Pari viikkoa sitten maistetun ja hyväksi todetun 15-vuotiaan Mac-Talla Stratan jälkeen täytyy vielä maistaa tämä tynnyrivahvuinen Mara. Odotukset ovat ihan kohtalaisen korkealla, koska myös ikämerkitsemätön Terra oli pienessä geneerisyydessäänkin taannoin ihan pätevä viski.

Mac-Talla Mara Cask Strength

(58,2%, Morrison, 2020, American Oak, 70 cl)

Tuoksu: Järeän turvesavuinen ja voimakas, suolainen ja vahvan vegetaalinen. Mineraalisuutta ja jodia, märkää rantakalliota ja merilevää, hiukan sitrusta ja reippaasti maltaisuutta. Pientä herukkaisuutta ja kirpeää omenaa, mutta enimmäkseen lihaisa ja tuhkainen suoraviivaisuus jyrää. Vesilisä availee makeaa päärynää.

Maku: Nyt on savua ja jytinää. Todella painava ja merellinen, suolainen ja pureva kokonaisuus. Turve on jälleen tuhkaisella ja rasvaisen vegetaalisella puolella, vaikka pieni sitruunaisuus ja omenaisuus tarjoavat hedelmäistä makeutta. Suutuntuma on öljyisen painava ja tekstuuri jykevä. Lihaisuudessa on pieni bbq-vivahde, jota lääkemäisyys ja yrttisyys säestävät. Jälkimaku tykittää edelleen vahvaa vegetaalista turvesavua ja tuhkaa, suolaisuutta ja sitrusta. Herukkaisuus ja napakka tammi näyttäytyvät, samoin hedelmäisyys saa vähän trooppisia sävyjä. Mineraalisuuden ja hedelmän vuoropuhelu öljyisen ja lääkemäisen turpeisuuden kanssa toimii nätisti. Keskipitkä finaali. Vesilisä keventää vähän tuhkaa ja availee makeutta.

Arvio: Varsin vaikuttava kokonaisuus, jos tykkää nuorekkaasta turvejyrästä. Tässä ei ole mitään ylimääräistä tai turhaa. En osaa asettaa tätä Stratan edelle tai sen perään, kyse on niin toisenlaisesta lähestymisestä savuviskiin – kuin vertaisi tynnyrivahvaa nuorta Lagavulinia ja vanhan aikakauden Laphroaigin 15-vuotiasta toisiinsa. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 88/100.

Lasissa on myrskyisen ja synkän illan kunniaksi savuista Mac-Tallaa. Yhden tällaisen Morrisonin salaisesta paikasta tulevan Islayn single malt -viskin maistoin taannoin, se oli ikämerkitsemätön ja vähän geneerisen oloinen Terra. Tämä 15-vuotias viski on nyt sitten rakenneltu ex-bourbontynnyreissä ja ex-sherrytynnyreissä kypsyneistä liemistä. Vaikuttaa ihan lupaavalta.

Mac-Talla 15 yo 2006/2021 Strata

(46%, Morrison, 2006–2021, Bourbon & Sherry Casks, 70 cl)

Tuoksu: Turvesavuinen, vegetaalinen ja suolavetinen ensivaikutelma. Vielä selkeämpi Caol Ila -viba kuin Terrassa. Sitrusta, vihreää omenaa, jonkin verran tuhkaa ja hapokkuutta. Merilevää, hiiltä, lääkemäisyyyttä ja jodia. Mineraalinen ja kuivan hedelmäinen kokonaisuus. Vesilisä availee trooppista hedelmää.

Maku: Kuivempi ja napakampi kuin tuoksu antoi odottaa. Turvesavu on heinikkopalon ja nuotion suunnalla, vaikka jostain vegetaalisuuskin nousee esiin. Sitruunalakritsi tuo hetkellisesti mieleen vanhan 15-vuotiaan Laphroaigin. Mukavasti sitrusta, hapokasta omenaa, jotain valkoviinimäistä ja mineraalista samassa paketissa. Paahdettua mantelia, edellee hiukan tuhkaa ja hiiltä. Yrttisyyttä, kuivattua hedelmää, reippaasti suolaisuutta. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja runko mukavan ilmava. Jälkimaku pyörii napakan turvesavun, suolan ja sitruunan ympärillä. Tuhka ja hiili saavat seurakseen vähän pippuria, hapokasta omenaa, maltaisuutta ja yrttejä. Keskipitkä, kevyt ja raikas finaali. Vesilisä kitkeröittää hiilisyyttä.

Arvio: Maukas, kevyt ja tyylikäs Islay-viski. Paljon tässä on edelleen Caol Ilan fiilistä niin kuin Terrassakin oli, mutta nyt löytyy myös vanhan Laphroaigin tunnelmia ja ehkä vähän Bowmore-henkisiä piirteitäkin. Täydellinen myrskyiseen syysiltaan. 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 86/100.

Lasissa on tällä kertaa vähän erilaista tavaraa. Kyseessä on perusviskiä Islaylta, mutta alkuperä ei ole tiedossa. Pullottaja Morrisonin perheen nimi kyllä kilisyttää heti viskinörteillä kelloja: entisiä Bowmoren omistajia. Jotenkin silti tuntuu, että tämä jenkkitammessa kypsynyt ja oletettavasti hyvin nuori liemi olisi peräisin jostain muualta, mutta mene ja tiedä.

Mac-Talla Terra

(46%, Morrison, Classic Islay, NAS, 2021, American Oak, 70 cl)

Tuoksu: Runsaan turvesavuinen ja todella tuhkainen. Merilevää, sitruksisuutta, suolavettä, märkää kalliota. Caol Ila tulee mieleen. Mineraalisuutta, heinäisyyttä, maltaisuutta, jonkin verran vaniljaa. Maakellarin lattiaa, vähän multaa, pientä tammista mausteisuutta. Vesilisä avaa lääkemäisiä elementtejä, kamferiakin.

Maku: Turvesavua, merellisyyttä ja reippaasti tuhkaa. Suolaisuus on voimakkaasti esillä, mutta toffeefudge pehmentää. Mineraalisuuden ja heinäisyyden ympärillä pyöritään, eikä kovin monipuolista palettia ole esillä. Sitruunamehua, pientä pippurisuutta, vaniljaa, hunajaa. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja runko hyvin kasassa. Tammi pysyy rauhallisena ja makeana, vaikka kokonaisuus on ilmeisen nuori. Jälkimaku on todella tuhkainen ja turvesavuinen edelleen. Suolaisuus, merellisyys ja hapokkuus korostuvat. Tammi käy pisteliääksi, mutta kokonaisuus on silti varsin raikas ja sitruksinen. Toffeefudgea, hunajaa. Loppusuora on varsin simppeli ja korkeintaan keskipitkä. Vesilisä tuo esiin lääkemäisyytta ja eucalyptusta.

Arvio: Tällaisella nuorella viskillä on ehkä vähän vaikea erottua. Mutta ei tässä suurta vikaa ole. 81/100