Aloitin aktiivisen viskiharrastuksen kevättalvella 2012, kun aiemmin satunnaiset tastingit ja kavereiden kesken tehdyt samplevaihdot muuttuivat yhtäkkiä säännöllisiksi. Tuolloin aloitetuista muistiinpanoista syntyi myöhemmin tämä blogi.

En koskaan ajatellut bloggaavani viskistä. Halusin vain saada muistiinpanot ylös sellaiseen muotoon, että niihin olisi helppo palata. Vähitellen ympärille alkoi kasautua muutakin viskiin liittyvää tarinaa, kun viskikirjallisuus ja tastingit tulivat kuvaan mukaan.

Kesällä 2014 näistä teksteistä tuli julkisia, vaikka pitää muistaa, että kävijämäärät olivat pitkään hyvinkin matalat. Nyt väkeä käy täällä jo vähän enemmän, vaikka markkinointi on edelleen kauniisti nollassa. En vieläkään ole mikään ”oikea” bloggari – postaan vain nuottejani tänne blogiin niin kuin ennenkin.

Alkujaan koko maistelunuottien kirjaaminen oli todella hapuilevaa, mutta sille oli tarve. Parikymmenen maistetun viskin jälkeen en olisi omassa päässäni enää pystynyt erottelemaan yhtä uusien viskien nyansseja niin, että olisin muistanut niistä jotain vielä jälkikäteen.

Omalle makumuistilleni oli välttämätöntä, että sain tuntemuksilleni sanat. Nykytutkimuksen valossa muistamisen ensimmäinen perussääntö kuuluu: Make strong connections.

Ensimmäinen varsinaisesti nuotittamani viski oli BenRiach 15 yo Pedro Ximénez Sherry Wood Finish 46%, ja se tapahtui päivälleen kuusi vuotta sitten. Sitä ennen oli toki paljonkin muistiinpanoja, mutta ne olivat vain hajanaisia merkintöjä ilman kunnon yritystä. Ensimmäiset niin sanotut nuotit keväällä 2006 sisälsivät lähinnä huomioita siitä, miten paljon kulloisessakin savuviskissä oli savua.

Kaikkien vuosien saatossa nauttimieni viskien jälkeen juuri tähän 15-vuotiaaseen PX-viimeisteltyyn Benkkuun oli verraten helppoa päästä käsiksi tänä päivänä. Onko tässä edelleen se karhunvatukka mukana, jonka silloin löysin?

BenRiach on muutenkin tislaamo, johon minulla on henkilökohtainen side. Olen käynyt tislaamolla, kiertänyt siellä kaikki paikat kilnistä lähtien ja maistellut varastossa tynnyrinäytteitä naama virneessä. Se oli hyvä päivä elämässä. Myöhemminkin olen halunnut pitää yllä jatkuvaa kokemusvirtaa tislaamon uusista julkaisuista, vaikka omistaja on jo vaihtunut ja hinnat kaikkialla noususuhdanteessa.

Tänään päätin siis juhlistaa näitä kuutta vuotta maistamalla suhteellisen tuoretta erää samasta BenRiachin viskistä, josta kaikki alkoi. Slàinte mhath!

BenRiach 15 yo Pedro Ximénez Sherry Wood Finish

(46%, OB, +/- 2015, PX finish, 70 cl)

Tuoksu: Mielenkiintoinen yhdistelmä bourbontynnyreiden tuomaa vaniljaa ja PX-tynnyrin suklaista makeutta. Hilloisuus ja sokerisuus on huipussaan. Vadelmaa, mustikkaa, viikunaa. Pähkinäisyyttä, piparkakkua, hedelmäteetä, hiukan yrttisyyttä, hunajaa. Kaunis! Vesilisä avaa vähän havuisuutta.

Maku: Hilloinen ja siirappinen, mutta tumman suklaan ja nahkaisuuden ote pitää tasapainon erinomaisena. Viikunaa, kuivattua luumua, rusinaa, hunajaisuutta ja vaniljaa. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja tammi ryhdikästä. Hedelmätee on edelleen hyvin mukana, yrttiset sävyt tuovat särmää. Hiukan fariinisokeria ja piparkakun maustelientä. Jälkimaku liikkuu edelleen vahvan hilloisuuden saattelemana, luumuhilloa, appelsiinimarmeladia ja vadelmahilloa riittää. Piparkakkua, viikunaa, pähkinäisyyttä, mustaa teetä, hunajaa, vaniljaa, rusinaisuutta. Pitkä ja elegantti finaali. Vesilisä saa hiukan minttua ja kamomillaa esiin.

Arvio: Herkullinen ja tasapainoinen. Pidän edelleen kovasti. Ehkä sen karhunvatukan voisi tuoksusta oikein kovalla yrittämisellä vielä löytää, mutta kovin pinnassa se ei enää tänä päivänä ole. Parempi pitää kaunis muisto. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 85/100. Whisky Monitor Database 88/100 (per 1).