Arran

Arran 7 yo 2011/2019, Private Cask 59,2%

Maistossa tuhtia sherryttelyä Arranilta. Tämän pitäisi nyt olla etiketin perusteella tosi, tosi, tosi hyvin sherrytynnyrissä kypsynyttä tavaraa, vaikka ikää on vain seitsemän vuotta.

Arran 7 yo 2011/2019, Private Cask

(59,2%, OB, Private Cask, 12.12.2011–8.7.2019, ‘Very, Very, Very Well Matured Sherry Cask’, Sherry Hogshead, Cask No. 2011/2640, 348 bts., 70 cl)

Tuoksu: Luumuinen, suklainen ja kahvinen. Todella muhkea sherry, etiketti ei valehtele. Rusinaa, kuivattuja hedelmiä, hiukan sitrusta ja kirpeää omenaa. Tallista ja nahkaista karvautta myös, ei pelkkää siirappia. Tammikin tulee melko tuoreena läpi. Pientä lihaisuutta. Vesilisä tuo päärynää ja anista pintaan.

Maku: Sherryinen, suklainen ja kahvinen. Sokerista luumulikööriä, rusinaa ja siirappia. Mansikkaista ja vadelmaista marjaisuutta, kirpeää omenaa ja sitruunaa. Suutuntuma on öljyinen ja tekstuuri tiivis. Terävää mausteisuutta ja tammista hapokkuutta, multaisuutta ja lihaisuuttakin hiukan. Rapsakka tammi muistuttaa nuoresta iästä. Jälkimaku on mausteinen ja hapokas, pähkinäisen hapan ja runsaan sherryinen. Marjaisuus ja sitruksisuus pysyvät kyydissä. Nahkaisuutta, tammea, tummaa suklaata. Kahvisuus käy tummaksi, samoin kuivattujen hedelmien sävyt. Keskipitkä finaali. Vesilisä availee vaniljaa ja kermatoffeeta.

Arvio: Oikein pätevä sherrytykki näin nuoreksi viskiksi. 86/100

Arran Small Batch Heavily Peated for Sweden 50%

Ruotsalaiset saivat tällaisen The Crazy Swede -työnimellä tunnetun Arranin, joka on paperilla lupaava: raskaasti turpeinen tisle, järeät Oloroso-sherrytynnyrit. Mikä voisi mennä pieleen? Systembolagetille tehty pullote on kuitenkin jossain määrin jakanut mielipiteitä. Kriitikoiden mielestä viski on kerroksellinen ja ohut. Ilmeisesti ikää viskillä on vähintään seitsemän vuotta.

Toisaalta pitää muistaa, että tämä on nykymittapuulla huokea erikoispullote, euroissa viidenkympin luokkaa. En odota mahdottomia, vaikka taannoinen Flickenschildin Arran-pullote vähän vastaavilla spekseillä olikin aivan mainio tapaus.

Arran Small Batch Heavily Peated for Sweden

(50%, OB for Sweden, NAS, 2021, Heavily Peated, Sherry Casks, 9500 bts., 70 cl)

Tuoksu: Tuhdin turvesavuinen ja runsaan sherryinen välittömästi. Salmiakkinen ensikosketus. Tervaa ja suolaa, ruskeaa sokeria ja viikunahilloa. Kypsää kirsikkaa, kuningatarhilloa, saksanpähkinää. Hiukan kuivalihaa, savustuslastuja, tummaa suklaata. Vesilisä korostaa kermaisuutta ja tuo makeaa persikkaa pintaan.

Maku: Pehmeän turvesavuinen, tumman suklainen ja suolaisen salmiakkinen ensipuraisu. Rusinaa, hilloisuutta, uuniomenaa. Hiukan kahvia. Makeampi ja pehmeämpi kuin tuoksu antoi odottaa, joskin suutuntuma on korkeintaan keskitäyteläinen eikä runko ole järin tymäkkä. Hapan tammisuus, bbq-kastike, tuhkaisuus ja suolaisuus keittyvät nätisti kokoon. Sherryn tuomat sävyt ovat täynnä hapokasta hedelmää, kuivattua aprikoosia, pähkinää ja kirpeää yrttisyyttä. Pientä levottomuutta, mutta kiinnostavalla tavalla. Jälkimaku on suolainen ja salmiakkinen, tammi käy erittäin happamaksi ja yrtit puskevat pintaan. Espressoa, paahdettuja pähkinöitä, mustapippuria. Tummaa suklaata, kaakaojauhetta, kireää tammea. Keskipitkä finaali. Vesilisä korostaa makeutta entisestään, mutta ei tuo oikein mitään uutta esiin.

Arvio: Onnistunut pullote omissa puitteissaan. Jälkimaku vain jättää toivomisen varaa. 85/100

Arran 11 yo 2009/2021 for Flickenschild 57,3%

Lasissa tällä kertaa Saksaan pullotettu sherryttely Arranilta.

Arran 11 yo 2009/2021 for Flickenschild

(57,3%, OB for Flickenschild, 1.12.2009–7.5.2021, Cask No. 2009/849, Oloroso Sherry Hogshead, 274 bts., 70 cl)

Tuoksu: Luumuinen ja mausteinen, sherryinen ja runsas, varsin makea. Rusinaa ja saksanpähkinää, ylikypsää hedelmää, sitruksisuutta ja hapokkuutta. Suklaisuutta ja herkkää kukkaisuutta. Kuivaa tammea, mysliä, metisyyttä. Tyylikäs ja ikäistään jalostuneempi tuoksu. Vesilisä tuo päärynä ja mineraalisuutta esiin.

Maku: Mausteinen ja tuoksuun nähden varsin tiukka. Sitruksisuus ja hapokkuus korostuvat alkuun, luumu ja rusinat alkavat löytyä viiveellä. Monista nuorista sherry-Arraneista tuttu kukkaisuus on läsnä. Maitosuklaata, sherryä, pähkinää, maltaisuutta. Suutuntuma on keskitäyteläinen, tekstuuri on osin jopa kevyt. Pientä metallisuutta ja pistävyyttä, mineraalisuutta. Tammi tuntuu nuoremmalta kuin tuoksussa. Jälkimaku alkaa runsaan hedelmäisenä ja pistävän mausteisena. Luumua, rusinaa, hapokasta omenaa. Metallisuus ja kireä tammisuus ovat vahvasti esillä. Keskipitkä finaali. Vesilisä paljastaa vain nuoren viskin piirteitä lisää.

Arvio: Tuoksu nosti alkuun vähän liian kovat odotukset. Siihen nähden silti lopulta oikein pätevä viski, kulmikkuudessaan kiinnostava ja luonteikas. 86/100

Arran 23 yo Drumadoon Point 49,5%

Arranin viskijulkaisut jatkuvat laajamittaisella skaalalla. Äkkiseltään ajattelin, etten ole kuullutkaan tällaisesta The Explorers Series -sarjasta, vaikka nyt ollaan jo neljännessä julkaisussa, mutta sitten muistin: olen maistanut tästä kakkososan, Lochranza Castlen. Siitä jäi vähän epäilevä olo. Mielenkiinnolla maistan silti tämänkin.

Arran 23 yo Drumadoon Point

(49,5%, OB, 2021, The Explorers Series Volume 4, Sherry Puncheons, 9000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Maltainen ja hedelmäinen, kermainen ja sitruksinen. Ei mikään sherrypommi, vaan nyt ollaan banaanin, persikan, vaniljan ja marjapiirakan ääressä. Maltaisuudessa on jotain hiukan lenseää ja ummehtunutta. Rusinaa, kuivattuja hedelmiä, hunajaa, kermatoffeeta. Vesilisä availee metisyyttä.

Maku: Kermainen ja maltainen, hyvin hedelmäinen ja pistävän tamminen kokonaisuus. Heti tuoksua paremmin kasassa, mutta karvasmanteli ja kitkeryys tulevat liiaksi läpi. Suolaisuutta ja heinäisyyttä, kuivattuja hedelmiä. Sherry tuntuu tässä jotenkin ummehtuneelta. Ylikypsiä sekahedelmiä, inkivääriä, persikkaa, nahkaisuutta, hapokkuutta. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja runko jotenkin levoton. Jälkimaku on tumman suklainen, nahkainen, pähkinäinen ja tammisen kireä. Kanelia, purevaa yrttisyyttä, heinäisyyttä, suolaa. Mustaa teetä, sitruksisuutta, hiukan mustapippuria, paahtunutta tammea, hapokkuutta. Melko pitkä finaali on tämän viskin huippukohta. Vesilisä pehmentää kitkeryyttä ja lisää kermatoffeeta.

Arvio: Selvä pettymys. Tämän tyylilajin sherryviskit eivät oikein tahdo kolahtaa. Hedelmäisyys jää vähän sekavaksi ja maltaisuus tuntuu lenseältä. Jälkimaku nostaa kuitenkin tunnelmaa sentään. 82/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 89/100.

Arran 21 yo Lochranza Castle 47,2%

Arran julkaisi viime vuonna 20-vuotiaan Brodick Bayn, joka oli ensimmäinen esitys uudesta The Explorers Series -sarjasta. Se on edelleen tässä blogissa maistamatta, mutta lasiin pääsi sen sijaan sarjan kakkosjulkaisu Lochranza Castle, joka on 21-vuotiasta viskiä.

Tätä on pidetty pienikokoisissa sherrytynnyreissä ennen siirtoa Amontilladoon. Nämä Arranin omistamat Amontillado-tynnyrit ovat tiettävästi erittäin vanhoja, solerasysteemissä käytettyjä tynskiä.

Arran 21 yo Lochranza Castle

(47,2%, OB, 2019, The Explorers Series Volume Two, Ex-Sherry Hogsheads & Amontillado Finish, 9000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Appelsiininen ja aromaattinen, runsaan maltainen ja varsin hapokas. Lopulta melko kuiva yleisilme, mutta täysin ilman vahamaisuutta. Perusmalt, ei erotu joukosta mitenkään. Melko aktiivista tammea, kanelia, inkivääriä, mausteisuutta. Sherryisyyttä, toffeefudgea ja öljyä. Mysliä ja aamiaismuroja.

Maku: Parantaa tuoksusta selvästi. Nyt on ryhtiä ja syvyyttäkin. Toffeeta ja uuniomenaa, mausteita ja maltaisuutta. Tammi toimii hyvin eikä yliohjaudu. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja miellyttävä, jopa helppo. Muromaisuutta, mysliä ja kuivattuja hedelmiä tulee mukaan vähitellen. Appelsiinimarmeladin happamuutta, yrttiteetä, rusinaa. Jälkimaku on appelsiininen, tamminen ja mausteinen. Kanelia ja kuivattavia piirteitä. Hiukan maustepippuria, rusinaa. Murokeksiä, karvasmantelia. Melko pitkä finaali.

Arvio: Aivan asiallinen Arran, mutta jotenkin tämä ei silti säväytä. Jälkimaku on sentään oikein nätti. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 87/100.

Arran Smugglers’ Series Volume Two ’The High Seas’ 55,4%

Arranin varsin näyttävien kirjojen sisään pakatut Smugglers’ Series -viskit ovat olleet ilmestymisestään lähtien haluttua tavaraa. Tällä kertaa hyllystä löytyi maisteluun kirja numero kaksi. Vuonna 2016 julkaistu pullote yhdistelee rommitynnyreissä ja ensimmäisen täytön bourbontynnyreissä kypsytettyjä viskejä.

Arran Smugglers’ Series Volume Two ’The High Seas’

(55,4%, OB, NAS, 2016, Rum Casks & First-Fill Bourbon Barrels, 8700 bts., 70 cl)

Tuoksu: Tyylikäs ja varsin makea. Öljyä, runsaasti vaniljaa ja aromaattisuutta. Leivosmaisuutta, briossia, vaniljakastiketta, tomusokeria. Paahteista tammisuutta, kinuskia, kanelia. Kaikesta voimastaan huolimatta herkkyys on kohdallaan. Vesilisä tuo sitruksisuutta ja mineraalisuutta.

Maku: Hieno yhdistelmä kuivaa aromaattisuutta ja makeaa sokerisuutta. Vanilja on edelleen pinnassa. Tammi on kauniisti läsnä, tomusokerisena ja mausteisena. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja tasapainoinen. Omenaa, hapokkuutta, siirappisia elementtejä. Jälkimaku on tammisen pureva ja mausteinen. Vähitellen kokonaisuus sulaa kinuskiseen ja fariinisokeriseen suuntaan. Tummaa suklaata, kanelia, pähkinää. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo mineraalisuutta ja eucalyptuksen raikkautta pintaan.

Arvio: Todella maukas ja tyylikäs Arran. Voin helposti ymmärtää, miksi nämä Smugglers’ Series -pullotteet ovat olleet varsin haluttuja. 88/100

Arran Madeira Cask Finish 50%

Arranin perusvalikoimaan kuuluu useita viimeistelyitä, joista Madeira Cask Finish on ollut yksi pysyvimmistä. Olen melko tunnollisesti maistellut näitä Arranin core rangen finistelyitä, viimeksi Sauternes Cask Finishin, mutta tämä Madeira-versio on tähän mennessä jäänyt aina välistä.

Arran Madeira Cask Finish

(50%, OB, NAS, +/- 2017, 70 cl)

Tuoksu: Reippaasti vaniljaa ja viinisyyttä, hiukan erikoinen yhdistelmä. Tuoretta tammilautaa, nahkaisuutta, hapokkuutta. Sitruunaa, inkivääriä, kookosmaitoa. Tanniinit tulevat tuoksustakin läpi. Maltaisuus tuntuu makeana. Hiukan päärynää, leivosmaisuutta. Vesilisä avaa pientä turpeisuutta ja likaisen rasvaisia piirteitä.

Maku: Öljyinen ja makea, mutta ei ihan niin tanniininen ja nahkainen kuin tuoksu antoi odottaa. Edelleen vanilja ja tammisuus hallitsevat kokonaisuutta, mutta hedelmäisyydelle jää kuitenkin hyvin tilaa. Maltaisuuden ja kookoksen keskeltä löytyy myös lakritsisuutta, tummaa yrttisyyttä ja hiukan turpeisuuttakin. Suutuntuma on öljyinen. Jälkimaku kääntyy jopa likaiseen suuntaan, rasvaa ja turvetta nousee pintaan enemmänkin. Toki maltaisuus, vanilja ja viinisyys ovat edelleen pääosassa. Nahkaa, sitruunaisuutta, kookosta, päärynää, briossia. Keskipitkä finaali. Vesilisä tuo mukavasti syvyyttä mausteisiin.

Arvio: Myönteinen yllätys. Tuoksu on hetkellisesti outo, mutta makupaletti toimii. 84/100

Arran Sauternes Cask Finish 50%

Arranin perusvalikoimaan kuuluu muutama tällainen viinitynnyrifinistely. Nyt maistelussa arviolta parin vuoden takaista erää Sauternes-jälkiruokaviinitynnyreissä viimeistellystä viskistä.

Maistoin tämän kyllä jo Louisa Youngin tastingissa Uisgessa, mutta sellainen tunne jäi, että se ansaitsee vielä keskittyneemmän käsittelyn. Viski on siis kypsynyt Louisan mukaan noin seitsemän vuotta ex-bourbonissa ja sen jälkeen viimeistelty 12 kuukautta ex-Sauternesissa.

Arran Sauternes Cask Finish

(50%, OB, NAS, +/- 2014, 70 cl)

Tuoksu: Karkkinen, hunajainen ja vaniljainen. Nallekarkkeja, hiukan viinikumia, säilykepäärynöitä siirappiliemessä, hunajamelonia, hedelmäsalaattia. Maltaisuus tulee mukavasti läpi, tammi on varsin kauniisti esillä myös. Hiukan mausteisuutta ja pekaanipähkinää. Vesilisä avaa omenaa ja sitruksisuutta.

Maku: Hedelmäinen, imelän hunajainen ja kihelmöivän mausteinen. Tammi pukkaa runsaasti tanniineja eikä pippuriltakaan säästytä, mutta hedelmäkarkkisuus, öljyisyys ja mehiläisvahaisuus tasapainottavat tätä oivallisesti. Hedelmämehua, hedelmäsalaattia, säilykehedelmiä ja hedelmäsiirappia riittää. Suutuntuma on keskitäyteläinen mutta mausteiden ansiosta varsin napakka. Maltaisuus kulkee hyvin mukana. Jälkimaku on erittäin vaniljainen, hunajainen ja mausteinen. Pippuria ja suolaisuutta, hedelmäsalaattia, inkivääriä, sitruksisuutta. Keskipitkä ja kihelmöivä finaali. Vesilisä tekee tälle hyvää, avaa mintun ja päärynämarmeladin.

Arvio: Mausteisen ryhdikäs ja pätevä perusviski. Ei herätä suuria tunteita mutta hoitaa hedelmäsalaattisen tonttinsa nätisti. 83/100

Arran 18 yo 46%

Tämä 18-vuotias tuli osaksi Arranin perusvalikoimaa maaliskuussa 2016. Nautin tätä viskiä viimeksi Louisa Youngin tastingissa Uisgessa, mutta kun nuotteja ei ole tullut kirjattua ylös, korjataan tilanne.

Arran 18 yo

(46%, OB, +/- 2016, 70 cl)

Tuoksu: Hedelmäinen ja mukavan metinen. Kiteistä hunajaa, toffeefudgea. Samalla pientä sitruksista kirpeyttä, appelsiininkuorta ja happoisuutta. Mineraalisuutta. Maltaisuus ja tammi tulevat selvästi läpi, mutta kukkaiset elementit pysyvät silti hyvin pinnassa. Kevyt ja nätti. Vesilisä tuo pientä kuivaa kireyttä mukaan.

Maku: Raikkaan hedelmäinen ja todella mausteinen. Mausteet lyövät heti läpi ja levittäytyvät kaikkialle. Pippurisuutta, korianteria, anista, salviaa, happamia ja hapokkaita sävyjä todella riittää. Mineraalisuutta, päärynää, vihreää teetä. Tammi on aktiivista ja maltaisuus vahvasti esillä. Vaniljaa riittää, mutta kukkaisuus jää taustalle. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja varsin kermainen, tisleen kepeys jaksaa silti kantaa tämän kaiken hienosti. Jälkimaku nostaa mausteet, mineraalisuuden ja tietyn kuivan yrttisyyden vielä ihan omalle tasolleen. Sitruunaa, vaniljaa, tammea, omenaa. Melko pitkä finaali. Vesilisällä saa esiin valkoviinisiä (Grüner Veltliner) sävyjä.

Arvio: Parempi kuin muistin. Kepeässä rungossa on yllättävän isosti makua, joka pysyy kautta linjan tislaamolle tyypillisessä, hedelmäisessä profiilissa karkailematta mihinkään. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 86/100. Whisky Magazine 79/100 (Chris Goodrum), 79/100 (Joel Harrison).

Neil Wilson: The Arran Malt

Osallistuin tämän vuoden Uisgessa Louisa Youngin vetämään Arran-tastingiin paljolti siitä syystä, että olin juuri lukenut Neil Wilsonin tuoreen historiikin The Arran Malt. An Island Whisky Renaissance (Neil Wilson Publishing, 2016). Olin sen jäljiltä innostunut tislaamosta, sen vaiheista ja sen tuotannosta. En ollut aiemmin oikein päässyt Arraniin sisälle, mutta tämä teos ja sitä seurannut tasting muuttivat kaiken. Nyt tuli viimein aika kirjata ylös mietteet kirjasta ja tislaamon tarinasta.

Arranin ensimmäiset viskit saavuttavat tänä vuonna jo 22 vuoden iän, vaikka vuonna 1995 tislaamisen aloittanut tislaamo tuntui vielä jokin aika sitten startup-yritykseltä. Muistan itsekin nähneeni oman tynnyrin ostamiseen kehottavia lappuja pullojen lieriöiden sisällä, vaikka vuosikausiin niitä ei ole kukaan toki enää tarjonnut. Neil Wilsonin kirja päättyy mielenkiintoiseen tietoon Arranin uudesta Lagg-tislaamosta, jonka pitäisi aloittaa toimintansa saarella elokuussa 2018.

Turvesavuiset Machrie Moor -viskit ovat olleet niin suosittuja, että Arran on päättänyt perustaa oman tislaamon pelkästään turpeisen viskin tuottamiselle. Tähän asti Machrie Moorit on tehty samoilla välineillä turpeistamattoman viskin kanssa, joten siivoustyö on ollut jokaisen tuotantojakson jälkeen mittavaa.

Teoksen kirjoittajan Neil Wilsonin nimi on tietysti tuttuakin tutumpi Whisky Magazinen sivuilta ja monien viskikirjojen kustantajana, mutta tajusin vasta tämän Arran-historiikin ääressä, etten ole lukenut Wilsonilta tähän mennessä vielä mitään. The Island Whisky Trail (2003) on kyllä hyllyssä mutta odottaa edelleen lukemista. En ole edes saanut käsiini kolmelle kielelle käännettyä Ardbeg – Jewel of Islay -kirjaa (2008). Muihin Wilsonin teoksiin lukeutuvat Scotch and Water (1998), The Malt Whisky Map of Scotland (2006) ja Whisky In Your Pocket (2010).

The Arran Maltin ääressä tajuaa heti, että teksti on ammattikirjoittajan kynästä. Mennään suoraan asiaan, sanaleikit on minimoitu, faktat ovat hallussa eikä punainen lanka uhkaa katketa missään vaiheessa. Suoraan sanottuna The Arran Maltia on nautinto lukea. Kirjoittaja on nähnyt vaivaa, jotta lukija saa aiheesta kaiken irti sujuvassa ja helposti hahmotettavassa kokonaisuudessa. Nostan hattua ja pyyhkäisen maata Neil Wilsonin edessä.

Teos alkaa Harold ”Hal” Currien (1924–2016) unelmasta. Liverpoolissa syntynyt Hal Currie onnistui sellaisessa, mitä moni on tavoitellut: hän perusti oman tislaamon, josta tuli jotain. Tarina alkaa toisen maailmansodan taistelukentiltä, joiden jälkeen Currie päätyi työelämään ja lopulta viskiteollisuuden palvelukseen. Seagramin kautta Hal eteni johtotehtäviin Pernod-Ricardille, josta hän jäi eläkkeelle 1990-luvun alussa. Sen jälkeen ajatus omasta tislaamosta alkoi poltella. Arranilta löytyi historiallinen ulottuvuus (alkuperäinen Lagg-tislaamo oli lopettanut toimintansa 1837), erinomaiset vesilähteet ja tislaamotoimintaan soveltuvat maa-alueet. Virallisesti Hal Currie perusti Isle of Arran Distillers Ltd -yhtiön arkkitehti David Hutchinsonin kanssa 11. marraskuuta 1991. Pojat Paul ja Andrew Currie jättivät aiemmat työnsä ja tulivat mukaan yhtiöön, Paul toimitusjohtajaksi ja Andrew markkinointijohtajaksi.

Neil Wilson on saanut käsiinsä suuret määrät dokumentaatiota Arranin perustamisesta ja varhaisvaiheista. Yhteensä 1 422 000 punnan tislaamoprojekti kohtasi kuitenkin merkittävää vastustusta Lochranzan kyläyhteisössä. Erittäin rajua kirjelmöintiä siteerataan teoksessa sen verran laajalti, että hitaampikin tajuaa, miten kovaa tahdonvoimaa on vaatinut viedä tislaamoprojekti aikanaan läpi.

Tuon aikakauden varsinaisen älykkäänä ideana Isle of Arran Distillers keksi ruveta myymään joukkovelkakirjalainaan perustuvaa Arran Bond -arvopaperia, joka tarkoitti ostajalle jäsenyyttä Arran Malt Whisky Societyssa ja merkittävää määrää edullista viskiä, kunhan tislaamo olisi toiminnassa ja ensimmäiset viskit kypsyneet.

Neil Wilsonin omassa, 6. tammikuuta 1994 allekirjoitetussa bondissa lupauksena oli viisi laatikkoa Lochranza Founder’s Reserve -blendiviskiä vuonna 1998 ja viisi laatikkoa Isle of Arran Founder’s Reserve -mallasviskiä vuonna 2001. Laatikossa on siis aina kaksitoista 70 senttilitran pulloa vahvuudella 40 %.

Kuvaan saadun Arranin markkinointiesitteen perusteella viisi blendiviskilaatikkoa maksoi 528,60 puntaa ja viisi mallasviskilaatikkoa 782,40 puntaa. Koko paketille tuli siis hintaa 1 311 puntaa, kun katukaupassa sama määrä vastaavan ikäistä viskiä olisi esitteen mukaan maksanut 549 puntaa enemmän. (Kokonaan toinen kysymys on, kuka saa kulutettua 84 litraa tällaisia perusviskejä kyllästymättä, mutta sitä Wilson ei tässä yhteydessä käy läpi.)

Kun saariyhteisön vastustus oli selätetty ja tislaamoyhtiön pääomitus hoidettu, itse tislaamo piti vielä saada pystyyn. Rakennustyöt aloitettiin 28. marraskuuta 1994. Kesäkuussa 1995 Hal Currie saattoi nostaa maljan vasta pystytetyn tislaamorakennuksensa pihamaalla. Viralliset avajaiset järjestettiin 17. elokuuta 1995, jolloin myös tislaustoiminta aloitettiin. Ensimmäiset tynnyrit lähtivät kuitenkin Campbeltowniin kypsymään, koska Arranin varastoja vasta rakennettiin. Unelmasta oli tullut totta.

Hal Currie oli värvännyt Arranin tislaajaksi Gordon Mitchellin, joka oli alkuaikojen keskeisiä henkilöitä tislaamossa. Mitchell oli aloittanut Lochsiden tislaamossa jo vuonna 1957 ja tehnyt sittemmin merkittävän uran viskin parissa. Kun Mitchell jäi eläkkeelle syyskuussa 2007, hänen tehtäväänsä Master Distillerinä tuli hoitamaan James MacTaggart.

Neil Wilson käy Arranin prosesseja huolella läpi kirjan tässä vaiheessa ja alkaa samalla esitellä tislaamon henkilöstöä. Mukana varsinaisissa esittelyissä ovat Gordon Bloy (Stillman & Senior Operator), John McMullan (Processor & Operator – mashman, stillman), Alex Dale (Retired Driver), Faye Black (Tour Guide), Campbell Laing (Senior Tour Guide), Robin Bell (Visitor Center Manager), Kate Hartley (Casks Café & Cleaning Supervisor), Louisa Young (Senior Brand Manager), Jaclyn McKie (Sales & Marketing Manager), Maggie Cornwall (Company Secretary & Financial Controller), Mark Callachan (Planning Manager) ja Gillian Snaddon (Bulk Stock Administrator). Heidän lisäkseen teksti vilisee runsaasti henkilöstöä yhtiön eri operaatioista.

Näiden tislaamon työntekijöiden väliin mahtuu myös kaksi vähän erikoisempaa henkilöesittelyä: Roman Abramovich ja Ewan McGregor. Abramovich esitellään tittelillä Malt Whisky Enthusiast, vaikka Chelsea FC:n omistajana ja monimiljardöörinä tuo nimitys on tietysti hyvin suhteellinen. Hänestä kerrotaan kuitenkin pieni anekdootti.

Heinäkuussa 2015 Abramovichin ökyjahti Eclipse purjehti Arranilla, ja paikalliset näkivät sen. Muuan Lochranzassa asuva rouva halusi myydä miehensä Arran-kokoelman miljardöörille. Nainen meloi kajakilla jahdille ja jätti turvamiehille lapun, jossa luki viskikokoelman sisältö, hinta ja yhteystiedot. Nainen sai pian yhteydenoton, ja sen seurauksena kokoelma vaihtoi omistajaa summalla, jota nainen lupasi olla paljastamatta lehdistölle. Eikä sitä rahasummaa kerrota tässäkään teoksessa.

Ewan McGregor on mukana teoksessa hiukan kattavammin. Trainspottingista maailmanmaineeseen noussut skottinäyttelijä toimi merkittävänä edusmiehenä tislaamolle sen alkuaikoina, ja kuvista päätellen viski on tosiaan maistunut McGregorille. ”Ewan McGregor, appeared to be enjoying sampling the whisky tremendously, and even allowed himself to become slightly garrulous when he talked to the press”, Wilson kirjoittaa. McGregor tosiaan lörpötteli Arranilla toimittajille kaikenlaista ja muun muassa kertoili, miten mieluusti ottaisi Cameron Diazin omaksi Bond-tytökseen. Viski oli tosiaan maistunut mukavasti.

Myös Arran-entusiasteja on saatu kirjassa haastatteluun. Andrew Smith, Jan Vissers ja Scott Bain kertovat suhteestaan Arranin tislaamoon ja sen viskeihin. Lisäksi kirjan loppupuolella on pieniä tarinoita, joista esimerkiksi yksi liittyy The Devil’s Punch Bowl -pullotteen ja -pakkauksen suunnitelleeseen Pocket Rocket Creative -yhtiöön. Myös kuningatar Elisabet II:n vierailusta ollaan ylpeitä, niin kuin Skotlannin tislaamoissa yleensäkin.

Kirjan varsinainen tarina päättyy Hal Currien poismenoon ja siihen, miten Neil Wilson lunastaa bondinsa ja saa 60 pulloa Arranin 14-vuotiasta Founder’s Reserveä vuoden 2015 lopussa:

It seemed that all the close shaves and near disasters the company had experienced in the early years had finally become a thing of the past and my ’punt’ of £405 when I bought my Bond had finally turned out to be a golden nest egg.

Teoksen lopussa on vielä kattava Company Timeline -liite, jossa käydään tislaamoyhtiön historia vielä huolella ja yksityiskohtaisesti läpi, sekä Expressions-liite, johon on mahdutettu Arranin tislaamon keskeinen tuotanto core rangesta aina erikoisuuksiin saakka.

Teoksen yhteensä 186-sivuisesta kokonaisuudesta tulee tunne, että Wilson on kaivanut mukaan kaiken olennaisen. Monista 200-vuotiaistakaan tislaamoista ei löydy vastaavaa tietomäärää, kun tässä on kyseessä vasta hiukan yli 20-vuotias tislaamo. Toisaalta nykyään osataan yrityshistorian nimissä laittaa talteen asioita, joita ennen vanhaan heitettiin surutta nuotioon. Hauskana sivuhuomiona Wilson muuten mainitsee, miten Suomi oli ensimmäisten Arranin tuotannon ostajamaiden joukossa – vaikka sittemmin etenkin Norjasta on tullut tislaamon tuotannon kulutuksen suurmaa, Tanska sen perässä.

The Arran Malt jättää tunteen, että joskus tulevaisuudessa ei olisi hassumpaa tehdä matkoilla jonkinlainen koukkaus Arranin saarelle. Wilson korostaa tislaamon Visitor Centeriä niin usein ja niin vuolaasti, että se on haluttu tekstissä lyhentää pelkäksi VC:ksi, mutta vaikutelma on vahva: sinne halutaan ihmisiä. Muistan käyneeni muutamassa sellaisessakin tislaamossa, johon en ole tuntenut oloani kovin tervetulleeksi. Ainakin kameroiden riisuminen ovella aiheuttaa heti sellaisen tunteen, ettei ihan kaikkea ole huomioitu loppuun saakka.

Kaikkineen Neil Wilson on tehnyt The Arran Maltissa hienoa työtä. Laadukas jälki koskee myös kirjan ulkoasua, olkoonkin, että olisin mieluusti nähnyt tämän kovakantisena painoksena – pehmeäkantisen kanssa pelkää aina, että selkämyksen liima pettää, kun muoto on tällainen. Mutta toivottavasti kirja kestää tulevinakin vuosina, koska tätä tulee varmasti vielä lueskeltua. Ehkä uuden Lagg-tislaamon tuotannon myötä voi olla hauska palata jälleen siihen, mistä Arran on lähtenyt liikkeelle.