Jälleen saapui maisteluun tummaa Glendronachia, tällä kertaa Ison-Britannian markkinoille pullotettuna versiona PX-tynnyristä.

Satsi on iso, 660 pulloa, joten jälleen sitä on rakenneltu parin tynnyrin sisällöistä. Runsaat 700 pulloa lienee kuitenkin teoreettinen maksimi umpitäydestä puncheonista ilman minkäänlaista enkelten osuutta. Ja nyt puhutaan sentään 22-vuotiaasta viskistä.

Glendronachin single caskien virta tuntuu edelleen varsin ehtymättömältä, vaikka tislaamon omistajakin vaihtui jo aikaa sitten. Itsekin olen maistanut näitä kohtalaisen kasan, mutta isossa kuvassa vasta pintaa on raapaistu.

Glendronach 22 yo 1994/2016 Cask #1376

(53,2%, OB, 18.11.1994–11/2016, UK Exclusive, Cask No. 1376, Pedro Ximénez Sherry Puncheon, 660 bts., 70 cl)

Tuoksu: Suklainen, kirsikkainen ja taikinamainen. Pullataikinaa, voita, kermatoffeeta. Mukava maitokahvin vivahde. Uuniomenaa ja viikunaa, ylikypsää hedelmäisyyttä. Liköörimäistä, siirappista makeutta, rommirusinaa. Hiukan märkää maata ja tunkkaisuutta. Vesilisä tuo seetriä ja huonekaluvahaa.

Maku: Makea ja hiukan likainen. Ylikypsää kirsikkaa, viikunaa, rommirusinaa, appelsiinia, pientä kitkeryyttä. Kahvia ja saksanpähkinää, hapokkuutta. Suutuntuma on melko täyteläinen mutta runko jää hetkellisesti hieman ponnettomaksi, vaikka pippuria ja tammista räyhäkkyyttä löytyykin makupaletista. Lihaisuutta on reippaasti, kuivalihaa ja chorizoa. Jälkimaku lisää tammen purevuutta, tuo espressoa ja saksanpähkinää vahvasti esiin. Kirsikkaa, rommirusinaa, likööriä, nahkaa. Appelsiininkuorta, karvasmantelia, pippuria. Melko pitkä finaali. Vesilisä keventää happoja ja lisää suklaista makeutta.

Arvio: Perushyvä Glendronach, mutta runkoa, intensiteettiä ja syvyyttä jäin kaipaamaan. Hyviähän nämä ovat aina, mutta suuren luokan kompleksisuus vaatii käytännössä aina hedelmäisyyden ja yrtit isosti esiin. Nyt hedelmäisyys jäi hiukan varjoon eikä näin hapokas tammisuus antanut yrttiselle raikkaudelle elintilaa. 87/100