Olin hiukan alle kymmenen vuotta sitten ensimmäistä kertaa Skotlannissa. Vierailin ystäväni kanssa Glenkinchien tislaamolla, kuten niin monet muutkin, koska sinne pääseminen on Edinburghista niin helppoa.

Kuljimme paikallisbussilla Pencaitlandiin ja kävelimme sen noin viiden kilometrin matkan kylästä tislaamolle. Satoi vettä, maisema oli harmaa, edellisen illan baarikierros painoi jaloissa. Ympäröivät pellot eivät edes antaneet viitteitä siitä, että jossain olisi jokin tislaamo. Kaiken lisäksi tiesimme, että Glenkinchie ei ollut kummankaan suosikkiviskiä.

Kun lopulta pääsimme tislaamolle, kukaan ei tullut avaamaan ovea. Vartin kolkuttelun jälkeen kuitenkin pääsimme sisään ja saimme jopa ostettua tislaamokierroksen, vaikka olimme ainoina paikalla. Kierroksen tuli vetämään talonmiehen oloinen herra, joka ei osannut vastata oikein mihinkään meidän kysymyksistämme.

Kierroksen jälkeen pääsimme vierailukeskuksen baariin, jossa talonmies maistatti meillä tutun Glenkinchien. Kehuimme sen maasta taivaisiin. Herrasmiehenä hän antoi meidän valita baarista toisenkin dramin, joten otimme Caol Ilaa. Kun ylistimme vielä senkin maun jumalaiseksi, mies lähti takahuoneeseen, kolisteli hetken ja toi pullon 25-vuotiasta Caol Ilaa.

Se oli siihen aikaan hienointa viskiä, mitä olin päässyt maistamaan. Tuona iltapäivänä se maistui taivaalliselta.

Tänään lasissa on samaa tavaraa, aivan tuoretta erää ja 43-volttisena. Minulla ei ole pienintäkään aavistusta, miltä se mahtaa maistua. Muistan vain tuon sateisen syksyisen päivän Glenkinchien tislaamolla.

Caol Ila 25 yo

(43%, OB, +/- 2014, 70 cl)

Tuoksu: Nuotiosavuinen ja omenainen, varsin ujo. Seesteisen hedelmäinen, appelsiininkuorta ja kiiviä. Tammisuus tuntuu vahamaisena, hyvin mietona. Yhtä aikaa elegantti ja hiukan ponneton. Suolaa, hapokkuutta, maltaisuutta, kovia toffeekarkkeja, ripaus lakritsia. Mieto turpeisuus leijuu kaiken keskellä.

Maku: Pehmeän vahamainen ja aluksi erittäin mieto. Suolaisuutta ja kukkaisuutta, erikoinen yhdistelmä. Turvesavu näyttäytyy hiukan selvemmin kuin tuoksussa, mutta yleisilme on edelleen kevyt – ja kuivan tyylikäs. Hedelmäteetä, appelsiinimarmeladia, sitruunalimonadia, aprikoosia, kiiviä, tuoretta ananasta. Maltaisuus on hapahkoa, tammisuus tuo mukavasti kevyttä mausteisuutta. Jälkimaku on salmiakkinen, hiukan tervainen, turpeinen, suolainen ja varsin tumma. Omenaa, vahamaista tammisuutta, hiukan pippuria. Yllättävänkin ponnekas ja pitkä finaali, jossa on kompleksisuutta vaikka muille jakaa.

Arvio: Omaperäinen ja mieto savuviski, tyylikäs ja kompleksinen. Vain potku puuttuu. 88/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 88/100. Whisky Monitor Database 88/100 (per 3). Whisky Magazine 80/100 (Dave Broom), 82/100 (Dominic Roskrow).