Maistelin viime vuonna pari erinomaista, vähän vanhempaa Lagavulinin 16-vuotiasta. En ollut koskaan varsinaisesti pistänyt niitä vierekkäin uuden tuotannon kanssa. Erityisesti White Horse Distillers -merkintä tuntui takeelta kovasta tuotannosta, eikä pullote pettänyt.

Tuolloin maistamani julkaisu oli vielä 1990-luvun lopun tavaraa, ja siinä oli pullossa ISLA- ja 1816-merkinnät kohokuvioina kultamaalin sijaan. Nyt sain käsiini Lagavulinin, jossa merkinnät ovat vielä kultamaalilla pullon kyljessä. Pullotuskoodi on luettavissa, mutta siitä en kuitenkaan osaa tulkata, minkä ajankohdan viskistä on kyse. Paras arvaukseni on, että tämä olisi vuodelta 1992.

Ollaan pyhän nesteen äärellä.

Lagavulin 16 yo White Horse Distillers (1992)

(43%, OB, +/- 1992, Bottle Code LLJB 0118208, 70 cl)

Tuoksu: Hedelmäinen! Aivan erilainen kuin yksikään maistamani Lagavulinin 16-vuotias tähän mennessä. Punaista omenaa, aprikoosia, päärynää, hiukan limettiä. Turvesavu on kuivaa ja tyylikästä, savumakkara ja palvikinkku ovat silti mukana. Salmiakki ja tervakin löytyvät. Tammi on kuivaa, tunnelma kuin ikäviskissä. Hiukan suolaa ja merellisiä piirteitä löytyy myös. Hieno kompleksisuus, jatkuvasti nousee uutta esiin.

Maku: Hedelmäisen makeuden ja kuivan savun upea liitto. Uuniomenaa, persikkaa, hedelmäsiirappia. Chorizoa, punaista lihaa. Turvesavu on hiukan selvemmin esillä kuin tuoksussa. Suutuntuma on täyteläinen ja varsin öljyinen. Sitruksisuutta, mineraalisuutta, ostereita, merilevää. Jälkimaku on varsin hiilinen ja tumma. Suklaisuutta, lakritsia, tervaa. Siirappia, toskaomenaa, mausteita, kuivaa turvesavua. Tammi tulee vähitellen paremmin esiin, paahteisuus ja tuhkaisuus valtaavat alaa. Uljas, pitkä finaali.

Arvio: Herkullinen klassikko, eri viski eri aikakaudelta. Turpeisuus jää taka-alalle verrattuna uudempaan tuotantoon, hedelmäisyys ja kompleksisuus korostuvat. 91/100