Deveron

Glenglassaugh Evolution 57,2%

Glenglassaugh perustettiin 1873–1875, ja se on ollut monta kertaa suljettuna historiansa aikana. Tislauspannut ovat niin suuret, että niitä voidaan joko käyttää suuriin viskimääriin tai sitten ne on pidettävä hiljaisina.

Viimeisin, 23 vuoden hiljaisuus päättyi 2008, kun Scaent Group osti tislaamon. Tislaus alkoi uudelleen, ja ensimmäiset uudet viskit saatiin markkinoille 2011. Sen jälkeen The BenRiach Distillery Company osti tislaamon.

Evolution on kypsynyt kolmisen vuotta ex-bourbontynnyreissä (ex-Tennessee Cask, George Dickel first fill).

Glenglassaugh Evolution

(57,2%, OB, NAS, 2012, 70 cl)

Tuoksu: Valkoviiniä (pinot grigio?). Päärynää. Vaniljaa. Valkoista viinimarjaa. Jokin liimainen vivahde. Pesuainetta. Yllättävän mieto tuoksu – miltei vaisu – ollakseen yli 57-prosenttista.

Maku: Todella ohut. Ensin tuntuu vain terävä alkoholi, sitten irtoaa makeutta ja tuoretta tammilankkua. Pakko lisätä vettä. Se tekee tästä päärynälimonadia. Hentoa sitruunaa, Limoncelloa. Rice crispies -muroja. Kovin kaukana ollaan vielä kypsien viskien monitasoisuudesta. Viinimäisyys on hallitsevaa, maltaisuus on vielä puhkeamatta. Muistuttaa melkein vodkapohjaista likööriä tylpässä makuprofiilissaan.

Arvio: Ei oikein vielä viski. Ohut, päärynäinen ja sitruunaliköörimäinen raakile. Katsotaan seitsemän vuoden päästä uudelleen. 75/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Dramming 81/100.

 

Macduff 17 yo 1995/2012, The Ultimate Selection 46%

Macduffin tislaamo sijaitsee Deveronin laaksossa, ja sen viskejä myydään pääasiassa Glen Deveronin nimellä. Tällä kertaa maistossa The Ultimate Selectionin ex-bourbontynnyrissä kypsynyt yksilö (refill butt, 500 litraa).

Macduff 17 yo 1995/2012, The Ultimate Selection

(46%, van Wees’ The Ultimate Selection, 3.3.1995–1.10.2012, Cask No. 7886, 618 bts., 70 cl)

Tuoksu: Kukkainen ja rasvainen. Pistävän alkoholinen – luulisi, että tässä olisi enemmänkin voltteja. Vahvasti merisuolaa. Kosteaa pahvia. Kukkaisuudessa on jotain esanssista, happaman parfyymimäistä. Ananasta, vahvasti omenaa, aavistus päärynää. Öljyisyys ei oikein houkuttele.

Maku: Pistävän kukkainen aloitus. Rikki maistuu, samoin pahvi. Sitä seuraa ohut hedelmäisyys (omenaa), jonka jälkeen suutuntuma kuivuu rajusti – en muista vähään aikaan näin kovia tanniineja. Kun suu on kuivunut tammilankuiksi, nousee vielä kermainen ja pehmeän hedelmäinen jälkimaku, joka jatkuu yllättävän pitkään. Loppu on taas kuiva ja paahtunut.

Arvio: Jälkimakua kohti tämä vaihtuu toiseksi viskiksi. Outo kokemus. 76/100