Bowmore julkaisi vuonna 2017 melko vähälle huomiolle jääneen The Vintner’s Trilogy -sarjan. Kolmen pullotteen setti koostui hiukan epäodotuksenmukaisesti 18-, 26- ja 27-vuotiaista julkaisuista. Niiden yhdistävänä tekijänä on jo nimensäkin mukaisesti viini, tarkemmin sanottuna pitkähkö jälkikypsytys aiemmin viiniä sisältäneissä tynnyreissä.

Tämä 18-vuotias on kypsynyt ensin 13 vuotta ex-bourbonissa ja sen jälkeen viisi vuotta ex-Manzanillassa. Sarjan 26-vuotias on jälkikypsytetty ranskalaisissa viinitynnyreissä ja 27-vuotias portviinitynnyreissä, mutta ne liikkuvat jo ihan eri hintaluokissa kuin tämä 18-vuotias.

Kuten muistamme, Manzanilla on finon tyyppistä väkevää espanjalaista viiniä, joka tarjoillaan yleensä viilennettynä ja pelittää kuivan ominaisluonteensa ansiosta hyvin muun muassa Serrano-kinkun ja muiden tapaspalojen kanssa. Pidän itse kovasti, mutta on aina vähän sattumankauppaa, miten sellainen tynnyri toimii yhteen viskin kanssa.

Bowmore 18 yo The Vintner’s Trilogy

(52,5%, OB, 2017, Manzanilla Cask Finish, 70 cl)

Tuoksu: Rypälemäinen, mineraalinen, hyvin omalaatuinen. Manzanilla todella löytyy, vaikka yleisilme onkin vuoropuhelua sokerisen makeuden, kuivahkon savun ja merellisen suolan kesken. Palvikinkkua, omenaa, banaania, vaniljaa. Tunkkaisuutta. Mielenkiintoinen, ei ihan helppo. Vesilisä avaa mangoa ja muuta trooppisen hedelmän sävykkyyttä.

Maku: Melko turvesavuinen, samaan aikaan sokerisen makea ja reippaan mineraalinen. Yrttisyyttä, suolaa, viinirypäleitä, hapokkuutta. Pippurisuus kihelmöi, mukana tulee inkivääriä ja tanniineja. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja runko varsin tasapainoinen. Vihreää omenaa, appelsiininkuorta, trooppista hedelmää. Jälkimaussa tämä todella herää, mukaan tulee valtavasti lisää ulottuvuuksia. Pippurisuus, yrttisyys ja suolaisuus aukeavat, vihreä tee ja suklaisuus nousevat esiin. Kinkkua, maakellarimaisia sävyjä, hapokkuutta. Varsin pitkä finaali, joka kuivuu aivan hiekkapaperiksi. Vesilisä saa hedelmäisyyteen enemmän raikkautta.

Arvio: Todella mielenkiintoinen Bowmore, jossa on paljon tutkittavaa. Silti tässä on koko ajan pinnassa jotain vähän tekemällä tehtyä, rakenneltua ja Bowmoren ominaisluonteen osaksi piilottavaa, jotta voisin tästä täysillä innostua. Hyvä viski tämä silti omassa sarjassaan on, ehdottomasti: Manzanilla tulee monella tavalla esiin. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 89/100.