Longmornin vuosi 1992 oli oivallinen. Jostain syystä Berry Bros & Rudd on pullottanut tämän Longmornin 46-volttisena, vaikka yleensä single caskit on tapana pistää pulloon tynnyrivahvuisena. Maistetaan pois.

Longmorn 20 yo 1992/2013, Berry Bros & Rudd

(46%, Berry Bros & Rudd, 1992–2013, Cask No. 71764, 70 cl)

Tuoksu: Vaniljaa, hunajaa, monihedelmänektaria. Varsin vahamainen ja öljyinen tammisuus; mehiläisvahaa ja pehmeää mausteisuutta, minttua. Makeaa omenaa, aprikoosia, mangoa, mandariinia. Kireän hapokas maltaisuus. Hiukan pihkaa. Varsin nätti ja tyylikäs kokonaisuus. Vesilisä tuo esiin tiettyä mineraalisuutta.

Maku: Aprikoosinen ja vahamainen, melko kuiva kokonaisuus. Kapeampi paletti kuin mitä tuoksu antoi odottaa. Runsas, hapokas maltaisuus. Akaasiahunajaa ja minttua, mietoa mausteisuutta. Suutuntuma kevyen öljyinen. Tammi potkii melko vahvasti, vääntää perusmaun lopulta varsin happamaksi ja jopa karvaaksi. Jälkimaussa on pils-oluen jälkimakua muistuttava maltaisen hapokas tulvahdus, erikoinen sinänsä. Mustan teen karvautta, kovia hedelmäpastilleja, hiukan hunajaa, pihkaa, makeaa sitruksisuutta, paljon tammea. Keskipitkä finaali, jossa kuivuminen hellittää mukavasti loppua kohti. Vesilisällä tulee jyväisyyttä pintaan.

Arvio: Erittäin lupaava viski taittuu lopulta happaman puolelle. Ihan hyvää tämä on silti. 85/100