Maistelussa nuorta Macduffia Asta Morrisille. Nyt on taas nuorta viskiä ja kovaa sherrykäsittelyä, vähän niin kuin äskeisessä 9-vuotiaassa Glenburgiessa.

Näissä Bert Bruyneelin valitsemissa tynnyreissä on aina jotain omaperäistä ja koukuttavaa, joten vaikka Macduff ei ehkä tislaamona herätä suuria intohimoja (Glen Deveron, anyone?), silti tämäkin lesti vetää puoleensa.

Macduff 9 yo 2012/2021, Asta Morris

(57,7%, Asta Morris, 2012–2021, Cask No. AM 019, Ex-Sherry, 220 bts., 70 cl)

Tuoksu: Varsin makea sherrytuoksu, ehkä enemmän siellä terävässä päässä. Kermatoffeeta, siirappia, rusinaa, jotain vähän hapanta. Lakritsia, anista, yrttejä ylipäänsä. Uuniomenaa, kirpeää sitrusta, paahdettua pähkinää, paahtoleipää, ruohoisuutta. Voimaa riittää. Vesilisä korostaa kermaisuutta ja avaa viinikumia.

Maku: Lakritsinen ja jykevän yrttinen. Omalaatuinen sherrypommi, tumman kahvisella ja terävän hapokkaalla kierteellä. Ei ihan tavallista Macduffia tosiaan. Uuniomena ja sitrus ovat vahvasti läsnä alusta saakka, jotain vähän raakaakin hedelmää näyttäytyy taustalla. Tammi tuntuu melko tuoreena ja tietty jyväinen puraisu tässä on, vaikka sherry toimiikin hienosti ja tuo luonnetta. Suutuntuma on öljyisen painava ja melkein pureskeltava, runkoakin riittää. Mausteisuus pyörii kanelin ympärillä. Jälkimaku on erittäin lakritsinen ja espressomainen, tumman yrttinen ja varsin hapan. Tammi kuivahtaa vauhdilla ja hedelmäisyys menee kirpeän puolelle. Yrtit ja mausteet säestävät keskipitkää finaali. Vesilisä tuo ruskeaa sokeria, kermalikööriä ja jonkinlaista hedelmäpiirakkaa esiin.

Arvio: Erittäin lihaksikas ja tymäkkä Macduff. Laatuviski. Pysyy hiukan paremmin kasassa kuin äskettäin maistamani Glenburgie eikä kadota tislaamon omaa luonnetta. 84/100