Laphroaigin 18-vuotias on muuttunut vuosien varrella, ja olen yrittänyt seurailla, mitä tälle yhdelle suosikkiviskeistäni on tapahtumassa. Kun valitut tynnyrit ovat enää pelkästään Maker’s Markia, makeus on ainakin lisääntynyt armottoman savuisiin ja kuiviin vuosiin verrattuna.

Nyt maistelussa melko tuore pullote tätä nektaria. Viimeksi maistoin tätä Laphroaigin juhlatastingissa viime syksynä, ja silloin se kyllä toimi hyvin siinä kattauksessa. Tänään katse on hiukan ankarampi.

Laphroaig 18 yo

(48%, OB, +/- 2015, 70 cl)

Tuoksu: Tyylikkään turvesavuinen, sitruksinen, merellinen ja varsin vaniljainen. Savu tuntuu keventyneen vuosien varrella, mutta edelleen tietty rasvaisuus (suolaista voita) ja öljyisyys (seesamiöljy) ovat mukana. Hiukan pekonia, lakritsia, toffeeta, sitruunaa, mangoa, omenaa. Nam. Vesilisä vapauttaa hiukan minttua ja ruohoisuutta.

Maku: Hedelmäinen, melko savuinen, suolainen ja jopa yllättävän elegantti. Kermainen suutuntuma, jossa merellinen ja trooppisen hedelmäinen puoli kamppailevat. Mangoa, omenaa, appelsiinia. Suolaisuutta, käristettyä pekonia, voita, napakkaa tammisuutta. Sitruunalakritsi ja ruohoisuus muistuttavat 15-vuotiaasta pullotteesta. Jälkimaku lähtee heti pippuriselle puolelle, mutta mango ja omena säestävät sitä tyylikkäästi. Mieto turpeensavu pysyy hyvin mukana, samoin seesamiöljy ja vaniljaisuus. Suolainen voi on myös makupaletissa vahvana. Ruohoinen, toffeemainen, tamminen, varsin pitkä finaali. Vesilisällä suola korostuu entisestään.

Arvio: Hits the soft spot. Pidän tästä edelleen valtavasti, kaikkien näiden vuosien jälkeen, vaikka paljon on toki muuttunut. Nyt tämä on selvästi lähempänä 15-vuotiasta versiota kuin koskaan ennen. Mutta kompleksisuus ja napakka ote ovat tallella. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 84/100. Whiskynotes 90/100.