Maistelussa vihdoin tämä legendaariseksi luokiteltava Lagavulin. Viskin väri on yllättävänkin punertava, sitä en ollut koskaan aiemmin nähnyt tämän vihreän pullon takia. Odotukset ovat todella korkealla.

Lagavulin 12 yo White Horse Distillers

(43%, OB, 1980’s, Green Glass, Creme Label, 5 cl miniature)

Tuoksu: Lääkemäinen, tiukan turvesavuinen, merellinen – ja varsin huikaiseva välittömästi. Kuiva sherry on voimakkaasti läsnä, samoin tietty kuivakka lihaisuus, savumakkara ja ilmakuivattu kinkku. Salmiakkilakritsia, konsentroitunutta hedelmäisyyttä, omenaa ja kiiviä etenkin. Aivan upea kokonaisuus.

Maku: Turvesavuinen, lääkemäinen ja paljon 12-vuotiasta iäkkäämmän oloinen. Sherryisyydessä on kuivan tamminen ja tyylikäs sävy, lakritsi maistuu kuivana ja hedelmäisyys paljastaa koko ajan uusia puolia itsestään. Omenaa, appelsiinia, viinirypäleitä, persikkaa. Suutuntuma on öljyisen täyteläinen ja vaikuttava. Savumakkaraa, suolaisuutta, tervaa, mausteisuutta. Pientä antiikkisuutta ja maanläheisiä sävyjä myös, komea kompleksisuus. Jälkimaku on edelleen hyvin turvesavuinen ja muhkean lääkemäinen. Tervaisuus nousee nyt selvemmin esiin. Lakritsia, kahvia, suklaisuutta. Tammi pysyy erittäin kuivana, sherryisyys on nautittavaa. Pientä pähkinäisyyttä, savumakkaraa, öljyisiä sävyjä, sitruksisuutta. Pitkä ja mahtava finaali.

Arvio: On tämä vain upea viski. Ylitti heittämällä kaikki kovatkin odotukset. 92/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 91/100. Smoke On The Water, ”Maukas esitys!”