Lagavulinin Distillers Edition pysyy tukevasti valikoimissa vuodesta toiseen. Viime vuosina trendinä on ollut siirtyminen muhkeasta PX-siirappisuudesta kohti hiukan kuivempaa ja bourbonvaikutteisempaa profiilia.

Lagavulin 1999/2015 Distillers Edition

(43%, OB, 1999–2015, PX Finish, lgv. 4/504, 70 cl)

Tuoksu: Makeaa turpeisuutta, tervaa, bensaisuutta ja hiilisavua. Siirappia, taatelia, suklaata, paksua marjaisuutta. Vaniljaista imelyyttä ja uunijuureksia, jotka saavat tämän tuntumaan hyvin nuorelta ja korostavat alla piilevää bourbonvaikutusta. Tuhkaa, tupakkaisuutta. Tiettyä kuivaa, hiukan jodimaistakin otetta on.

Maku: Tervainen, suklainen, siirappinen ja salmiakkinen kokonaisuus, jossa kaiken sherryisyyden alla aistii voimakkaan bourbonvaikutuksen. Ylikypsät hedelmät, luumu, taateli ja viikuna ovat pinnassa. Tuhkaisuus ja suolaisuus saavat tämän tuntumaan kuivalta ja osin ohueltakin, uunijuureksineen hyvin nuorelta myös. Suutuntuma jää melko kauas täyteläisestä. Jälkimaku alkaa mustaherukkaisena ja vadelmaisena, paksun siirappisena ja maitosuklaisena, kunnes hiilisavu ja tervaisuus alkavat määrätä. Apteekin salmiakkia, tammisuutta, mausteita. Finaali on melko lujaa piiskausta suolaisessa, kuivuvassa maisemassa. Tuhkainen kireys ja sherryinen makeus eivät löydä toisiaan.

Arvio: Hetkellisesti ihan herkullinen, mutta kokonaisuus ontuu. Pidin näistä Lagan DE-viskeistä selvästi enemmän silloin, kun sherryisyys oli jopa yliohjautuvaa. Nyt PX on kiinni enää heikolla liimalla. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 89/100.