Macallan

Speyside (M) 17 yo 2005/2023, Signatory 58,7%

Maistoin jokin aika sitten tällaista vastaavaa Speysiden alueen mystery maltia, jolla oli ikää 13 vuotta ja jonka alkuperä oli nimen M-kirjaimen perusteella lähes varmasti Macallanin tislaamo. Edellinen oli Signatoryn 100 Proof -sarjaa, tämä taas Cask Strength Collectionia. Mutta kovat sherryttelyt siis kyseessä – eikä tällä tosiaan ole nimestä huolimatta mitään tekemistä Speysiden tislaamon kanssa.

Speyside (M) 17 yo 2005/2023, Signatory

(58,7%, Signatory, Cask Strength Collection, 11.7.2005–3.4.2023, First Fill Oloroso Sherry Butt, Cask No. DRU17/A106 #50, 668 bts., 70 cl)

Tuoksu: Intensiivisen sherryinen. Suklaata ja siirappia, nahkaa ja tallia. Kahvisuus tulee vahvasti läpi heti. Saksanpähkinää, rusinaa, luumuhilloa. Mustikkamarmeladia, hiukan kanelia, tummaa yrttisyyttä. Paahteinen tammi pysyy taustalla hyvin kuivana ja rauhallisena. Vesilisä availee kinuskisia ja kermaisia piirteitä.

Maku: Todella intensiivinen ja tiiviin sherryinen heti alusta asti. Kahvisuus ja tumma yrttisyys ovat hallitsevia piirteitä, mutta kuivaa happamuutta tasapainottaa hienosti suklainen ja marjaisa puoli, jossa riittää valtavasti sävyjä. Maanläheinen osasto on tallisuuden ja nahkaisuuden kautta hyvin esillä. Mustikkainen ja luumuhilloinen makeus saa seurakseen pähkinää ja pientä mineraalisuuttakin. Suutuntuma on täyteläinen ja tekstuuri jämäkkä. Jälkimaku pyörii edelleen tämän intensiivisen sherryn ympärillä. Tumma yrttinen, paahteisen kahvinen ja kuivan tamminen puoli käy hyvin vuoropuhelua makeiden, marjaisten ja suklaisten piirteiden kanssa. Melko pitkä finaali. Vesilisällä löytyy toffeeta ja suolaisuutta.

Arvio: Tyylikäs, klassinen sherryviski. Tasapaino ja sävyt komeasti kohdallaan. Selvästi onnistuneempi kokonaisuus kuin aiemmin maistamani 13-vuotias pullote. 88/100

Speyside (M) 13 yo 2011/2024, Signatory 57,1%

Missasin eilen torstaina vietetyn International Whisky Dayn, mutta lasillisen Macallania voi nostaa Michael Jacksonin muistoksi varmasti päivää myöhässäkin. Kaikkien tietojen mukaan tämä nyt käsillä oleva Speysiden mysteeriviski Signatorylta on Macallania, ja sellaisena myös Serge Valentin tämän juuri maisteli.

Speyside (M) 13 yo 2011/2024, Signatory

(57,1%, Signatory, 100 Proof Edition #25, 2011–23.9.2024, First Fill & Refill Oloroso Sherry Butt, 70 cl)

Tuoksu: Muhkean hedelmäinen ja suklaisen sherryinen. Toffeeta, kuningatarhilloa, reipasta kahvisuutta. Jotain vähän muovailuvahamaista tässä on. Kuivattuja hedelmiä, luumuja, rusinaa, jotain vähän palanuttakin. Paahdettua pähkinää, aprikoosimarmeladia, kanelia, murokeksiä. Vesilisä avaa savupalvia ja metallisuutta.

Maku: Tuhti, sherryinen ja hedelmäinen. Konjakkimainen yleisilme, uuniomenassa vähän kitkerä vivahde. Hilloisuus painaa päälle, kuivattuja luumuja ja mansikkamarmeladia, appelsiinisuklaata, kanelia. Edelleen jokin pieni muovinen sivuääni, joka häiritsee. Paahdettuja pähkinöitä, suklaakakkupohjaa, pippurisuutta. Lihaisuus puskee läpi jostain, palvikinkku erityisesti. Suutuntuma on melko täyteläinen mutta tekstuurissa on irtonaisuutta. Maltaisuutta, kanelia, hapokkuutta. Jälkimaku on kahvinen, sherryinen ja täynnä kuivattuja hedelmiä. Tammi ja maltaisuus korostuvat, pähkinää ja pippurisuutta. Metallisuus tulee pintaan. Hilloisuutta ja toffeeta riittää. Melko pitkä finaali. Vesilisä korostaa toffeeta ja outoja muovisia sävyjä.

Arvio: Muhkea sherryttely, jossa on paljon hyviä asioita vähän huonosti balanssissa. 84/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 87/100.

The Macallan 12 yo 40% (Early 2000’s)

Nyt kun joulukuun kova flunssa on vihdoin lopullisesti selätetty, lasissa on klassikkoviski menneiltä ajoilta. Tämä ei ole aivan niitä himoituimpia yksilöitä, enemmänkin vanha perustuote. Toisaalta juuri se tekee tästä kiinnostavan.

The Macallan 12 yo (Early 2000’s)

(40%, OB, Early 2000’s, Sherry Oak Casks from Jerez, 70 cl)

Tuoksu: Hedelmäisen sherryinen ja samalla hienon tamminen. Kahvista kitkeryyttä, mehevää luumua, hiukan tummaa suklaata. Akaasiahunajaa, karamellia, taatelia ja rusinaa. Appelsiinimarmeladia, yrttisyyttä, nahkaisuutta, hiukan mustaherukkahilloa. Hiukan vahamainen, kuiva tammi tuoksuu tässä aivan upealta.

Maku: Vanhan ajan sherryviskin makumaailma kaikessa runsaudessaan, ei tällaisia enää tehdä. Voimakas ja sielukas kokonaisuus alhaisilla volteilla. Toffeen ja makeiden hedelmien tasapaino hiukan kitkerän kahvisuuden ja kuivakkaan tammen kanssa on suurta kauneutta. Sinänsä kokonaisuus on tavallaan jopa yksinkertainen, mutta toimii loistavasti. Suutuntuma on öljyinen ja varsin täyteläinen. Appelsiinimarmeladi, kiteinen hunaja, hilloisuus, rusinaisuus, sitruksisuus ja yrttisyys kantavat. Jälkimaku pyörii edelleen mahtavan sherryn, kahvin, vahamaisen tammen, yrttien, sitruksen ja luumun ympärillä. Tiettyä suolaisuutta ja heinäisyyttä löytyy myös, maltaisuutta ja kuivattuja hedelmiä. Keskipitkä finaali on tasapainon juhlaa.

Arvio: Odotuksiakin hienompi viski. Periaatteessa suoraviivainen, mutta kaikki suorastaan maagisesti kohdallaan. 89/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 82/100. Smoke On The Water, ”Herkullinen vanhan ajan Macallan”.

The Macallan 16 yo 1990/2007, Signatory 46%

Signatoryn valikoimista löytyi tällainen vaaleahko Mäkkäri-sherryttely. Odotukset eivät ole järin korkealla, mutta maistetaan.

The Macallan 16 yo 1990/2007, Signatory

(46%, Signatory Vintage, The Un-Chillfiltered Collection, 20.9.1990–19.7.2007, Cask No. 16306, Refill Butt, 783 bts., 70 cl)

Tuoksu: Roteva ja sherryinen, odotuksia tuhdimpi ja robustimpi. Tallia ja nahkaa, maakellaria, havuisuutta ja jonkin verran yrttisyyttäkin. Uuniomenaa ja keltaista luumua, rusinaa, kuivattuja hedelmiä. Jännä pihkaisuus, hiukan sitruunaa, runsaasti hunajaa. Sävykäs ja hieno tuoksu! Vesilisä avaa päärynää ja hedelmäkarkkia.

Maku: Metinen ja sitruksinen, hiukan erilainen kuin tuoksu antoi odottaa, mutta silti hyvin mielenkiintoinen. Akaasiahunajaa, runsaasti yrttistä raikkautta, minttua ja kamferia. Hapokasta omenaa, keltaista luumua, viinirypäleitä ja hunajamelonia. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja runko jämäkkä. Runsas maltaisuus saa seurakseen voimakkaan tammisuuden, napakat mausteet ja hiukan karamellista makeutta. Jälkimaku pyörii edelleen metisyyden ja sitruksisuuden ympärillä, mutta nyt pieni pippurisuus nostaa päätään ja hapokkuus kääntyy vähän tummempaan suuntaan. Nahkaisuutta, havuisuutta, kuivattuja hedelmiä. Hiukan metallinen sivuääni ilmestyy jostain. Keskipitkä ja ryhdikäs finaali. Vesilisä tuo hedelmäkarkkisuutta pintaan.

Arvio: Vakuuttava ja lajissaan oikein mielenkiintoinen Macallan. 86/100

The Macallan Edition No. 4, 48,4%

Neljäs julkaisu tätä sarjaa Mäkkäriltä. Yllätyksekseni ihan jopa pidin Edition No. 2:sta, mutta Edition No. 3 jätti aavistuksen kylmäksi. Siltä pohjalta maistan nyt tämänkin julkaisun, jota on ilmeisesti siis pullotettu käsittämätön määrä, kolmesataa tuhatta pulloa.

Nämä eivät luonnollisesti ovat mitään verrattuna vanhoihin Macallaneihin, joten nyt ollaan ihan eri asteikoillakin. Tässäkin editiossa käytettyjen tynnyrityyppien luettelointi tuntuu jo vähän naurettavalta: ex-sherrytynnyriä löytyy eurooppalaista ja amerikkalaista niin butt-kokoisena, puncheonina kuin hogsheadina, refilliä ja ties mitä, monesta eri bodegasta (Vasmya, Diego Martin, Jose y Miguel Martin, Tevasa…). Mutta oikeasti vain tämä viski nyt ratkaisee.

The Macallan Edition No. 4

(48,4%, OB, 2018, American Oak & European Oak, 300000 bts., 70 cl)

Tuoksu: Tumman suklainen, luumuinen, paahteisen tamminen ja suorastaan synkkäsävyinen. Multaa, kellaria, kahvia, paahdettua pähkinää. Melkoisesti mausteita, etenkin kanelia ja inkivääriä. Jokseenkin karvas yleisilme, sherry on kireänä pinnassa. Teetä ja nahkaa. Vesilisä avaa sitrusta ja vaniljaa, hiukan toffeetakin.

Maku: Erittäin mausteinen. Tammi ajaa ylinopeutta välittömästi. Pippuria, kanelia, inkivääriä, happamuutta. Paahdettua pähkinää, karvasta sherryä, runsaasti kahvia ja rusinaa, hiukan kuivattua luumua ja palanutta paahtoleipää. Suutuntuma on melko täyteläinen, runko ehkä vieläkin jämäkämpi kuin aiemmissa maistamissani Edition-julkaisuissa. Marjaisuutta, maltaisuutta, kireyttä. Tammi lyö vähän yli koko ajan. Jälkimaku pyörii edelleen voimakkaan tammen ja vahvan mausteisuuden ympärillä. Kokonaisuus kuivahtaa nopeasti, jäljelle jää pippuria, tummaa suklaata, kahvia, rusinaa, kitkerää pähkinäisyyttä ja paahtoleipää. Minttua, ruohoisuutta, vähän multaa. Melko pitkä, karvas finaali. Vesilisä tuo sitrusta ja sävykkyyttä heti.

Arvio: Vähän liikaa puuta. Tammen ja mausteiden kitkerä komento jättävät tämän kauas Edition No. 2:n taakse. Ihan perustason moderni Macallan kaikkineen, ei erotu mitenkään joukosta. 83/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 79/100. Whiskynotes 80/100.

The Macallan 18 yo 1976/1994, 43%

Maistelussa jälleen näitä viskihistorian suuria klassikoita Macallanin menneisyydestä. Nyt pullotteena hiukan erikoisempi yksilö, jota on ilmeisesti kaupattu tax free -myymälöissä aikanaan. Oli miten oli, odotukset ovat taas luonnollisesti tapissa. Ei näitä kovin usein tule kohdattua.

The Macallan 18 yo 1976/1994

(43%, OB, 1976–1994, Sherry Wood, ”Supplied for Duty Free Use Only”, 70 cl)

Tuoksu: Kuivan sherryinen, tyylikkään suklainen ja erittäin vahamainen. Kaunis tammi, pähkinäisyys, nahkaisuus ja pieni sikarisuus toimivat hienosti yhteen. Rusinaa, luumua, kypsää omenaa, sekahedelmää, appelsiinimarmeladia, hiukan kirsikkaa. Tummaa yrttisyyttä ja hiukan kahvia. Erittäin hienosti balanssissa.

Maku: Sherry ja tammi tulevat heti kauniisti esiin. Nyt kahvisuus on selvästi pinnassa ja pientä ruutisuuttakin löytyy. Sekahedelmät ovat jopa ylikypsiä, ja pientä pekonia tulee esiin. Suklaata, toffeeta, vahamaisuutta, rusinaa. Edelleen pähkinäinen, kuivan tamminen ja nahkainen napakkuus toimii upeasti makeiden ja hedelmäisten komponenttien kanssa yhteen. Suutuntuma on täyteläinen ja runko tuhti, vaikka voltit ovat näin alhaalla. Jälkimaku on sherryinen, tamminen, suklainen ja nyt hiukan metallinen. Kuparia, ruutia, kahvia, tummia yrttejä. Hedelmätkin kitkeröityvät. Varsin pitkä finaali huokuu tyyliä loppuun asti.

Arvio: Nautinnollinen Macallan. Muinaisuuden aarteita nämä. Aivan niin loistava tämä yksilö ei kuitenkaan ole kuin vaikkapa 1970/1988, mutta tällä laatutasolla puhutaan enää nyansseista. 90/100

The Macallan 18 yo 1980/1999 Gran Reserva 40%

Viisi kuukautta siinä meni, että pääsin palaamaan viskin pariin. Edellinen postaus tässä blogissa on tammikuun alkupuolelta. Sen jälkeen on ollut täyttä hiljaisuutta, koska sairastin. Useita vuosia sitten alun perin diagnosoitu IBD-sairaus alkoi aktivoitua kevättalvella 2020, ja viime joulun aikoihin se yltyi niin rajuksi, että oli pakko tehdä interventio. Se taas johti laajamittaiseen elämänmuutokseen, minkä seurauksena myös kaikki alkoholi täytyi jättää.

Nyt tilanne on saatu vihdoin hallintaan, ja koska se on pysynyt vakaana jo parin kuukauden ajan, olen saanut lääkäriltä luvan palata hyvin hallitusti myös tämän harrastuksen ääreen. Koko talven katselin tätä Macallania ja mietin, että jos ikinä toivun elävien kirjoihin, maistan ensimmäiseksi tämän. Sen verran olen harjoitellut viime päivinä, että aistien terävöittämiseksi olen maistanut paria muutakin viskiä sentin tai kaksi. Mutta nyt: tämä on se oikea viskien Rolls Royce. Slàinte!

The Macallan 18 yo 1980/1999 Gran Reserva

(40%, OB, 1980–1999, Sherry Wood, 70 cl)

Tuoksu: Vanhan liiton sherrytuoksu parhaimmillaan. Erittäin intensiivinen tammi kohtaa vahvan kahvin ja kuivatun luumun. Mausteisuutta, tummaa suklaata, rusinaa ja taatelia. Tammesta nousee hieno metinen ja kukkainen vivahde, vaikka kaakaojauhe ja lähes savuinen tummuus ovat pinnassa. Hieno on.

Maku: Tumma sherryisyys ja vahva mausteisuus saavat heti epäilemään, onko tässä oikeasti näin vähän voltteja. Tammessa on todellista jytinää, tyylikkyyttä ja kuivaa metisyyttä – sen balanssi hipoo täydellisyyttä. Kahvinen karvaus ja saksanpähkinä saavat rinnalleen suklaata, vaahterasiirappia ja hunajaisuutta. Kuivatut luumut, rusina, maltaisuus ja pieni omenaisuus viimeistelevät. Täyteläinen runko ja ja vakuuttava suutuntuma. Jälkimaku on sherryinen, kahvinen, mausteinen ja edelleen todella vahva. Pieni savukin saa nyt enemmän tilaa, samoin tumma yrttisyys. Tammi kuivuu nautinnollisesti. Erittäin pitkä finaali.

Arvio: Todella hieno vanhan liiton Macallan. Näissä volteissa huikea runko ja sävykkyys. Ei turhaan kuulu viskiklassikoiden kaanoniin. 93/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 88/100 (per 2). Smoke On The Water, ”Loistava viski, joka on arvostuksensa ansainnut”.

The Macallan 21 yo 1980/2002 Exceptional Single Cask 3, 51%

Uisge 2015:n paras viski oli omalla kohdallani Macallan 14 yo 1989/2003 Exceptional Single Cask 5. Sen takia Uisge 2019:n ensimmäiseksi viskiksi olin merkinnyt itselleni ESC 3 -pullotteen Pikkulinnun tiskiltä.

The Macallan 21 yo 1980/2002 Exceptional Single Cask 3

(51%, OB, 20.11.1980–15.5.2002, Cask No. 17937, Sherry Butt, 858 bts., 50 cl)

Tuoksu: Uskomattoman runsas, suklainen ja vahainen. Makea, siirappinen ja toffeemainen. Tallista ja nahkaista maanläheisyyttä, hilloisia piirteitä, luumua. Crème brûlee, kermaisuus, kaakao ja vanilja soivat loistavasti yhteen. Kuitenkin tietty nahkaisuus ja pähkinäisyys pitää kokonaisuuden elävänä ja avoimena koko ajan.

Maku: Kermainen ja painava, suklainen ja runsas. Sulaa suuhun. Luumua, rusinaa, kaakaota, kahvia, hedelmäkakkua, nahkaisuutta ja tallisia sävyjä. Hilloisuutta, mustikkamarmeladia. Suutuntuma on upean silkkinen ja täyteläinen. Jälkimaku on erittäin runsas ja vaikuttava. Sherryä, suklaata, öljyä, minttua, yrttejä. Tammi kuivuu nautinnollisesti, eucalyptus nousee taustalta. Erittäin pitkä finaali.

Arvio: Mahtava Macallan. Hiljaiseksi vetää. 93/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 88/100.

The Macallan 10 yo Giovinetti & Figli Import 40%

Maistossa pitkästä aikaa vanhan liiton Macallania. Nyt on kyseessä 10-vuotias Giovinetti & Figlin Italia-miniatyyri. Hattu päästä, ollaan historian äärellä.

The Macallan 10 yo Giovinetti & Figli Import

(40%, OB, Giovinetti & Figli Milano Import, +/- 1985, 5 cl miniature)

Tuoksu: Huumaavan syvä, klassinen sherry. Pähkinää, kuivaa seetripuuta, tummaa suklaata, kaakaojauhetta, rusinaa, piparkakkua. Metinen, hunajainen, hiukan anismainen. Kuivattuja hedelmiä, mysliä, maltaisuutta. Hieno balanssi makeiden sherrynuottien ja iäkkään tuntuisen tammisuuden kanssa.

Maku: Sherryinen, tumman suklainen, luumuinen ja varsin muhkea. Viikunaa, rusinaa, hunajaisuutta. Tyylikästä tammisuutta on vaikka muille jakaa. Konsentroitunut hilloisuus ja hedelmäisyys toimivat upeasti. Suutuntuma on melko täyteläinen ja komeasti tasapainossa. Maltaisuutta, kuivattuja hedelmiä, hiukan pippurisuutta. Jälkimaku on maltainen ja appelsiininen, pähkinäinen ja suklainen. Kuivahko tammisuus luo edelleen upean pohjan, mille kaikki rakentuu. Kaakaojauhetta, kanelia, piparkakkua, hiukan inkivääriä. Viikunaa ja luumua riittää. Melko pitkä finaali on nautittava loppuun saakka.

Arvio: Huippulaatua menneiltä vuosilta. Alan vähitellen hahmottaa, miksi ne tynnyrivahvat ja pykälää iäkkäämmät 1980-luvun Macallanit ovat saaneet niin monet menettämään järkensä lopullisesti, kun jo nuori perustuote on ollut tällaista tavaraa. 88/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 88/100 (per 3). Smoke On The Water, ”Varsin hyvä ja maukas kymppivuotias viski”.

The Macallan 12 yo Double Cask 40%

Macallania kahdesta eri tynnyrityypistä. Kovin suuria odotuksia ei ole.

The Macallan 12 yo Double Cask

(40%, OB, +/- 2016, American & European Sherry Seasoned Oak Casks, 70 cl)

Tuoksu: Hyvin maltainen ja nuorekas, rusinainen ja pähkinäinen. Paahtunut, kuivan suklainen ensivaikutelma. Toffeefudgen makeus ja vaniljaisuus tuntuvat hiukan kerroksellisilta, tuore puu tulee tästä tammilastuisena ja mausteisena läpi. Hiukan demerarasokeria ja uuniomenaa, aavistus kypsää luumua.

Maku: Kermainen ja kevyt, vaikka rusinaa, suklaata ja pähkinäisyyttä riittääkin alkuun. Maitokahvia, toffeeta, sokerisuutta. Aavistus omenaisuutta, runsaasti maltaisuutta ja vaimeaa tammisuutta. Suutuntuma on yllättävän ohut ja alhaisesta vahvuudestakin johtuen hiukan ponneton. Edelleen se tietty kerroksellisuus tuntuu, maut eivät ole täysin integroituneita eivätkä kuivat ja makeat elementit oikein löydä toisiaan. Jälkimaku on suklainen, kermainen ja hiukan puiseva. Tammi tuntuu edelleen rapsakkana ja tumma suklaa saa seurakseen mustaa teetä. Pähkinää, toffeeta, rusinaa. Melko lyhyt finaali kaikkineen.

Arvio: Syvyyttä jäin kovasti kaipaamaan. Perusmaussa on toki myös paljon miellyttävää ja helposti lähestyttävää, mutta potku puuttuu. 80/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 74/100.