Olen viime aikoina maistellut läpi Glendronachin tänä kesänä julkaisemia Batch No. 15:n pullotteita ja havainnut tason edelleen todella korkeaksi. Se on jälleen kerran ollut hyvä muistutus siitä, että tislaamoiden omistajavaihdokset alkavat tässä maailmassa vaikuttaa vasta vuosikausien viiveellä.

Havahduin tässä kuitenkin tilanteeseen, että olen viimevuotisen Batch No. 14:n suhteen pahasti jäljessä. Sen seurauksena päätin maistaa tynnyrissä #339 viimeiset aikansa lymynnyttä viskiä. Pullote on taas peräisin Pedro Ximénezistä ja väri on sen mukainen.

Glendronach 21 yo 1994/2016 Cask #339

(53%, OB, 22.12.1994–9/2016, Batch No. 14, Cask No. 339, Pedro Ximénez Sherry Puncheon, 547 bts., 70 cl)

Tuoksu: Taivahan vallat! Nyt on kohdallaan. Tummaa suklaata, siirappia, kirsikkaa, yrttisyyttä, hilloa ja happoja. Viikunaa, luumua ja rusinaa riittää. Kanelia, kakkupohjaa, omenaisuutta, pähkinää. Multaista maanläheisyyttä, sherryn hapokkuutta. Tuoksu on heti komeasti auki. Vesilisä korostaa yrttejä ja sitrusta, mutta myös ohentaa tätä herkästi.

Maku: Hieno yhdistelmä hapokasta hedelmäisyyttä ja suklaista tallisuutta. Kirsikkaa, viikunaa, omenaisuutta, yrttejä, raparperihilloa, vadelmaa. Pähkinäinen ja piimäkakkumainen puoli on selvästi erottuva, samoin maanläheinen tallisuus ja sherryn tunnelma. Suutuntuma on varsin täyteläinen ja tasapainoinen. Jälkimaku on todella suklainen ja siirappinen, mutta tuntuu hetkellisesti oudon kevyeltä. Mausteisuus, kaneli, maustepippuri ja luumuhillo ovat kuitenkin hyvin mukana. Pähkinää, hilloisuutta, vaniljaa, selvästi kuivuvaa tammisuutta. Varsin pitkä finaali. Vesilisä tuo tiettyä vahaisuutta mukaan, vaikka ryhti tästä kyllä herkästi katoaa.

Arvio: Kaikin puolin komea Glendronach. Ei kaikkein kompleksisin eikä vahvaluonteisin tapaus, mutta puhtaassa sherryviskin nautittavuudessa nousee ehdottomasti kärkikastiin. 91/100