Pääsin vasta pari vuotta sitten ensimmäistä kertaa kunnolla White Horse Distillers -aikakauden 16-vuotiaiden Lagavulinien makuun. Olin toki maistanut niitä paljonkin 2000-luvun alussa, mutten ollut siihen aikaan mitenkään noteerannut, mistä on kyse.

Lopulta pääsin ajatuksella maistamaan kohokuvioilla varustettua White Horse Distillers -viskiä noin vuodelta 1998 ja maailmani avartui. Tällä kertaa maistelussa kultamaalikirjaimin varustettu vanhempi White Horse Distillers -pullote aivan 1990-luvun alusta.

Kieltämättä helpottaisi, jos näissä olisi Ardbegien tapaan L-koodit, mutta kun ei ole, paras arvio tämän pullotusajankohdasta on vuosi 1990. Verrokkina on vierellä arviolta vuonna 1992 pullotettu White Horse -yksilö. White Horse Distillers Glasgow, I salute you.

Lagavulin 16 yo White Horse Distillers (1990)

(43%, OB, +/- 1990, 70 cl)

Tuoksu: Makea ja vahamainen, pehmeän turvesavuinen ja hiukan kuminen. Tyyliltään tämä on lähempänä vuoden 1998-versiota kuin nyt verrokkina olevaa 1992-versiota, koska selvästi erottuva kumi tuo jopa mieleen tietyt Distillers Editionit. Makeaa luumua, rusinaa, lakritsia, hiukan tervaa, makeaa omenaisuutta. Chorizoa, suolaa, merellisyyttä. Yskänlääkettä, kurkkupastillia, bensaa.

Maku: Kuivaa ja pehmeää turvesavua, vahaa ja hedelmäisyyttä. Jälleen hiukan erilainen White Horse -elämys. Chorizoa, tervaa, suolaa, lakritsia, sitruksisuutta. Suutuntuma on varsin täyteläinen mutta ote on kaikkineen varsin kuiva ja pienen hetken jopa kitkerä. Tästä puuttuu verrokkina olevan 1992-pullotteen hedelmäinen ilotulitus ja yrttinen viritys melkeinpä täysin. Tämän maussa on mineraalisuutta, kuivattuja hedelmiä, mysliä, kuivakkaa tammisuutta, paahdetta ja omenaisuutta. Runsaus on kyllä komeaa ja voimakkuus näillä alkoholiprosenteillakin kohdallaan. Jälkimaku on turvesavuinen, tervainen, bensainen ja hiukan paahtoleipämäinen. Hiili ja noki puskevat päälle, yskänlääke ja lakritsi lisäävät tummaa otetta. Paahteinen ja hiukan pippurinen loppuliuku, tammi ja mausteet tekevät näilläkin volteilla tehtävänsä. Pitkä ja maukas finaali.

Arvio: Herkullinen klassikko, mutta siitä huolimatta tämä erä jää pykälän aiemmista maistamistani White Horse -pullotteista jälkeen. Yllättävän paljon näissä on kyllä eroja näinkin lähekkäisiltä vuosilta, siis jopa tässä ja toisessa kultamaalikirjaimisessa pullotteessa. 89/100