosti yhteen. 87/100