Neil Ridley & Gavin D. Smith: Let Me Tell You About Whisky

Viskikirjallisuus elää selvästi uutta aikakautta. Nyt vallalla on tietty rentous ja suurpiirteisyys: kaikki viskissä on sallittua, kunhan se vain on hauskaa.

Neil Ridleyn ja Gavin D. Smithin Let Me Tell You About Whisky (Pavilion Books, 2013) on edustava esimerkki uuden ajan viskikirjasta. Se edustaa varsin erilaista maailmankuvaa kuin vaikkapa Michael Jacksonin Malt Whisky Companion (ensimmäinen laitos 1989) tai David Wishartin Whisky Classified (2002). Kun viskit on saatu menneinä vuosikymmeninä järjestykseen, nyt on sekoittamisen aika. Viskin joukkoon voi laittaa vaikka teetä tai kokista, kunhan siitä itse nauttii.

Let Me Tell You About Whisky on mukavaa luettavaa: teos on turhasta purismista vapautettu, monipuolinen ja kirjoitettu pilke silmäkulmassa. Kirjoittajista Neil Ridley on tunnettu Caskstrength-blogista ja moderneista viskiympyröistä, Gavin D. Smith taas edustaa kokeneempaa kaartia. Yhdessä miehet ovat saaneet aikaan teoksen, jonka voi kuvitella innostavan monia tulokkaita viskin ääreen. Anorakkiporukoihin se ei välttämättä ketään houkuttele, vaan tutustumaan johonkin uuteen.

Viskialueiden tai tislaamojen erityispiirteiden määrittely ei ole enää kovin suosittua, ja sen kyllä huomaa tässä teoksessa. Siinä missä Malt Whisky Companion edusti yhden viskimestarin syvällistä tislaamo-oppia ja Whisky Classified heitti kehiin tilastotieteilijän viileän analyysin, Let Me Tell You About Whisky esittelee yhdellä aukeamalla japanilaista jääpallon vuolemista, toisella sopivia ruokalajeja tietyille viskeille ja kolmannella kanadalaisia viskitislaamoja, joissa kannattaa vierailla. Silti Ridleyn ja Smithin kirja pysyy aivan hyvin kasassa; näkökulma vain on laajempi kuin menneinä vuosikymmeninä. Nyt Caol Ila jää sivuhuomioksi, kun maailmalla on niin paljon muita tislaamoja, joita pitää ehtiä esittelemään. Uudet kokemukset ovat tällä vuosikymmenellä tärkeämpiä kuin porautuminen syvälle johonkin 1800-luvun alussa perustetun tislaamon vaiheisiin.

Ridley_Smith_Let_Me_Tell_You_About_Whisky_002Let Me Tell You About Whisky ei toki ole mikään historiaton teos, kirjoittajat kyllä käyvät alussa vauhdikkaasti läpi olennaiset vaiheet ja tislaamoistakin paukutellaan hauskoja anekdootteja. Terroir-pohdintaa, ikäkysymyksiä ja hiivatyyppien erojakin mahtuu mukaan. Viskidrinkit, viskin ja sikarin yhdistäminen ja ruokalajien toimivuus tiettyjen viskien kanssa ovat teoksen modernia sisältöä ja sellaisenaan kiinnostavaa.

Viskin ostamista ja siihen sijoittamista käsitellään jopa yllättävänkin laajasti, kun kyseessä on kuitenkin selvästi perusteos aloittelijalle. Maailman kalleimmat viskit ovat tietysti anekdoottina mukana (kuvassa), mutta samalla selvitetään avatun viskin säilymistä, viskiväärennöksiä ja viskin myymistä huutokaupassa – varsin paneutuvalla otteella. Edelleen mietin, onko tämä muuallakin nykyään toistuva määritelmä peräisin suoraan suden suusta, viskiteollisuuden viestintäpäälliköiltä:

”Once a bottle of whisky has been opened, it is advisable to drink it over a period of weeks or months, rather than years, but you don’t need to worry that it will develop off notes after a day or two in the same way that wine does.”

Oman kokemukseni mukaan hyvällä korkilla varustettu pullo säilyy avattuna helposti vähintään pari kolme vuotta, ja jos asia oikein huolettaa, mikään ei estä ottamasta viskistä ajoissa näytteitä pieniin pulloihin, joissa hapettuminen on mahdollisimman vähäistä. Mutta että viski pilaantuisi muutamassa kuukaudessa? Tuota en kyllä purematta niele. Olen kuullut jopa yli viisi vuotta avattuna erinomaisesti säilyneistä viskeistä. Mutta ehkä tässäkin näkyy aikakausien vaihtuminen: keräily ja pullojen panttaaminen saa tehdä tilaa uusille kokemuksille, jatkuvasti vaihtuville suosikkiviskeille.

Modernista otteesta huolimatta Let Me Tell You About Whisky -teoksen valtaosa koostuu varsin perinteisistä, tislaamokohtaisista viskiesittelyistä. Ote on anekdoottivetoinen ja viihdyttävä, mitään kovin syvällistä katsausta kirjoittajat eivät yritäkään tehdä. Suomesta mukaan on mahtunut Teerenpeli, jonka sijaintia uneliaassa Lahti-nimisessä kaupungissa kuvaillaan hiukan huvittavaankin sävyyn. Skotlannin tislaamoista kirjassa esitellään vain osa, moni klassikkotislaamokin joutuu tyytymään sivuhuomioon eri alueiden Others to try -sivulla. Tislaamoesittelyissä harmittaa pulloista otettujen kuvien pieleen mennyt värimäärittely: suurin osa pulloista on joko toivottoman tummasävyisiä tai räikeän vihreitä, käytännössä siis pahasti epäonnistuneita. Muuten kirja on nimittäin miellyttävää katseltavaa, on hienoja maisemakuvia ja tyylikkäitä taittoratkaisuja laadukkaalla paperilla.

Kaikkineen Ridleyn ja Smithin kirja on leppoisaa luettavaa, mutta ennen kuin siihen tarttuu, on syytä riisua anorakki ja kaataa lasiin mieluummin virkistävä drinkki kuin kolme senttilitraa harvinaista single cask -viskiä pipetin avulla laimennettuna. Edessä on kirjan alaotsikon mukaan matka maailman ympäri: Taste, try & enjoy whisky from around the world. Kampai!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.