Maistelussa Glendronachin kovasti pidetty PX-herkku pullotuserästä numero 11. Varsin tummalta ja järeältä vaikuttaa.

Glendronach 20 yo 1994/2014

(53,6%, OB, 14.10.1994–11/2014, Batch 11, Cask No. 3386, Pedro Ximénez Sherry Puncheon, 624 bts., 70 cl)

Tuoksu: Suklaata ja varsin voimakasta multaisuutta. Märkiä lehtiä, vanhoja kirjoja, piipputupakkaa. Luumuhilloa, karhunvatukkaa, mallassokeria. Pähkinäisyys on todella pinnassa, mantelia ja saksanpähkinää löytyy. Siirappia, balsamicoa, kirpeää kirsikkaisuutta. Hiukan ohut? Vesilisällä ruohoisuus korostuu.

Maku: Siirappisen makea, mutta samaan aikaan tammisen tanakka ja mausteisen pureva kokonaisuus. Selvästi isompi viski kuin tuoksu antoi odottaa. Suutuntuma on täyteläinen ja sokerinen. Luumua, taatelia, tummaa suklaata, yrttejä ja nahkaisuutta. Tammi on vahvasti läsnä ja tietty multainen ja maanläheinen fiilis vetää palettia. Mausteisuus on neilikkaisella ja kanelisella tontilla, pientä pippuria unohtamatta. Aavistus rikkisyyttä ja espresson kitkeryyttä. Jälkimaku alkaa hyvin mausteisena ja siirappisen imelänä, mutta tammi kuivuu tyylikkäästi ja pitää homman kasassa. Luumua, kirsikkaa, lakritsia. Melko pitkä. Vesilisä alkaa nopeasti hapottaa ja sekoittaa tasapainon.

Arvio: Suurimuotoinen viski, jossa on paljon erinomaisuutta. Ei silti mestaruussarjaa, koska tuoksu jää hiukan mausta jälkeen ja balanssissa on pieniä haasteita. 88/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 87/100.

Glendronachin ykköstynnyri on peräisin kultaiselta vuodelta 1993. Tuolloin pistettiin 15. tammikuuta yhteensä yli kolmeenkymmeneen järjestysnumeroituun tynnyriin tislettä, jolle oli luvassa toistakymmentä vuotta ex-sherryn kovaa käsittelyä.

Muutama noista tynnyreistä on käsittääkseni vielä saapumatta markkinoille, mutta vitosbatchissa saatiin ulos tämä tynnyri numero yksi. Otan hatun päästä ja ryhdyn maistelemaan.

Glendronach 18 yo 1993/2011

(54,9%, OB, 15.1.1993–2011, Batch #5, Oloroso Sherry Butt, Cask No. 1, 509 bts., 70 cl)

Tuoksu: Tummaa suklaata ja balsamicoa. Joulukakun mausteita, luumuhilloa. Hyvällä tavalla raskas kokonaisuus. Öljyisyyttä, nahkaisuutta, tallimaisuutta, lihaisuutta (parmankinkkua). Sherryisyys on tummaa mutta silti siirappisen makeaa. Erittäin houkutteleva kattaus. Vesilisä saa esiin paahtuneisuutta ja kumia.

Maku: Kermainen ja täyteläinen, silkkaa herkuttelua. Luumua, suklaata, rusinaa, siirappia. Hiukan balsamicoa ja rasvaista lihaisuutta. Tallimaiset sävyt kääntyvät multaisuuteen ja satulaan. Uuniomenaa, erittäin kypsiä kirsikoita, tiettyä rancio-fiilistä. Melko napakka mausteisuus. Jälkimaku alkaa siirappisena ja imelän sherryisenä, kunnes tammi alkaa tehdä tekojaan. Mokkaisuus nousee, esiin tulee espressoa ja tanniineja. Kuivuminen on kuitenkin hallittua ja tyylikästä. Tumma suklaa, luumuhillo ja kuivaliha pysyvät kyydissä mukana hamaan loppuun saakka. Varsin pitkä ja mehukas finaali. Vesilisä korostaa makeutta mutta ei oikein pidä enää tasapainoa kasassa.

Arvio: Erittäin maukas sherryherkku. Vain makupaletin pieni kapeus ja vedenkeston rajoitukset estävät pistämästä tälle vielä kovempiakin pisteitä. Sherryinen makeus ja tamminen kuivuminen taistelevat eeppisesti. 90/100

Lasissa tuttua iäkästä Glendronachia, josta nuotit ovat aina jääneet kirjaamatta ylös. Vaikutelma tästä on aiemmin ollut hiukan ohentunut, jopa väsynyt, mutta nyt pitää ottaa kunnon tyypit – tämä viski on ansainnut aikaa.

Glendronach 33 yo

(40%, OB, +/- 2008, Oloroso Sherry Oak, Bottle Code AV/326, 70 cl)

Tuoksu: Sherryinen, tumman yrttinen ja varsin kuivalla tavalla tamminen. Vanhoja kirjoja, nahkaa. Intensiivinen marjaisuus, vadelmaa ja mansikkaa. Suklaisuutta runsaasti, kuivattuja hedelmiä ja rusinaa. Yleisilmeessä on huomattavaa kuivaa ja huokoista olemusta. Hunajaa, maitokahvia, ruskeaa sokeria.

Maku: Öljyinen ja kuiva. Tammi menee todella rajoilla, yrttinen ja nahkainen puoli tulevat pinnassa. Joulukakku on kuivaa, hiukan piimäisyyttä kuitenkin mukana, neilikkaa ja kanelia. Kuivakkaa marjaisuutta. Suutuntuma jää tekstuuriltaan huokoiseksi, runko on hiukan väsynyt ja puu ottanut liikaa valtaa. Jälkimaku alkaa mukavan pippurisena ja tumman suklaisena, vaikka runko on ohentunut. Tammi on kuivaa, minttua ja neilikkaa riittää. Varsin pitkä, kihelmöivän mausteinen ja lopussa erittäin kuiva finaali.

Arvio: Rungoltaan ohentunut mutta sherryisyydessään tyylikäs ikäviski. 87/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 88/100. Whisky Monitor Database 89/100 (per 13).

Glendronachin Batch 11:een kuului kaksi pullotetta vuodelta 1990, kumpikin ex-PX:ää. Odotukset ovat zeniitissä, nämä ovat olleet todellisia suurherkkuja.

Glendronach 24 yo 1990/2014

(52,9%, OB, 5.9.1990–11/2014, Batch 11, Cask No. 1162, Pedro Ximénez Sherry Puncheon, 660 bts., 70 cl)

Tuoksu: Suklaan ja taatelin juhlaa. Rusinaa, luumuhilloa, kaakaojauhetta. Yrttinen napakkuus on hienossa balanssissa vaahterasiirapin ja pähkinäisen makeuden kanssa. Kahvisuus on runsasta ja intensiivistä. Nahkainen ja tallimainen puoli tuo juuri sopivan robustiuden. Komeasti syvyyttä. Vesilisä avaa makeutta, nostaa juuri sopivasti kinuskia kahvisuuden rinnalle.

Maku: Erittäin täyteläinen ja muhkea, muttei hetkeäkään liian makea. Melko hapokas, tumma kahvisuus on vahvasti esillä. Taateli, luumuhillo ja rusina tuovat makeutta. Tumman suklaan intensiivisyys on läsnä joka hetki. Tammi ja mausteet ovat hetkittäin äärirajoilla, mikä tekee tästä myös todella mielenkiintoisen. Kompleksisuutta vielä lisää tämä nahkainen, lihaisa, hiukan lakritsinenkin puoli. Jälkimaku kulkee kahvisen ja maanläheisen avauksen jälkeen tumman suklaiseen ja paahteisen tammiseen suuntaan. Mausteita riittää. Taustalla uuniomenaa ja luumua. Erittäin pitkä ja monipolvinen finaali. Huh. Vesilisä tuo maitosuklaan ja vapauttaa lisää sävyjä kahvisuuden alta.

Arvio: Ikäluokkansa huippuja. Tynnyri ei ole väsähtänyt vielä yhtään, vaan kahvinen intensiteetti on melko mykistävällä tasolla. 92/100

Glendronach on kahdenkympin iässä perinteisesti parhaimmillaan. Nyt maistossa jälleen yksi loistavien vuosikertojen sherryherkku.

Glendronach 20 yo 1991/2012 Cask #3183

(51,3%, OB, 15.11.1991–10/2012, Batch #7, Cask #3183, Pedro Ximénez Sherry Puncheon, 600 bts., 70 cl)

Tuoksu: Siirappinen ja raskas. Suklaata, taatelia, nahkaa. Sikaria, kirsikkaisuutta. Huomattava marjaisuus, vadelmaa ja mustaherukkaa. Tekstuuri on makean oloinen, tallinen puoli jää kevyeksi hunnuksi taustalle. Vesilisä vapauttaa estereitä runsain mitoin.

Maku: Makea ja marjaisa, suklainen ja rusinainen. Tamminen puraisu tekee hyvää, mausteisuus tulee joulukakun kautta. Silti tekstuurissa on jotain ohenevaa, ihan parhaiden tynnyreiden jämäkkyyteen ei päästä. Suutuntuma on melko täyteläinen, mutta body saisi olla isompikin. Jälkimaku kuivahtaa varsin nopeasti, tammisuus ja maisteisuus ottaa yliotteen kirsikkaisen suklaisesta ja siirappisen marjaisasta puolesta. Silti oikein tyylikäs ja varsin pitkä finaali. Vesilisällä omenainen, kepeä hedelmäisyys tulee pintaan.

Arvio: Maukas mutta rungoltaan ehkä aavistuksen kevyeksi jäävä PX-sherryttely. 88/100

Tällainen tumma ja järeä sherrytykki on yksi Batch 11:n kolmesta pullotteesta vuodelta 1994.

Kun jo BenRiachin ääressä tunsin olevani jonkin katoavan äärellä, näiden Glendronachien kanssa alkaa olla sama homma.

Ei sinänsä ole ihme, että näiden hinnat ovat lähteneet armottomaan nousukiitoon ja parhaat pullotteet kadonneet jo aikaa sitten hyllyistä.

Glendronach 20 yo 1994/2014

(56,6%, OB, 28.1.1994–11/2014, Batch 11, Cask No. 54, Oloroso Sherry Butt, 624 bts., 70 cl)

Tuoksu: Siirappinen ja tallimainen, tumman suklainen ja muhkea. Nahkasohvaa, seetripuuta, kuivia hirsiä, vanhoja kirjoja, toisaalla taas taatelia, luumua, runsaasti intensiivistä ja hedelmäistä makeutta. Upea kirjo herkullisia sävyjä, öljyisyyttä, hiukan balsamicoa. Suurherkkua. Vesilisä avaa mukavasti omenaisuutta.

Maku: Alkuun makea ja erittäin intensiivinen. Tammisuus nappaa yllättävänkin ärhäkästi kiinni ja mausteet tulevat pintaan, mutta silti kokonaisuus aukeaa hienosti tumman suklaisena, siirappisena ja hedelmäisenä. Viikunaa ja kuivattuja hedelmiä. Suutuntuma on erittäin täyteläinen ja muhkea. Kahvia, yrttejä, nahkaisuutta, luumuhilloa ja joulukakkua. Tallisuus jää taustalle. Herkullista. Jälkimaku on linjan mukainen, alkaa makean suklaisena ja leikkaa nopeasti varsin tammiseksi ja mausteiseksi, kunnes aukeaa hedelmäisen ja siirappisen makukirjon kautta kahviseen suuntaan. Upeaa yrttisyyttä, sikarisuutta, hiukan nahkaisuutta ja tallia. Hieno on. Vesilisällä piparkakun mausteliemi herää.

Arvio: Loistava viski. Jonain päivänä näitä muistellaan kaiholla. 91/100

Batch 11 sisälsi kaksi pullotetta vuodelta 1995, toinen oli olorosossa kypsynyt ja toinen tämä ex-PX:n synkän kurimuksen kohdannut.

Glendronach 19 yo 1995/2014

(55%, OB, 18.10.1995–11/2014, Batch 11, Cask No. 538, Pedro Ximénez Sherry Puncheon, 708 bts., 70 cl)

Tuoksu: Tumman suklainen, siirappinen ja roteva. Lihaisuus ja tallimaisuus luovat erinomaista vastapainoa kaikelle makeudelle. Omenaisuutta, rusinaa, luumua, taatelia, viikunaa, hieno kirjo tuttuja elementtejä tämänikäisistä Glendronacheista. Riisisuklaata ja Daimia. Nam. Vesilisä vapauttaa nahkaa, vanhoja kirjoja ja jonkin verran minttua.

Maku: Nyt on maku kohdallaan. Intensiivinen makeus kamppailee eeppisesti tammisuutta ja mausteisuutta vastaan, eikä PX saa missään vaiheessa yliotetta. Suutuntuma on täyteläinen ja roteva. Luumu, rusina, viikuna ja suklaisuus ovat vahvoina mukana. Tallimainen ja nahkainen fiilis, rapsakka mausteisuus. Lihaisuudessa on meetvurstia ja kuivalihaa. Hedelmäinen makeus tulee omenaisesta kulmasta, maltaisuuttakin riittää. Jälkimaku lähtee kuivumaan todella pitkää kaarta pitkin, lihaisuus ja taateli tulevat mukana, samoin tumma suklaa ja joulukakun mausteet. Pitkä, maukas finaali kasvattaa ulottuvuuksiaan etenkin yrttien kautta. Vesilisällä alkaa löytyä tikkunekkua ja karvaita, pähkinäisiä piirteitä.

Arvio: Herkullinen ja tasapainoinen sherryherkku. Pidän paljon. Jättää esimerkiksi lähes samanikäisen Cask 4408:n selvästi taakseen. 90/100

Glendronach 16 yo 1993/2009:n kaverina tuli maistettua toinenkin Glenkku, muutaman vuoden kypsempi viski. Ja niin paljon kuin vuosikertaa 1993 on tullut hehkutettua, loistoyksilöitä löytyy kyllä muiltakin vuosilta.

Glendronach 19 yo 1992/2012

(57,8%, OB, 27.11.1992–10/2012, Batch 7, Cask No. 1123, Oloroso Sherry Butt, 524 bts., 70 cl)

Tuoksu: Muhkean sherryinen, kahvinen ja valtava. Mokkainen ja kaakaojauhemainen vaikutelma, tasoja löytyy heti valtavasti. Kuivien sävyjen alla on luumuinen ja suklainen puoli, jonka täyteläisyys on loistava. Tallia ja multaisuutta, hiukan lihaisuutta. Sherryn keskeltä paljastuu myös omenaisen hedelmäinen ulottuvuus, jossa on kanelista mausteisuutta ja tumman yrttisiä sävyjä. Tammisuuttakin löytyy, paahteisena. Hieno on. Vesilisä paljastaa yllättävän rikkisyyden, joka tulee taustalta läpi.

Maku: Alkuun varsin makea ja suklainen, mutta mokkainen ja tamminen puoli tulee nopeasti mukaan kuvaan. Tallimainen, nahkasatulainen fiilis, jossa on lihaisakin puoli. Maku pelaa hienosti tuoksun kanssa yhteen. Hedelmäisyys ja luumuisuus on jopa herkkää, vaikka kokonaisuus on muhkea ja erittäin täyteläinen. Paahteinen tammisuus tuo valtavasti ryhtiä ja pysyy balanssissa upeasti. Jälkimaku on suklainen ja kaakaomainen, erittäin mausteinen ja runsas, yhtä aikaa todella makea ja komeasti kuivuva kaikessa tammisuudessaan. Hedelmäisyyteen tulee hilloisia sävyjä kylkeen, mausteet ja yrtit pirskahtelevat kuin viimeistä päivää. Pitkä, kompleksinen ja suuruutensa keskellä hyvin tyylikäs finaali. Vesilisä tuo rikkisiä ja ruutisia piirteitä esiin aivan kuten tuoksustakin.

Arvio: Loistava, suurimuotoinen ja kompleksinen Glendronach. Top notch. Vain vesilisän vaikutukset tässä yllättävät niin, ettei vettä tee paljon mieli lisäillä. 92/100