Perinteisen Uisgen aika koitti jälleen. Vanha ylioppilastalo oli varattuna viskifestivaalia varten perjantaista lauantaihin 6.–7. helmikuuta, ja osallistuin ystäväni kanssa nyt vain perjantaihin. Ilahduttavasti väkeä oli sentään paikalla, vaikka viskiteollisuus kärvistelee henkitoreissaan ja alan ihmisiltä kuulee koko ajan, miten vaikeaa juuri nyt on kaikkialla. Kymmenen vuoden takainen viskibuumi on toden totta jäänyt taakse. Toisaalta ne toimijat, jotka näistä vuosista selviävät kuivin jaloin, ovat vahvoilla seuraavassa syklissä. Kunhan sellainen joskus taas alkaa.

Synkistelyn sijaan Vanhalle oli kokoonnuttu jälleen jalojen juomien ääreen ja tapaamaan muita harrastajia. Ystäväni kanssa parkkeerasin ensimmäkseksi Vinoblen ständille, jossa maistoimme Ardnahoe Bholsa 50% -viskin. Erittäin hyvä startti saatiin illalle, olen ollut vilpittömän innostunut tästä Hunter Laingin uuden Islay-tislaamon nuoresta tuotannosta. Philippe Hakulin esitteli myös Suomeen pullotettua uutta Ardnahoe 6 yo 2019/2026 Cask #87 for Vinoble 60,6% -pullotetta, josta otettiin totta kai tyypit. Todella herkullinen ja voltteihin nähden pehmeä kuusivuotias, ja kunhan tuote tulee parin viikon kuluttua myyntiin kotimaiseen alkoholiliikkeeseen, ehdottomasti haen omani.

Alkuillasta oli aikaa heilua ständeillä ja tavata tuttuja. Ohessa tuli nautittua muutama hyvä viski. Aiemmin jo sokkotastingissa ihastelemani Redbreast 27 yo Batch #2, 53,5% oli pakko maistaa vielä ihan silmät auki, ja se on kyllä ehkä parasta koskaan maistamaani irkkua. Bourbonin, sherryn ja ruby portin muodostama tynnyrikombo on tuottanut upean kokonaisuuden. Ihmettelin jälleen, miten olen yhtäkkiä irkkuviski kädessä tällaisessa tapahtumassa, johon aikoinaan tulin vihko kädessä suorittamaan Pikkulinnun parasta tarjontaa. Nyt häpeäkseni totean, etten päätynyt Pikkulinnun ständille varsinaisesti lainkaan – ajattelin käydä ne parhaat viskit mieluummin maistamassa baarissa kaikessa rauhassa aikanaan. Eikä tänä vuonna muuten ollut fyysisiä Uisge-vihkoja tarjolla ollenkaan. Toisaalta sitä oli ihan yhtä lukea helppo pdf-muodossa puhelimesta.

Irkkuständiltä piipahdin Barrel Rollersin pitkällä pöydällä, josta poimin Edradourin 200-vuotisjuhlan kunniaksi pullotetun Edradour 22 yo 2003/2025 Amarone Casks 50,8% -viskin. Edradourin tisle toimii minulle aina, ja tässä kypsytyskin oli kohdallaan, punkkuun kohdistuvista riskeistä huolimatta. Vielä ennen tastingia tuli maistettua Valamo 10 yo Church Wine Cask Matured 50,2%, joka ihan rehellisesti sanottuna ei ollut omaan makuuni lainkaan.

Tasting-valikoimaan asenteeni oli tänä vuonna vähän samanlainen kuin muuhunkin tarjontaan: päätin jättää suorittamisen sikseen ja kokeilla jotain ihan muuta. Ystäväni on ollut vuosien ajan kova Yoichi-fani, ja kun hän ehdotti Nikkaa, päätettiin ostaa siihen piletit. Saatiinkin oikein kompakti setti rajatulle yleisölle, koska naapurihuoneen Gordon & MacPhail oli saman slotin ilmeinen hitti. Meille Nikkaa esitteli EMEA-alueen brand ambassador Raphael Cristini, joka oli alkujaan Etelä-Afrikasta kotoisin mutta työskentelee Pariisista.

Tastingin viskitarjonta oli perusmallistoa, emmekä varsinaisesti muuta olleet odottaneetkaan. Vanhat Yoichin 15- ja 20-vuotiaat alkavat olla niin kovissa hinnoissa, ettei niitä enää mistään tällaisiin kaiveta. Nikkan tarina lähti Cristinin kertomana totta kai Masataka Taketsurusta, jonka nimen lausumista siinä alkuun harjoiteltiin vähän porukallakin. Nikkan perustajasta piirtyi omalaatuinen kuva ja hänen reissujaan käytiin ihan mielenkiintoisesti läpi.

Ensimmäisenä viskinä maistettiin kesäviskiksi esitelty Nikka Days 40,5%. Helppo ja kevyt blendi oli ihan asiallinen startti oikeastaan, ja sen päälle oli helppo rakentaa tarinaa. Toiseksi edettiinkin sitten jo single maltiin ja maistettiin Nikka Miyagikyo Single Malt 45,5%. Sendaissa sijaitsevasta tislaamosta peräisin oleva tuote maistui kesäblendin jälkeen varsin maltaiselta ja rotevalta, joskin kukkaisuutta ja aromaattista mausteisuuttakin riitti.

Siitä hypättiin taas blendipuolelle. Nikka Tailored 43,5% on premium-blendi, jossa on Cristinin mukaan paljon Miyagikyon tuotetta mukana. Ihan pätevä blendiviski itse asiassa sekin, ei pahaa sanottavaa. Sama koskee seuraavana maisteltua Nikka Taketsuru Pure 43% -pullotetta, jossa on sekoiteltu Yoichia ja Miyagikyon viskejä 60/40-suhteessa. Melkoisesti pullataikinaa ja kermaisuutta, vaniljaviineriä ja pehmeää mausteisuutta. Näiden jälkeen saatiin vielä erillisellä toimituksella alakerran ständiltä senttilitran verran Nikka Yoichi Single Malt 45,5% -viskiä, joka oli nyt sitten NAS-versio vanhasta tutusta. Siinä tuntui tuoksui tietty suklainen painavuus ja rasvainen hedelmäisyys, mutta pienet turpeiset elementit alkoivat löytyä varsinaisesti vasta jälkimaussa. Itselleni tämä Yoichi oli tastingin huippukohta. Tisle on edelleen iskussa.

Kaksi viimeistä Nikka-tastingin viskiä olivat itselleni entuudestaan tuttu Nikka From The Barrel 51,4% ja vähän viritetty versio Nikka From The Barrel Extra Marriage 51,4%. Näissä blendeissä on vähän jyvähommia kyydissä, reseptissä on mallasohran lisäksi maissia ja Extra Marriagessa myös vähän ruista. Tietty pullataikinaisuus näissäkin on ytimessä, vanilja ja kardemumma, tietty maapähkinäisyys ja mausteisuus, mutta Extra Marriagen ruis ei valitettavasti toiminut itselleni lainkaan. En rehellisesti sanottuna siedä ruisviskiä missään muodossa, ja pienikin määrä ruista on näissä blendeissäkin itselleni täysi show stopper. En siis osannut oikein nauttia Extra Marriagen kolme kuukautta pidemmän kypsytyksen tuomista riemuista oikein lainkaan, mutta perusversiosta pidin kuten ennenkin.

Nikkan tarinan ohessa kuulimme Cristiniltä myös vähän Etelä-Afrikan viskiskenestä, joka vaikutti suorastaan aivan asialliselta. Paikallinen iso viski on Three Ships, jonka toimintaa on käynyt myös alan legenda Jim McEwan aikanaan konsultoimassa. Tastingista jäi ihan hyvä fiilis, mutta kuusi viskiä noin tuntiin oli jälleen melko lailla rajoilla, vaikka en ryhtynyt laseja mitenkään edes tyhjentelemään. Tastingin jälkeen tuli vielä pyörähdettyä salissa mutta lähdettyä lopulta ajoissa. Mukavaa oli jälleen nähdä tuttuja ja maistella jaloja juomia hyvässä seurassa. Toivottavasti perinne jatkuu myös tulevina vuosina ja harrastajien into säilyy, vaikka ajat ovat juuri nyt alalla hiukan hankalat.