Irlanti

Skellig Single Pot Still Triple Casked 43%

Vuonna 2019 perustettu Skellig on Irlannin uudempia tislaamoita. Se sijaitsee maan lounaisosassa, Kerryn kreivikunnassa. Itse asiassa Great Skellig ja Little Skellig ovat saaria ulkomerellä, mutta itse tislaamo – Skellig Six 18 Distillery – on kyllä mantereella.

Mielenkiinnolla tällaisen julkaisun heiltä maistelen, kun sattui vielä St Patrick’s Day osumaan kohdalle. Tynnyrit ovat olleet etiketin mukaan ex-turveviskiin, ex-bourboniin ja ex-PX-sherryyn käytettyjä.

Skellig Single Pot Still Triple Casked

(43%, OB, +/- 2024, Six 18 Step Collection, 5 cl miniature)

Tuoksu: Rotevan hedelmäinen, suorastaan tuhti. Kypsää banaania, punaista omenaa, makeaa aprikoosia, persikkaa ja keltaista luumua. Mausteita ja tuoretta tammea, heinäisyyttä, imelää kukkaisuutta. Pientä hiilisyyttä taustalla, rusinaa ja pähkinääkin.

Maku: Tuhdin hedelmäinen ja alkuun hiukan sekava, kun imelät ja kitkerät piirteet ottavat yhteen. Makeaa sitruksisuutta, banaania ja persikkaa riittää, tölkkihedelmiä siirapissa. Toisaalta läpi tulee runsaasti kitkerän tammisia, glyserolisia ja happamia piirteitä, karvasta pähkinää ja pippurista mausteisuutta. Suutuntuma on melko öljyinen, tekstuuri sangen jämäkkä. Jälkimaku pyörii edelleen makean hedelmän ja kitkerän puisten piirteiden ympärillä. Vaniljaa, hedelmäkarkkia, hunajaa. Pippuria, hapanta herukkaisuutta, karvasta hiilisyyttä. Keskipitkä finaali ei oikein pysy tasapainossa.

Arvio: Tuhdin hedelmäinen mutta hiukan sekava esitys. Paljon kiinnostavaa tutkittavaa silti. 79/100

Boann Single Pot Still PX Cask 47%

Kävin Irlannissa pitkän tauon jälkeen viime syksynä ja nappasin mukaani melkoisen kasan kaikenlaisia miniatyyrejä. Nyt maistelussa yksi niistä. Kuten olen aiemminkin sanonut, runsaan 20 vuoden yrittämisen jälkeen olen vihdoin alkanut pehmetä vihreän saaren viskeille, joita en aikoinaan edes siellä asuessani halunnut nauttia.

Irlannin Meathin kreivikunnassa sijaitseva Boann on saaren uudempia tislaamoita ja itselleni uppo-outo. Ensimmäisenä maisteluun pääsee tällainen PX-versio, jossa näyttää olevan Pedro Ximénezin lisäksi myös Olorosoa reseptiikassa. Voltit ovat ainakin asiallisella tasolla, ei mitään alarajan tavaraa kyseessä. Ja kolme kertaa on tietysti tislattu, kuten saaren perinteisiin kuuluu.

Boann Single Pot Still PX Cask

(47%, OB, +/- 2024, 5 cl miniature)

Tuoksu: Makea ja hedelmäinen, melko nuoren oloinen. Toskaomenaa ja siirappia, kinuskia, toffeekarkkeja. Pähkinää ja hunajaa, maitosuklaata ja mausteisuutta. Hiukan jyväisyyttä ja terävää tammea taustalla. Vesilisä tuo vähän rasvaista likaisuutta pintaan.

Maku: Kermainen ja makea. Hedelmäisyys hallitsee kokonaisuutta. Toffeeta ja maitosuklaata, viikunaa ja makeaa marjaisuutta. Mausteisuus kääntyy pisteleväksi, herukkaisuus ja terävä sitruksisuus tulevat läpi. Tammi tuntuu tuoreelta. Suutuntumassa on kevyt öljyisyys, tekstuuri pysyy hyvin kasassa. Jälkimaku tarjoaa tummaa suklaata, rusinaa, hiukan luumuhilloa ja mausteita. Pähkinäisyyttä, kinuskia, hunajaa. Mukava kahvisuus tulee taustalta esiin. Hapokas herukkaisuus ja greippi saavat tämän tuntumaan kuitenkin varsin nuorelta. Finaali on keskipitkä. Vesilisä lisää mokkaisuutta ja tunkkaisuutta.

Arvio: Aivan miellyttävä ensituttavuus. Nuoren oloinen, mutta kokonaisuus toimii. 81/100

Redbreast Lustau Edition 46%

Kävin monen vuoden tauon jälkeen viime syksynä Irlannissa ja maistelin taas vähän paikallisia viskejäkin. Sitten tänä talvena osallistuin odottamattomaan sokkotastingiin, jossa oli laaja kattaus irkkuja. Yllätyksekseni tunnistin Redbreastit joukosta varsin helposti.

Nyt nuotitukseen päätynyt Redbreastin Lustau Edition on ollut markkinoilla jo jonkin aikaa. Olen maistanut tämän parikin kertaa eri yhteyksissä, mutta nyt vasta tuli sopiva hetki kirjata mietteet ylös.

Redbreast Lustau Edition

(46%, OB, +/- 2024, 5 cl miniature)

Tuoksu: Miellyttävä yhdistelmä kuivattuja hedelmiä, rusinaa ja keksimäisyyttä. Taustalta tulee läpi paahtunutta puuta ja pientä glyserolimaista kitkeryyttä, mutta kokonaisuus pysyy silti oikein nätisti kasassa. Pähkinäisyyttä, luumua, herukkaisuutta. Mokkanahkaa, hunajaa, sherryä. Pientä suklaata ja siirappiakin. Vesilisä availee vähän raikasta marjaisuutta ja sitrusta, omenaakin.

Maku: Sherryisen makea ja kauniin hedelmäinen, mutta pienellä kitkeryydellä varustettuna. Viinisyyttä, suklaata, keksimäistä makeutta, fariinisokeria. Pientä pippurisuutta ja herukkaista hapokkuutta, inkivääriä ja hunajaa. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja tekstuuri suorastaan muhkea. Jälkimaku on edelleen täynnä makeaa sherryä ja siirappista tölkkihedelmää, toskaomenaa, suklaisuutta ja digestiivikeksejä. Pähkinäisyys ja kuivatut hedelmät pysyvät hyvin kyydissä mukana. Miellyttävää nahkaisuutta ja tummaa yrttisyyttä. Keskipitkä finaali. Vesilisä korostaa maitosuklaata ja makeaa marjaisuutta.

Arvio: Olen alkanut vuosien saatossa pehmentyä, koska saatan jo sanoa pitäväni tästä. Ihan parhaita irlantilaisia perustason viskejä. 85/100

Writer’s Tears 40%

Maistelussa kirjoittajan kyyneleitä. Kuulemma yhtään kirjailijaa ei vahingoitettu, kun tätä pullotettiin.

Kyseessä on tiettävästi single maltin ja pot stillin varaan rakennettu sekoite.

Writer’s Tears

(40%, OB, +/- 2015, Irish pot still blend, 5 cl miniature)

Tuoksu: Rasvainen ja paksun vahamainen. Sulatettua voita ja puuvahaa. Appelsiininkuorta, rapsakkaa sitruksisuutta, maltaisuutta, mantelimassaa. Yllättävän stydi kokonaisuus, kissanpissa jää tässä kauas taustalle. Minttuakin löytyy. Toki tietty pistävä kitkeryys paljastaa tämän irkkuviskiksi.

Maku: Kastikemaista rasvaisuutta, seesamiöljyä, voita ja vahaa. Maku myötäilee hyvin tuoksun profiilia, runko on jämäkkä ja tekstuuri tiivis. Öljyisyyden keskellä karvas appelsiini ja raaka banaani ja muut irlantilaisen viskin perushedelmät jylläävät. Hunajaisuutta riittää, mutta vanilja ja mallassokeri jäävät vähän taustalle. Jälkimaku menee hetkellisesti katkeran puolelle, tammisuus saa vallan ja sitruksisuus iskee kirpeydellä. Manteli ja maapähkinä ovat finaalissa mukana, samoin edelleen kaikki öljy ja rasva. Sen ansiosta loppuliuku on melkein keskipitkää mittaluokkaa.

Arvio: Jykevärunkoinen irkku, ei ihan tyypillisintä viskiä vihreältä saarelta. Myönteinen yllätys, vaikka odotukset eivät toki olleet järin korkealla. 82/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 86/100.

Redbreast 12 yo 40%

Aloitin Redbreastin kanssa hiukan väärästä päästä, kun maistelin ajatuksella ensiksi 21-vuotiaan ja sitten vasta ryhdyn perehtymään tähän nuorempaan.

Olen tätä kyllä muutamaan kertaan ennenkin maistanut, joten ihan kylmiltäni en hommaan sentään ryhdy. Mutta irkkujen kanssa on ollut vaikeaa, yritän edelleen ymmärtää näitä.

Redbreast 12 yo

(40%, OB, +/- 2015, 5 cl miniature)

Tuoksu: Hedelmäteetä, maltaisuutta, hunajaa. Rutkasti makeaa tammisuutta. Hiukan likainen öljyisyys peittää alleen enimmän vaniljan. Mangoa, banaania ja makeaa hedelmää löytyy kuitenkin kiitettävästi. Kokonaisuus on aavistuksen sekava, osin jopa hikinen.

Maku: Parempi kuin tuoksu antaa odottaa. Hedelmäisyys on paksua ja runsasta, siirappisuudessaankin miellyttävän raikasta. Banaani ja mango ovat hyvin esillä. Rapeaa maltaisuutta ja hiukan kitkerää hedelmäteetä riittää, samoin makeaa tammisuutta. Suutuntuma on kermainen, itse asiassa näillä volteilla vetisyys ei tule pätkääkään mieleen. Jälkimaku on aluksi suorastaan erinomainen, hedelmäisyys pistää uuden vaihteen silmään ja vaniljaisuus tukee sitä hienosti. Nopeasti suutuntuma kuitenkin kuivuu ja raikkaan hedelmän tilalle parkkeeraa pirun kitkerä tammi, joka purkaa vielä kireät mausteensakin samaan läjään. Hapokkuutta, inkivääriä, kanelia, kaakaojauhetta. Keskipitkä finaali.

Arvio: Tässä on hetkensä, mutta silti siihen on vielä paljon matkaa, että pystyisin tällaisista viskeistä oikeasti innostumaan. 82/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 84/100. Whisky Monitor Database 85/100 (per 4).

Powers 12 yo John’s Lane Release 46%

Dublinin John’s Lanella toimi aikoinaan Powersin tislaamo. Nyt käsissä on kyseisen aikakauden tyyliä jossain määrin imitoiva Powersin 12-vuotias irkkuviski, joka kantaa tuota osoitetta kyljessään.

Powers 12 yo John’s Lane Release

(46%, OB, +/- 2015, 5 cl miniature)

Tuoksu: Erittäin hedelmäinen ja jopa paksu. Kypsää banaania, mangosurvosta, aprikoosihilloa, hedelmäsalaattia. Hiukan rajunoloinen tammi iskee välistä, samoin makeudessa on tietty pistävä sävy. Tarte tatin, vaniljakastike, imelä kermaisuus. Melko järeä suorastaan. Vesilisä nostaa tuoreen ruohon selvästi pintaan.

Maku: Kermainen ja kypsän hedelmäinen. Tölkkiananasta, jossa tölkkikin maistuu. Metallisuus tuntuu selvänä. Kitkerä appelsiini ei tuntunut tuoksussa, mutta suussa se on ilmiselvä. Banaania ja persikkaa. Hapokkuutta, käynyttä omenaisuutta, hapanta teemäisyyttä. Suutuntuma on paksun öljyinen. Tiettyä likaisuuttakin tässä on, öljy maistuu niin paksuna. Jälkimaku alkaa jopa yllättävän maltaisena, sokerisena ja hapokkaana. Banaani ja vaniljakastike kulkevat mukana, vaikka tammi ja kovapintainen mausteisuus valtaavat nopeasti alaa. Melko pitkä finaali kaikkineen. Vesilisä saa esiin karvaita, jopa pähkinäisiä piirteitä tästä.

Arvio: Myönteinen yllätys. Nyt on niin rotevaa hedelmäisyyttä, että irkkuviskille tyypillinen kissanpissakin jää vyöryssä alakynteen. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 85/100. Whisky Monitor Database 86/100 (per 4).

Midleton Barry Crockett Legacy 46%

Midletonin legendaariseksi tituleerattu master distiller Barry Crockett valitsi tähän viskiin tynnyrit, iältään 15-vuotiaasta 25-vuotiaaseen. Miehen nimi tuntuu kyllä enemmän joltain länkkäristaralta kuin viskin sekoittajamestarilta, mutta ehkä tähän voi luottaa…

Barry Crockett Legacyn pullojen määräksi tuli noin 2500, mutta vaikea sanoa, montako miniatyyriä laskettiin sen lisäksi markkinoille. Nyt käsissä siis yksi sellainen.

Midleton Barry Crockett Legacy

(46%, OB, 2011, 5 cl miniature)

Tuoksu: Ylikypsää aprikoosia ja omenapiirakkaa. Banaania, runsaasti vaniljaa, hiukan kookosta ja kanelia. Runsauden ja rotevuuden keskellä tiettyä pistävyyttä – glyserolia. Tammessa on varsin hienostunut sävy, mukavaa rustiikkisuutta ja vahamaisuutta. Vesilisän jälkeen tästä tulee mieleen sitruunaruoho.

Maku: Aprikoosi, mango ja punainen omena ovat heti kielen päällä, kaikki ylikypsinä ja todella makeina. Vaniljaisuus on korosteista. Ruohoisuutta ja tammista kireyttä, glyserolia, tiettyä kitkeryyttä. Vihreää teetä. Suutuntuma on melko roteva. Jälkimaku alkaa karvaana ja tammisen purevana. Kihelmöiviä mausteita, appelsiinin kitkeryyttä, minttua. Pieni liimamainen vivahde lyö läpi finaalissa, joka on keskipitkä ja lopuksi hedelmäisyydessään kuitenkin mukavan tasapainoinen. Vesilisä avaa karvauteen pähkinäistä puolta ja tekee tälle hyvää välittömästi.

Arvio: Irkkuviskiä sieltä paremmasta päästä. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 88/100. Whisky Monitor Database 85/100 (per 4). Whisky Magazine 89/100 (Dave Broom), 80/100 (Martine Nouet).

Green Spot 40%

Yellow Spot ei taannoin järisyttänyt maata jalkojeni alla, vaikka siitä periaatteessa ihan pidinkin – noin niin kuin irkkuviskien asteikolla. Nyt kourassa on pykälää kireämpi kaveri, Green Spot.

Green Spot

(40%, OB, +/- 2015, 5 cl miniature)

Tuoksu: Ronskia, hapokasta maltaisuutta. Jokin makrillimainen eltaantuneisuus on mukana, käynyttä omenamehumaisuutta. Banaanikakkua, siirappisuutta, kanelia. Paksua vaniljakastiketta. Tuoretta ruohoa. Melko roteva tuoksu kaikkineen, mutta läpi tunkee melkoisia outouksia.

Maku: Makea banaanikakku kohtaa ummehtuneen maltaisuuden. Yllättävän paksun ja kermaisen oloinen runko, suutuntumassa on tiettyä öljyisyyttä runsaasti. Omenamehua, makeaa appelsiinia, hiivaleipää, hiukan pahvisuutta. Vaniljakastiketta, mausteisuutta, kanelia, rusinaisuutta. Jälkimaussa tammisuus tulee ensimmäistä kertaa kunnolla esiin, oikein nuorekkaalla ja hiukan liimamaisella kulmalla. Hapanta appelsiinimehua, tölkkipersikkaa siirapissa, outoja yhdistelmiä. Melko lyhyt ja ohut finaali.

Arvio: Maltainen, nuori ja hapan viski. Ei puhuttele. 77/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 85/100. Whisky Monitor Database 77/100 (per 5).

Teeling Small Batch 46%

Maistelussa Teeling Small Batchia miniatyyripullosta. Ennakkotiedot vähäiset, mieli avoin. Maistetaan pois.

Teeling Small Batch

(46%, OB, +/- 2015, 5 cl miniature)

Tuoksu: Kynsilakanpoistoainetta ja glyserolia. Tällainen tavara ei voi olla muuta kuin irkkuviskiä. Aprikoosia, omenahilloa, viinirypälemäisyyttä, nuorekasta tammisuutta. Vaniljaa ja hunajamelonia. Kaiken terävyyden keskellä tässä on hyviäkin piirteitä. Vesilisä tuo tiettyä valkoviinimäisyyttä ja banaania pintaan.

Maku: Kermaisuutta, vaniljaisuutta ja aprikoosia. Omenamehumaisuutta, banaania, hunajamelonia, tölkkiananasta. Tekstuuri on tiivis ja öljyinen mutta runko ei mitenkään valtavan tuhti. Tammisuus pysyy kivasti aisoissa. Jälkimaku pudottaa jälleen kynsilakanpoistoaineen ja glyserolin maailmaan. Jyväinen viinaisuus nousee, samoin tietty valkopippuri ja happamuus. Finaali jää melko lyhyeksi ja vaatimattomaksi. Vesilisä tuo makuun tuoretta ruohoisuutta ja Grüner Veltliner -tyylistä valkoviinimäisyyttä.

Arvio: Osin ihan miellyttäväkin irkkuviski, josta hienoudet tosin vielä puuttuvat. Mutta ennemmin tätä juo kuin selkäänsä ottaa. 81/100

Yellow Spot 12 yo 46%

Kun edes Redbreastin 21-vuotias ei pystynyt vakuuttamaan minua irlantilaisen pot stillin suuruudesta ja kauneudesta, kannattaako ylipäänsä jatkaa? Kaikesta huolimatta luulen, että kannattaa. Aina tässä jotain oppii.

Seuraavaksi käsiin sattui Yellow Spot, johon käytetyt tynnyrit ovat ex-bourbonia, ex-sherryä ja ex-malagaa. Lähtökohdat ovat kiinnostavat sinänsä, joten ei muuta kuin maistamaan.

Yellow Spot 12 yo

(46%, OB, +/- 2015, 70 cl)

Tuoksu: Hedelmäinen ja hiukan imelä, karkkimainen ja luumuinen. Hunajamelonia, banaania, makeaa viinirypälettä. Vaniljajäätelöä, vaniljakastiketta. Tammisuus tulee selvästi esiin, mausteisena ja hiukan rujona.

Maku: Vaniljainen, omenainen ja osin kitkerä. Kirpeää sitruksisuutta, kevyttä karkkisuutta, pehmeää viinisyyttä. Tammi tuntuu hiukan karkeana ja nuorekkaana. Suutuntuma on öljyinen ja aavistuksen karvas, runko varsin kevyt kaikkineen. Jälkimaku tuntuu omenaisena ja sitruksisena, paahteisena, yrttiteemäisenä ja tanniinisena. Suolaisuus nousee lopussa melkein pistäväksi. Silti varsin yksinkertainen, melko lyhyt finaali.

Arvio: Makea ja simppeli, mutta silti ihan maistuva karkkinen irkkuviski. 81/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 84/100. Whisky Monitor Database 85/100 (per 5). Whisky Magazine 85/100 (Dave Broom), 83/100 (Martine Nouet).