Jarkko Nikkanen: Viskimaailma

Pitkän linjan viskimiehen ja Edringtonin nykyisen brand ambassadorin Jarkko Nikkasen kirjallinen tuotanto alkaa viedä tavallisen viskiharrastajankin hyllystä jo melkoisen siivun, jos on onnistunut jokaisen teoksen nappaamaan ajallaan kyytiin mukaan, ennen kuin painokset ovat loppuneet.

Vielä muutama vuosi sitten ajattelin, että Viskien maailman (Readme.fi, 2014), Suuren viskikirjan (Readme.fi, 2016) ja edeltäjiään ulkoisesti pienikokoisemman Viski – Parhaita viskejä -teoksen (Readme.fi, 2016) muodostama trilogia on varmaankin tältä erää riittävä. Siitä ei mennyt kuin vuosi, kun jälleen suurempaan formaattiin kasvatettu Viski! (Readme.fi, 2017) ilmestyi.

Tänä syksynä viskikirjarivi täydentyi jälleen uudella teoksella. Nimi on tällä kertaa Viskimaailma (Readme.fi, 2019). Kirjan nimi on kieltämättä varsin lähellä aiempaa Viskien maailmaa vuodelta 2014, mutta kun aiempi teos on jo iloisesti loppuunmyyty, tuskin se erityisemmin tavallista kuluttajaa hämmentää, kun vanha kirja ei tule enää kauppojen hyllyssä vastaan.

Viskimaailman arvostelijaksi olen ilmiselvästi jäävi, koska annoin teoksen yhteen osuuteen myös oman vaatimattoman panokseni, mutta kun olen aiemmistakin Nikkasen kirjoista kirjoittanut, en nyt pelkästään siksi jätä tätä postausta kokonaan tekemättä. Arvostelun sijaan voidaan puhua vaikkapa esittelystä.

Jos katsotaan kehityskulkua Viskien maailmasta Viskimaailmaan, formaatti on jalostunut niin, että artikkeliosio on vähitellen keskittynyt olennaisen syventämiseen ja laajat henkilöhaastattelut jääneet lopulta kokonaan pois. Edellisessä Viski! -teoksessakin näitä henkilökuvia oli vain yksi, kun vielä Suuressa viskikirjassa niitä oli peräti 13.

Viskimaailma alkaa tuhdilla artikkelipaketilla viskin valmistusprosessista, tynnyreistä ja viskityyleistä. Uutena artikkelina on tullut mukaan Makukuvaukset, joka selittää omakohtaisella otteella aukeaman mitassa sitä, mitä kirjoittaja tarkoittaa milläkin, kun kirjoittaa omia tuntemuksiaan viskeistä.

Ehkä pitäisi tänne Viskikonttoriinkin kirjoittaa jokin vastaava, koska välillä homma menee huruiluksi. Toisaalta olen pyrkinyt Nikkasen tavoin aina lopuksi vetämään yhteen kokonaisuuden, vaikka pisteytyksessä näkemyksemme eriävätkin. Tässä tulee Nikkasen summaus aiheesta:

”Jos muuten ei tuoksu- ja makukuvauksista ole käynyt selväksi pidinkö tästä viskistä ja miksi, on kommentin tarkoituksena summata tuntemukseni yhteen. En pisteytä viskejä, koska mielestäni juuri mikään asteikko ei olisi oikeanlainen käytettäväkseni. Ja muutenkin, puran mietteeni mieluummin sanoiksi.”

Itse olen pohtinut täällä aikanaan laajastikin viskien pisteyttämistä, ja allekirjoitan sen edelleen. Mikään täydellinen tapa se ei ole, mutta silti pakottaa ottamaan kantaa. Pisteytyksessä on valtavasti parametrejä, joista ulkopuoliselle ei näyttäydy kuin osa, ja siksi se on kieltämättä myös pulmallista. Mutta silti myönnän auliisti, että vaikka en joka päivä ennätä lukea Whiskyfunin Serge Valentinin ja Angus MacRaildin viskiarvioita sanasta sanaan, katson aina kyllä maistetut viskit ja niiden pisteet. Viihdettä sekin on, eikä niitä pisteitä nyt niin vakavasti pidä ottaa.

Kokonaan uutena artikkelina Nikkasen kirjaan on nyt tullut luku Suomi ja viski, jossa kotimaiset viskitislaajat ja -bloggarit kertovat näkemyksiään suomalaisesta viskistä ja viskikulttuurista. Hauskalla tavalla tislaajien korostama kokeilukulttuuri ja erään bloggarin toive viskin nauttimisesta sille kuuluvalla arvokkuudella täydentävät toisiaan.

Viskimaailman runkona on jälleen tuhti ja päivitetty paketti kotimaisista tislaamoista. Erityisesti Teerenpeli-osio on laajentunut huomattavasti, kiitos runsaan viskituotannon ja monipuolisen pullotevalikoiman. Toki myös Kyrössä, HDC:ssä ja Valamossa on runsaasti uutta. Niiden lisäksi Ägräs ja Beer Hunter’sin Old Buck ovat kirjassa mukana ensin mainittu kahdella ja jälkimmäinen yhdellä uudella viskillä. Koulu on kuitenkin kadonnut kartalta jo vuoden 2015 Suuren viskikirjan jälkeen.

Kaikkineen ilahduttavaa on, että kirjan yli 680 makukuvauksen joukossa myös yksityiset tynnyripullotteet pääsevät esille. Teerenpeli 4/5 Ei Huoltotarvetta 43%, Kyrö Nuija Single Cask 2015/2019 46,5%, HDC RUISGE Rye Malt 56,6% ja Valamo Ambassador’s Whisky 3-vuotias 58,5% ovat viskejä, joihin tavan tallaajalla ei ole mitään mahdollisuutta päästä kiinni, mutta ne muistuttavat hyvällä tavalla siitä, mitä oman tynnyrin hankkimalla tai tynnyriporukkaan hakeutumalla voi itselleen saada. Harvoin näistä pullotteista nimittäin missään kuulee.

Suomen jälkeen kirjassa päästään muihin Pohjoismaihin. Erityinen painopiste on Ruotsin High Coastissa, joka tunnettiin aiemmin nimellä Box Destilleri. Tarina kertoo, että Compass Boxin huoli tislaamonimien samankaltaisuudesta ajoi tähän muutokseen. Tislaamon ensimmäiset viskitisleet valmistuivat joulukuussa 2010, ja tätä nykyä tislaamosta tulee yli 100 000 litraa puhdasta alkoholia vuodessa. En ole itse yhtään Boxin tai High Coastin pullotetta päässyt maistamaan, mutta makukuvaukset herättivät niin suuren mielenkiinnon, että suku Ruotsissa on pistettävä muulin töihin välittömästi.

Muun Euroopan viskien kautta edetään sujuvasti Irlantiin, joka on mielenkiintoisessa vaiheessa ja saa sekin hieman aiempaa suuremman painoarvon teoksessa. Uusia toimijoita on tullut alalle useita, ja nykyään maassa on jo 24 toimivaa tislaamoa. Mielenkiintoista nähdä, mihin suuntaan regulaatio maassa menee, kun laki mahdollistaa edelleen esimerkiksi kaikenlaisten puulajien käytön kypsytyksessä.

Rungon Viskimaailmaan muodostaa edellisten teosten tapaan Skotlanti. Tislaamokuvaukset kulkevat makukuvausten rinnalla ja tavaraa on vähintään riittävästi luettavaksi. Viskinuoteissa pääsevät heti Aberlourin A’Bunadhit täyttämään kaksi aukeamaa, kunnes päästään Ailsa Bayn kautta Ardbegiin. Nikkanen on saanut jälleen runsaasti uusia viskejä mukaan makukuvauksiin, mikä lienee alalla työskentelyn ehdoton etu. Esimerkiksi Ardnahoen raakatislettä tai Ardnamurchanin raakilepullotetta ei ole paljon Viskikonttorin postilaatikossa näkynytkään.

Ja onhan Nikkasen lyyrinen kyky edelleen tallella. Olen aiemminkin fiilistellyt näiden nuottien ääressä – etenkin, kun itse pysyn lähinnä tappavan asiallisessa ja geneerisessä tyylissä –, ja samaa lennokasta tykitystä on tarjolla edelleen. Esimerkiksi William K:lle pullotetun BenRiach 1995/2012:n ääressä irtoaa tällaista tuoksukuvausta:

”Tervaa juovien vuorenpeikkojen savuista luolastoa hikisen peikkocrossfit-jumppatunnin jälkeisen nokkosöljysuihkun nostattamassa kosteudessa.”

Kyllä ei voi olla huono viski.

Mukaan mahtuu uudemmista viskijulkaisuista myös Diageon runsasta huomiota saanut Game of Thrones -sarja. Nikkanen tiivistää hienosti ajatuksen, jota itsekin samojen pullojen ääressä taannoin hahmottomasti pohdiskelin:

”Joka tapauksessa mielestäni viski on tämän sarjan myötä suurin voittaja. Jos joku, jolle viskit ovat vielä vieraita, ostaa pullotteen vain siksi, että se edustaa hänen diggailemiaan populäärikulttuurin arvoja, on meillä potentiaalisesti matkassa jo uusi viskikuluttaja. Ja heitä, jos ketä, me tarvitsemme.”

Kirjoittajalla on tässä toki oma elinkeinokin kyseessä ja sitä kautta myös hiukan ketunhäntää, mutta siitä huolimatta näitä matalan kynnyksen portteja viskikulttuuriin tarvitaan. Ja mitä tulee näihin diggailtuihin populäärikulttuurin arvoihin, ketään ei varmasti yllätä, että Lemmy Kilmister esiintyy tässäkin teoksessa merkittävällä tavalla mukana. Uutena tuttavuutena on jenkkiviskien joukossa Motörhead Iron Fist 40%, joka vaikuttaa olevan sujuvasti siirrettävissä ääntä kohti.

Kaikkineen Viskimaailma täydentää luontevasti Nikkasen aiempaa viskikirjatuotantoa ja päivittää paketin tähän päivään. Teoksen lopun hakemisto-osuus alkaa olla jo todella tarpeellinen, koska ilman sitä olisi melko mahdotonta löytää yksittäisen pullotteen makukuvausta pelkästään pläräämällä niitä kirja kerrallaan. Tässäkin järkälemäisessä teoksessa on 544 sivua. Koko kirjasarjassa on yli 2 500 viskin makukuvaukset yli 2 600 sivun kokonaismatkalla.

Ja lisää on tulossa: seuraavissa teoksissaan Nikkanen suunnittelee jo tämän kirjan esipuheen perusteella paneutuvansa Keski-Eurooppaan. Parasta tehdä kirjahyllyyn siis lisää tilaa jo tässä vaiheessa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.