Month: elokuu 2019

Springbank 21 yo 46% (1995, Jagged edge label)

Maistossa tällä kertaa klassinen Springbank, joka on pistetty pulloon oletettavasti 1990-luvun puolivälissä. Koodi ainakin näkyy etiketin taustalla olevan 95/160. Olen maistanut jo aiemmin yhden vuoden 1995 pullotteeksi väitetyn version, jossa etiketti oli suorareunainen.

Myös suhteellisen tuore pullote on ollut oikein hyvää viskiä, mutta täydellisesti tämä 21-vuotias Springeri ei ole koskaan päässyt sykähdyttämään. Ehkä nyt? Ainakin Whiskynotesin Rubenin mielestä tämä aaltoreunaisella etiketillä varustettu versio on näistä paras.

Springbank 21 yo (1995)

(46%, OB, 1995, Jagged edge label, Bottle Code 95/160, 5 cl miniature)

Tuoksu: Todella upea. Mehiläisvahaa, aprikoosia, kuivaa tammisuutta, metisyyttä. Kuivan tyylikästä sherryä, mustikkaa, sitruksisuutta, makeaa omenaa, rypälemäisyyttä, herukkaisuutta. Pölyisyyttä ja mineraalisuutta. Hunajaa, nahkaisuutta, kovia toffeekarkkeja. Huh huh. Vesilisä avaa pientä savua ja nokea.

Maku: Järjettömän voimakas ja runsas. Todella hedelmäinen, vahamainen, öljyinen, kompleksinen. Silkkaa makujen ilotulitusta, aivan eri tasolla aiemmin maistamani ysäripullotteen kanssa. Maltaisuutta, kuivaa tammea, sherryä, hunajaa, nahkaa, toffeeta. Mustaherukka, mustikka, luumu, lakritsi, pieni terva, kokonaisuus aukeaa mahtavasti. Suutuntuma on öljyinen ja paksu. Jälkimaku on vahamainen, hedelmäinen, pihkainen ja nautinnollisen mineraalinen. Hunajainen, rusinainen, hiukan savuinen, tervainen ja lakritsinen. Mausteisuus voimistuu vähitellen, tammi kuivuu upeasti. Erittäin pitkä finaali. Wow. Vesilisä tuo metisyyttä pintaan.

Arvio: Järki pois. 94/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 94/100.

Ledaig 8 yo 2005/2014, The Whisky Mercenary 51,3%

Maistossa tällä kertaa Belgian markkinoille pullotettu nuori Ledaig. Näillä uuden aikakauden nuorilla Ledaigeilla on vankkumaton fanikunta, ja viimeksi maistamani 12-vuotias Ledaig tarjosi kyllä kehuille katetta. Mitenhän tämän kanssa käy?

Ledaig 8 yo 2005/2014, The Whisky Mercenary

(51,3%, The Whisky Mercenary, 2005–2014, Bourbon Cask, 70 cl)

Tuoksu: Vegetaalisen turpeinen, sitruksinen ja suolainen. Nokea, hiiltä, paahdettuja pähkinöitä, rasvaa, oliiviöljyä. Hiukan pekonia, lakrisia, pippuria. Savukalaa, mineraalisuutta, antiseptisia aineita, jodia. Vaniljaisuutta ja omenapiirakkaakin löytyy vähitellen taustalta. Vesilisä tuo ruohoisuutta pintaan.

Maku: Todella sitruunainen ja ylipäänsä hedelmäinen. Kermaisuus ja vaniljaisuus tuovat hyvää tasapainoa varsin nokiselle ja likaiselle turvesavulle. Inkivääriä, lakritsia, lääkemäisyyttä, jodia, pekonia. Suutuntuma on melko täyteläinen ja öljyisen napakka. Merellisyyttä riittää, samoin pippurisuutta ja yrttistä purevuutta. Kirpeää omenaa, mentholia, viinikumikarkkeja. Jälkimaku on varsin sitruksinen ja lääkemäinen. Turvesavu on edelleen vegetaalisena läsnä, mutta merelliset ja mineraaliset sävyt saavat entistä enemmän tilaa. Suolaa, kirpeää omenaisuutta, oliiviöljyä, nokisuutta, savulihaa. Keskipitkä finaali. Vesilisä avaa minttua ja heinää.

Arvio: Yllättävän maukas nuori savuviski, tyylikäs ja sävykäs kaikin puolin. Ylitti odotukset kirkkaasti. 88/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 89/100.

Bruichladdich 22 yo 1991/2013, The Whiskyman 51,9%

Maisteluun tupsahti tällä kertaa huokeaa 22-vuotiasta Bruikkaa. Tämä on itse asiassa belgialaisen Dominiek Bouckaertin pyörittämän The Whiskymanin ainoa Bruichladdich-pullote tähän mennessä.

Bruichladdich 22 yo 1991/2013, The Whiskyman

(51,9%, The Whiskyman, Age Matters, 1991–2013, 70 cl)

Tuoksu: Hyvin pehmeä ja miedon päärynäinen. Heinää, aamiaismuroja, makeaa valkoviiniä. Yrttistä raikkautta, sitruunamelissaa, hiukan mentholia. Limettiä, vaniljaa, mietoa tammisuutta, ruohoisia sävyjä. Hyvin mieto ja jopa ujo tuoksu, silti varsin miellyttävä. Vesilisä tuo esiin hiukan saippuaa ja vahaisuutta.

Maku: Selvästi jytäkämpi kuin tuoksu antaa odottaa. Purevaa sitruksisuutta ja pippuria. Tummaa hiilisyyttä, suolaisuutta, ruohoista karvautta. Raa’ahkon päärynän ja viinirypäleiden kitkeriä sävyjä. Suutuntuma on kaikesta huolimatta melko kevyt. Tasapaino heittelehtii eikä olennainen hahmotu. Tammi tulee läpi kuin selvästi nuoremmasta viskistä ikään. Jälkimaku on yrttinen, suolainen ja inkiväärinen, hapokas ja tamminen. Edelleen pintaan nousee aktiivista tammea ja karvaita piirteitä. Jyväisyyttä, raakaa banaania, limettiä. Keskipitkä finaali. Vesilisä nostaa esiin vaniljakastiketta ja hedelmäkarkkista makeutta.

Arvio: Tuoksu on suorastaan kaunis, mutta maku ei ole aivan balanssissa.  Lisäksi iän tuoma arvokkuus on vielä kateissa. Jos joku olisi sanonut tämän olevan 12-vuotiasta, se olisi voinut mennä läpi. 83/100