Helen Arthur: The Single Malt Whisky Companion

Helen Arthurin The Single Malt Whisky Companion. A Connoisseur’s Guide (Apple Press, 1997) ilmestyi aikana, jolloin viskikirjoittamisen parissa ei liiemmin naisia näkynyt. Tai ainakin esipuheessa Wallace Milroy asettelee sanansa niin, että Helen Arthur on ensimmäisenä naisena tehnyt viskistä pidemmän kirjallisen esityksen. Sinänsä gender-ulottuvuus jää hiukan irralliseksi, koska teos ei ole mitenkään feminiininen, vaan nykylukijan näkökulmasta varsin perinteinen viskikirja.

Arthur-The-Single-Malt-Whisky-Companion-003Laajuudessaan 256 sivun mittaan on saatu mahtumaan napakka aloitusjakso viskin historiasta, valmistuksesta ja nauttimisesta. Teoksen varsinaisen pääosan muodostaa aakkosjärjestetty tislaamoesittelyiden sarja. Lopuksi tulevat vielä liitteet, jotka käsittävät sekalaista sisältöä suppeasta sanakirjasta cocktail-ohjeiden kautta aina tislaamo-osoitteistoon. Jos jotain poikkeavaa tuolta poimii, ”Cooking with whisky” -osio ainakin tuntuu omaperäiseltä.

Aloitusjakso on tosiaan melko kepeällä otteella kerrottu johdanto aiheeseen. Viskin valmistusprosessiin ei uppouduta ihan jokaista yksityiskohtaa myöten, mikä on varmasti tällaisessa teoksessa ihan perusteltuakin. Arthur käy myös läpi viskin terminologiaa. Oman huomioni kiinnitti erityisesti tämä määritelmä: ”Cask strength whiskies are sold at 68.5% alcohol by volume (some 120° proof).”

Arthur-The-Single-Malt-Whisky-Companion-002En keksi, mistä lukema on peräisin. Useinhan viski tynnyröidään 63,5 tilavuusprosentin vahvuisena, ja siitä alkaa matka alaspäin voimakkuudessa, kun enkelit pääsevät vauhtiin. Harvemmin edes nuoria CS-viskejä näkee yli 62-volttisina.

Muilta osin en löytänyt mitään kovin huomionarvoista koko alkuosasta, sen verran perustasolla liikutaan. Viskialueet Arthur esittelee paljolti maisemien ja tunnelmien kautta; joskin hiukan ihmettelen, miten Glenkinchie tulee Lowlands-osuudessa mainittua nimenomaan kuivana ja savuisena viskinä.

Tislaamo-osuudessa hiukan erikoinen ratkaisu on tapa, jossa muutamat Skotlannin ulkopuoliset viskit – kuten Bushmills, Miyagikyo ja Yoichi – esitellään kaiken keskellä. Teos on niin Skotlanti-keskeinen, että ratkaisu ei tunnu oikein missään mielessä luontevalta. Etenkin, kun toimivien tislaamoiden jälkeen on vielä erilliset osuudet uusille tislaamoille ja lopetetuille tislaamoille. Miksi Irlantia ja Japania ei olisi voitu käsitellä omina tuotantoalueinaan? Ehkä syynä on ollut halu nostaa ne ”tasa-arvoisina” skotlantilaisten tislaamoiden rinnalle – vaikea sanoa. Fiksumpaa olisi kuitenkin ollut, jos ne olisi otettu kunnolla haltuun omassa jaksossaan.

Arthur-The-Single-Malt-Whisky-Companion-004Itse tislaamoesittelyt ovat varsin suppeita. Arthur esittelee yhdestä neljään viskiä (yleensä yhden) ja luonnehtii niiden ominaisuuksia jossain määrin Michael Jacksonin tyyliin, vaikkakin suppeammin ja lakonisemmin. Erityistä huomiota tuntuu saavan se, sopiiko jokin tietty viski esimerkiksi ennen illallista tai illallisen jälkeen nautittavaksi tai johonkin muuhun tilanteeseen. Määrittelyn yhdentekevyys paljastuu vaikkapa Edradourin kohdalla: ”A malt for every occasion.”

Arthur on poiminut United Distillersin tuotannosta melkoisen määrän Flora & Fauna -pullotteita ja Rare Maltsia, jotka ovat olleet varmasti ihan normaalia tarjontaa vuonna 1997. Nykypäivänä moni aukeama tuntuu keräilyharvinaisuuksien esittelyltä ja varsin kaukaiselta suhteessa siihen, mitä viskiä on nykyään saatavilla peruskuluttajalle. Etenkin Clynelishiä ja Broraa esittelevä aukeama aiheuttaa tykytystä tämän päivän hintatasolla.

Arthur-The-Single-Malt-Whisky-Companion-006Monin paikoin Arthurin esittelemät viskit tuntuvat visuaalisesti kiinnostavammilta kuin miltä ne esittelyteksteissä näyttäytyvät. Esimerkiksi Glen Morayn vanhat pullot ja pakkaukset näyttävät yltiöpäisen prameilta, mutta kun Arthur kuvailee 12-vuotiaan pullotteen tuoksua, määritelmä on ylimalkainen ja epäinformatiivinen: ”Delicate, hints of summer.”

Auchroisk esitellään teoksessa The Singleton -nimellä ja Speyside nimellä Drumguish. Muilta osin tislaamot tuntuvat tutuilta. Varsinaisen tislaamo-osuuden jälkeen Arthur niputtaa vielä kolme tislaamoa ”uusiksi”. Nuo kolme ovat Kininvie, Old Pulteney ja Balblair – todella erikoinen ratkaisu. Arthur perustelee näin: ”Old Pulteney and Balblair are not strictly new, but their new owners have yet to bottle these malts.”

Arthur-The-Single-Malt-Whisky-Companion-005Vaikea keksiä syytä, miksi noita tislaamoita ei olisi voinut esitellä muiden joukossa, kun ensin mainittu on sentään perustettu vuonna 1826 ja jälkimmäinen vuonna 1790. Ehkä noiden viskit ovat olleet kiven alla vuonna 1997, muuta selitystä en keksi.

”Rare Malts” -osio esittelee muutamia lopetettuja tislaamoita. Alt-a-Bhainne on mainittuna nimellä Alt-a-Bhanie, mikä pistää silmään, samoin kuin Glen Speyn esittely nimellä Spey Royal. Lisäksi Glen Mhor kulkee nimellä Glen Mohr ja esitellään kaksi kertaa peräkkäin täsmälleen samalla tekstillä – taittajalla näyttää sattuneen sen kohdalla selvä lapsus.

Kaikkineen luen Helen Arthurin teosta osana viskihistoriaa. Mikään suunnattoman eeppinen tai mieleenpainuva teos The Single Malt Whisky Companion. A Connoisseur’s Guide ei ole, mutta jos sisällön suhteuttaa ilmestymisajankohtaan, kyseessä on ihan asiallinen matka 1990-luvun lopun viskikulttuuriin ja tarjolla olleeseen viskivalikoimaan.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.