Lagavulin 16 yo White Horse Distillers 43% (1998)

Rinnakkaismaistelussa on tänään kolme Lagavulinin 16-vuotiasta viskiä lähes 20 vuoden aikajänteeltä. Maistan vierekkäin White Horse Distillers -pullotteen noin vuodelta 1998 sekä kaksi ns. Port Ellen -aikakauden pullotetta, miniatyyrikokoisen arviolta vuodelta 2008 ja ihan uuden normaalikokoisen vuodelta 2016.

Tämä White Horse Distillersin pullote on kiistatta legendaarinen. Olen tämä taatusti aikoinaan maistanut, mutta en ole tajunnut siinä olevan mitään… erikoista. Viimeisen kymmenen vuoden aikana näitä ei ole juuri missään näkynytkään, joten nyt tuntuu todella juhlalliselta palata tällaisen ääreen.

Ensimmäinen nykymallinen Lagavulinin 16-vuotias julkaistiin vuonna 1988. Silloin sen etiketissä luki White Horse Distillers. Vanhimmissa, 1980-luvun lopun ja 1990-luvun alun pullotteissa on etiketissä kuningattaren sinetti – White Horse -aikakauden jälkeen sinetti vaihtui laivan kuvaan. Olennaista tuon aikakauden julkaisuille kuitenkin on, että pulloon on maalattu kullanvärisellä maalilla 1816 ja ISLA.

Kun 1990-luku kääntyi loppua kohti, maalatut sanat vaihtuivat kohokuvioon pullossa. Vuoden 1998 julkaisuerä oli viimeinen, jossa etiketin alalaidassa luki White Horse Distillers Glasgow. Olen melko vakuuttunut siitä, että nyt käsillä oleva White Horse -pullote on näitä viimeisten aikojen versioita. Etiketti vastaa määrityksiä ja kultamaalin sijaan kyljessä on kohokuviot.

Pullon pahvipakkauksessa on kannessa Classic Maltsin sinetti, mikä saattaa viitata aiempaankin ajankohtaan – tai sitten ei. Olkoon vuosi 1998 kuitenkin paras arvaukseni.

Lagavulin 16 yo White Horse Distillers

(43%, OB, +/- 1998, 70 cl)

Tuoksu: Savuinen, lakritsinen ja painavan öljyinen. Merellisyyttä, suolaisuutta, merilevää, märkää köyttä. Omalaatuinen kuminen vivahde. Hunajaisuus ottaa mittaa yskänlääkemäisyydestä, salmiakki ja terva miekkailevat hienosti kirpeän omenan ja sitruksisuuden kanssa. Kaunis yrttisyys, vaniljaisuus, tammi.

Maku: Erittäin tasapainoinen, täyteläinen ja kuivan savuinen. Yskänlääkettä, tervaa, salmiakkia, suolaa, kirpeää yrttisyyttä. Omenaa, heinää. Suutuntuma on öljyinen ja runsas, mutta sitä huolimatta tietty kuiva purevuus on tässä aivan omalla tasollaan. Mineraalisuutta, kuivaa tammea, sitruksisuutta, pippuria, hapokkuutta. To-del-la herkullinen. Jälkimaku on erittäin kihelmöivä, kuiva, tuhkaisen turvesavuinen ja napakan tamminen. Pippuria, suolaa, yrttisyyttä, kuivaa heinäisyyttä. Kurkkupastillia, mentholia, lääkemäisyyttä, merellisyyttä. Pitkä, hienosti viipyvä finaali.

Arvio: Kuivan savuinen, painokas ja vivahteikas viski. Huippulaatua menneiltä vuosilta. 91/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 90/100 (per 10).

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s