Alness

Teaninich 23 yo 1973/1997 Rare Malts 57,1%

Teaninich on tislaamo, jonka nimi ei yleensä sano kenellekään oikein mitään. Myös oma kokemukseni sen tuotteista on ohuella pohjalla verrattuna moneen muuhun.

Teaninichiltä julkaistiin Rare Maltsissa viisi pullotetta, joista yksi oli kooltaan 20 cl. Kaikista on ilmeisesti jossain määrin pidetty. Maisteluun sattui vuonna 1997 isoon pulloon pistetty yksilö.

Teaninich 23 yo 1973/1997 Rare Malts

(57,1%, OB, 1973–1997, Rare Malts Selection, 70 cl)

Tuoksu: Omenainen, sitruksisen kirpeä ja hiukan suolainen. Eucalyptusta, yrttiteetä, sitruunamelissaa, aavistus laventelia. Herukkaisuutta, hapokkuutta. Raikas hedelmäisyys yhdistyy hienosti rasvaisuuteen ja tammisuuteen. Tammessa on vastasahatun tuntua ja samalla hienoa mausteisuutta. Vesilisä tuo marjoja paremmin esiin.

Maku: Rasvainen menthol on heti läsnä. Roimassa yrttisyydessään ja sitruksisuudessaan silti pehmeä ja monitahoinen. Tammi toimii hienosti, tuo mausteita ja syvyyttä. Lakritsia, yrttiteetä, appelsiinimarmeladia, omenaa, herukkaisuutta, paahtoleipää, hunajaa. Suutuntuma on todella öljyinen, yllättävän paksu ja täyteläinen. Jälkimaku on täynnä mentholia ja lakritsia, öljyisyyttä ja suolaisuutta. Teetä, paahteisuutta, punaista omenaa, kovia hedelmäkarkkeja, vadelmaa, yrttitippoja. Varsin pitkä ja kauniisti makeutuva finaali. Vesilisä pehmentää tammen otetta ja lisää hunajaisuutta ja tiettyä karkkisuutta.

Arvio: Upea yhdistelmä ryhdikästä yrttisyyttä ja pehmeän tammista syvyyttä. Lajissaan aivan loistava viski. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 88/100 (per 4).

The Dalmore Valour 40%

Tätä näkee nykyään paljon lentokentillä Euroopassa: Valour oli Dalmoren vuoden 2014 uutuus tax free -myymälöihin.

Ja taas on kuulkaas finesseä, niin kuin Dalmore viskinsä finistelyn nykyisellään ilmoittaa: Valour on kypsynyt ex-bourbontynnyreissä (first fill ex-bourbon casks from Boston and Clermont) ja ex-olorosotynnyreissä (Matusalem oloroso butts from Gonzalez Byass).

Kaiken hyväkkään lisäksi viski on vielä viimeistelty ex-portviinitynnyreissä. Richard Paterson on siis sekoittanut taas oikein urakalla viskiä. Ehkä mies on palkkansa ansainnut. Maistetaan.

The Dalmore Valour

(40%, OB, +/- 2014, Travel Retail Exclusive, 100 cl)

Tuoksu: Maltainen ja nahkainen. Varsin nuori ja kypsymätön ensivaikutelma, maltaisuudessa on pahvinen sävy ja eltaantunut tunnelma. Viinisyys ja tietty kumimaisuus ovat päälle liimatun oloisia. Paahtoleipää, toffeeta, jotain vähän tallimaista. Pieni rikkisyys mukana. Sekava ja osin omituinen paketti.

Maku: Suutuntuma on melko runsas, mutta edelleen se maltaisuuden epäkypsä, märän pahvinen ulottuvuus on mukana. Musteinen viinisyys ja kireä nahkaisuus ovat pinnassa. Rusinaisuutta, luumua, mausteita (neilikkaa). Makeaa sitruksisuutta, toffeeta. Jälkimaku on tässä parasta, siinä tästä löytyy hetkellisesti jotain tyylikkyyttä ja maukasta luonteikkuutta. Paahteista tammisuutta, rotevaa mausteisuutta, luumua, yrttisyyttä, hehkuviiniä, hiukan lakritsia. Finaali jää kuitenkin varsin lyhyeksi ja edelleen vähän vaatimattomaksi.

Arvio: Loppuun asti melko sekava esitys, jossa musteisella viinisyydellä peitellään nuorehkon viskin tiettyjä epäkypsiä piirteitä. Sellainen alkaa kuulua Patersonin aikaisen Dalmoren tyypillisiin ominaisuuksiin nykyään. 77/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 78/100 (per 1). Whisky Magazine 76/100 (Martine Nouet), 78/100 (Rob Allanson).

The Dalmore 1995/2011 Castle Leod 46%

Dalmoren Castle Leod -pullotteella on rahoitettu MacKenzien klaanin linnan kunnostustöitä. Kyseessä on viski, joka on kyllä alkujaan ihan normaalisti ex-bourbonissa ja ex-sherryssä kypsynyt, mutta 18 kuukauden viimeistely on tehty Bordeaux’n ex-punaviinitynnyreissä.

The Dalmore 1995/2011 Castle Leod

(46%, OB, 1995–2011, Bordeaux Finish, ”Home of Clan MacKenzie”, 5000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Mielenkiintoinen, kuiva viinisyys. Salmiakkia, hiukan tervaa. Jotain ruohoista. Tunkkaisuutta, kosteaa kokolattiamattoa, vanhaa nahkatakkia, lasten ilmapalloja. Eucalyptusta, hunajaa, omenaa, viinirypäleitä, sitruksista kirpeyttä. Erilainen mutta jotenkin ohut. Vesilisä vapauttaa hiukan homeisia sävyjä.

Maku: Suutuntuma on varsin ohut mutta paletti kuitenkin laaja. Viinisyys on edelleen kuivaa ja hiukan terävää, muttei juuri ollenkaan tanniinista. Tammisuus on muutenkin pääosin poissa. Nahkaisuutta löytyy hiukan, maitosuklaata ja kermaisuutta selvästi enemmän. Mantelia, kumisuutta, hapanta marjaisuutta. Jälkimaku tuo salmiakin taas esiin, musteinen viinisyys dominoi. Ruohoisuutta, pähkinää. Kuiva ja runsaan mausteinen finaali on keskipitkä. Vesilisä korostaa tämän musteista ja hiukan suolaista puolta.

Arvio: Erikoinen viiniviimeistelty viski, musteinen ja tervainen, silti pehmeä – ja vähän turhan ohut. 83/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 83/100. Whisky Monitor Database 83/100 (per 2). Whisky Magazine 73/100 (Martine Nouet), 81/100 (Rob Allanson).

Teaninich 28 yo 1982/2011, Liquid Sun 50,5%

Vuonna 1817 perustettu Teaninich on on suuri tuntematon, ja käsissä on omalta kohdaltani nyt ensimmäinen tislaamon pullote. Kyseessä on siis Dalmoren ja Glenmorangien naapuri, joka tunnetaan myös VAT69-blendin pääelementtinä. Nyt maistossa kuitenkin Liquid Sunin single cask.

Teaninich 28 yo 1982/2011, Liquid Sun

(50,5%, Liquid Sun, 1982–2011, bourbon hogshead, 114 bts., 70 cl)

Tuoksu: Hedelmäinen ja ruohoinen. Tutti frutti -purukumia, tuoretta heinää, karviaismarjahilloa, vihreää omenaa, raakaa banaania (kuorta). Tiivis kokonaisuus, paljon makeita ja kirpeitä detaljeja. IPA-olutta, ripaus kanervaa. Vesilisällä tästä löytää saippuaisia, laventelimaisia piirteitä.

Maku: Havuinen, heinäinen, maltainen. Vaniljaa ja vihreää omenaa. Suolakurkkua miedossa etikkaliemessä. Purkkaista makeutta. Tekstuuri on tiivis ja ryhdikäs. Tammisuus on tuoretta ja alkaa nousta esiin maun keskivaiheilla. Jälkimaku on nuorekkaan tamminen, vaniljainen, hunajainen, havuinen, sitruksinen, tuore ja kiitettävän pitkä. Vesilisällä tulee esiin tiettyä yrttistä saippuaisuutta, hyvää toki.

Arvio: Onnistunut bourbonkypsytys ja hyvä tekstuuri, mutta omaperäisyyttä olisi saanut olla vielä vähän enemmänkin. 86/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 85/100. Whiskynotes 85/100.

The Dalmore 1995/2013 Distillery Exclusive 57,6%

Vuonna 1839 perustettu Dalmoren tislaamo on markkinoinnin taidonnäyte – on klaaneja, taisteluita, kuninkaita ja hirvenpäitä. Ja tietenkin Richard Paterson, maailman hillittömin viskimestari. Patersonin omaelämäkerta Goodness Nose on ehdottomasti lukemisen arvoinen jokaiselle vähänkään viskistä kiinnostuneelle.

Osa Patersonin ekstravaganttia luonnetta on hehkuttaa joka käänteessä käyttämiään Matusalem-sherrytynnyreitä. Tämäkin Distillery Exclusive -pullote on viimeistelty tuollaisessa Gonzales Byass Matusalem Olorosossa. Eikä ole muuten mikään Finish, vaan oikein Finesse!

The Dalmore 1995/2013 Distillery Exclusive

(57,6%, OB, 1995–2013, Distillery Exclusive, Matusalem Finesse, 650 bts., 70 cl)

Tuoksu: Kirsikkainen ja rusinainen. Vahva ja iäkäs sherry hallitsee, mutta välistä kumpuaa runsaasti muutakin: juustoa (gouda), savumakkaraa, vadelmaa, maltaisuutta (real ale), marsipaania, vähän nahkaisuutta ja tupakkaa. Makeita, kuivattuja luumuja. Joulukakkua. Vesilisä avaa toffeen ja tammisuuden.

Maku: Kitkerän maltainen ja tamminen. Paljon kuivempi sherry kuin tuoksussa. Kirsikkaa, marsipaania, bitter-olutta, kuivattuja luumuja, savumakkaraa. Vahva runko, ryhdikäs. Jälkimaku on tamminen, rusinainen, kitkeröityvä, suklainen, pitkähkö. Vesilisä paljastuu ehdottomaksi, koska suutuntuma pehmenee huimasti. Toffee löytyy, jälkimaku viinimäistyy, makean ja karvaan balanssi osuu kohdalleen. Wow, onpa huima ero.

Arvio: Kerrankin Dalmore, joka ei ole liian makea – mutta vettä on lisättävä. Hieno viski. 90/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 88/100.