Charles MacLean: Spirit of Place

Charles MacLeanin syksyllä 2015 ilmestynyt Spirit of Place. Whisky Distilleries of Scotland (Frances Lincoln Limited) ei ole ihan tyypillisimpiä MacLeanin teoksia. Oikeastaan kyseessä on ennen kaikkea Skotlannin tislaamoita esittelevä valokuvakirja, johon MacLean on tehnyt tekstit. Lara Platmanin ja Allan MacDonaldin valokuvat ovat mielestäni Spirit of Placen pääasia, ja ihmettelen, etteivät heidän nimensä ole mahtuneet mukaan kuin alaviitteeksi.

Nimensä mukaisesti Spirit of Placen johtoajatuksena on viskin paikkasuhde. Viskihistoriaan syvällisesti perehtynyt MacLean pohjustaa johdannossaan hyvin sitä ajatusta, joka viskin markkinoinnissa aikanaan oli viskialueiden rakentamisen taustalla: viskien erilaisuutta kannatti lähteä korostamaan, koska siihen oli helppo tarttua. Viinin yhteydessä kuluttajat olivat jo oppineet, että erilaisilta alueita tulee erilaisia viinejä, joten konsepti oli sujuvasti sovellettavissa myös viskiin.

MacLean-Spirit-of-Place-001Paitsi että viskialueiden viskit… eivät olleetkaan ihan takuuvarmasti juuri sellaisia kuin niiden olisi pitänyt. Islaylta ei tullutkaan pelkkää savuviskiä, kun taas Ylämaalla saattoi törmätä hyvin savuiseen ja raskaaseen viskiin. Speysidelta taas voi löytää viskiä, jossa ei ole juuri ollenkaan kepeää hedelmäisyyttä.

Spirit of Place lähtee tutkimaan terroiria, jokaisen yksittäisen tislaamon olosuhteita sellaisenaan. MacLean kyllä muistuttaa, ettei viineistä tuttu määritelmä täysin päde viskiin, vaikka sitä kääntelisi mihin asentoon.

The concept cannot be applied in precisely on the same way to whisky distilling, but it does appear that somehow the subtle influences of local geography, combined with tradition, process and plant, act to differentiate the whisky made in each distillery and every region of Scotland, in ways that are still not fully understood by science.

Tämä tietty mystisyys sopii tietysti valokuvakirjan eetokseksi, koska kaikki ei ole purettavissa osiin vaan paljon jää myös sanomattoman varaan.

MacLean-Spirit-of-Place-005Spirit of Place esittelee tislaamot kahdeksassa luvussa: Lowlands, Islay, Central Highlands, North Highlands, East Highlands, West Highlands, Speyside, The Islands. Jokaiselle luvulle on kartalla varustettu johdanto, ja sen jälkeen edetään tislaamo kerrallaan. Yleensä tislaamon esittelyteksti mahtuu puolelle sivulle, sen jälkeen tulee useampikin sivu valokuvia paikan päältä. Tekstin melko vähäistä roolia korostaa sekin, ettei tislaamoista ole painettu keskeisiä tietoja edes minkäänlaisiin faktalaatikoihin – kyse ei todella ole mistään skotlantilaisen viskin perusteoksesta vaan pikemmin kahvipöytäkirjasta, jota voi selailla sieltä täältä ja tunnelmoida suurien, laadukkaalle paperille painettujen valokuvien ääressä.

Ainoa tislaamosta toiseen toistuva tekstirakenne on nimeä seuraava tiivis määrittely viskin luonteesta. Suurin osa tuntuu erittäin osuvilta, mutta väliin mahtuu vaikeampiakin tapauksia.

Auchentoshan. Fresh, floral and zesty (Omasta mielestäni ei ole kovin raikasta)
Bunnahabhain. Fruity, lightly maritime, hint of smoke (Turpeisissa kyllä, muissa ei)
Kilchoman. Sweet, fruity and smoky (Missä hiilisyys?)
Glendronach. Rich dried fruits (Voisi olla enemmänkin määrittelyä…)
Highland Park. Sweet malt, toffee and light smoke (Missä kanerva ja hunaja?)

MacLean-Spirit-of-Place-003Nämä tällaiset kiteytykset ovat tietysti aina riskipitoisia, kun ei tiedä, arvioidaanko raakatislettä vai jotain perustuotetta vai tislaamon keskimääräisiä viime vuosien viskejä vai jotain abstraktimpaa distillery characteria. Tässä luonnollisesti luotetaan Charles MacLeanin kiistämättömään auktoriteettiin, joten turha näitä on arvostella tämän enempää.

Kirjan kuvateksteissä MacLean tarjoilee valtavan määrän kiinnostavaa tietoa tislaamoista. En esimerkiksi tiennyt, että Glenrothes on yksi harvoista tislaamoista, jotka tekee tynnyrinsä paikan päällä. Enkä tiennyt, että Glen Grant asensi vuonna 2013 tislaamoonsa oman pullotuslinjaston, joka kustansi viisi miljoonaa puntaa. Näin Glen Grantista tuli yksi harvoista tislaamoista, joka pystyy pullottamaan viskinsä paikan päällä – 12 000 pulloa tunnissa.

MacLean-Spirit-of-Place-002Valokuvien paras puoli on, että ne kertovat vielä enemmän kuin mitä MacLean pystyy kertomaan. Lara Platmanin ja Allan MacDonaldin kuvissa maisemat heräävät eloon. Tislaamoihin päästään sisälle ja nähdään asioita, joita ei muuten tulisi edes ajatelleeksi. Abhainn Deargin ihmeelliset tislauspannut tajuaa vasta, kun ne on konkreettisesti nähnyt. Glenfiddichin solera-kypsytysmetodiin käyttämät tynnyrit auttavat käsittämään, miten prosessi oikeastaan tapahtuu.

Ja kerrankin tislaamoihin pääsee valokuvien kautta myös sisälle. Valokuvauksesta äärimmäisen tarkkaa Dalmorea pääsee näistä kuvista katselemaan ihan rauhassa – näköjään ammattilaisten kamerat eivät räjäyttäneet tislaamoa taivaalle, niin kuin vierailijoiden kameroiden pelättiin pari vuotta sitten tekevän.

Kirjan valokuvien tekninen taso on kautta linjan varsin korkea, samoin painojälki. Fontiksi olisi voinut valita hiukan modernimmankin antiikvan, mutta se on tietysti makukysymys. Valokuvien ääressä etsii myös valokuvaajien näkemystä, ja tällaisesta kahden kuvaajan kokonaisuudesta sitä ei kovin helpolla löydä. Tai ainakaan en itse löytänyt.

Esimerkiksi Ian Macilwainin Bottled History on mielestäni tätä helpommin lähestyttävä kokonaisuus, koska kuvaajan näkemykseen pääsi sisälle ja oivaltaminen alkoi ruokkia itseään. Spirit of Placen kuvat maalaavat selvästi laajempaa maisemaa, hiukan Michael Jacksonin The Whiskies of Scotlandin tapaan. (Siinäkin muuten valokuvaaja Harry Cory Wrightin nimi oli jätetty tekijätiedosta pois, samankaltaisella logiikalla.)

MacLean-Spirit-of-Place-004Jos jotain pientä nurisemisen aihetta keksii, pieni kömmähdys saarten suhteen teoksesta löytyy. Kirjan päättävä The Islands -luku alkaa näin: ”Scotland has 790 islands and 99 of these are inhabited. Only six are home to distilleries: Arran, Jura, Mull, Skye, Lewis and Orkney.” Puuttuuko jokin saari joukosta? Jep, Islay puuttuu. Selitykseksi voisi kelvata se, että Islaylle on kirjassa kokonaan oma lukunsa, mutta silti sen olisi voinut mainita tuossa listauksessa. Kyllä siitä aina yhden sivulauseen olisi kehdannut kirjoittaa.

Kaikkineen Spirit of Place on mukava tunnelmointiteos, mutta mitään suurenmoista matkaa viskitietouteen se ei tarjoile. Jos haluaa tunnelmoida hetken verran laadukkaiden valokuvien ja MacLeanin tyylitietoisen tekstin äärellä, siihen tämä on mainio paketti. Ja painaa muuten sen verran, ettei kannata lähteä kovin kauas sieltä salongin kahvipöydältä kuljettelemaan.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.