Ardbegin tämän vuoden vuosijulkaisu on nimeltään Spectacular. Olen taas vähän myöhässä tämän maistamisen kanssa, mutta toisaalta en ole ihan hirveän kiihkeästi jaksanut näihin uusiin Ardbeg-julkaisuihin suhtautua enää vuosikausiin.

Yleisimmin kohtaamiset ovat olleet pieniä pettymyksiä, vaikka joukkoon on sentään mahtunut muutama mukavakin viski. Odotuksia on reivattu silti jatkuvasti alaspäin.

Ardbeg Spectacular 46%

(46%, OB, Ardbeg Day 2024, Ex-Bourbon & Port Wine Casks, 70 cl)

Tuoksu: Tuhkainen, terävän turvesavuinen ja hiukan kireä. Varsin suoraviivainen ja kikkailematon lähestymistapa pitkästä aikaa, vaikka pakkaus ja tynnyröintitiedot viestivät aivan muuta. Sitruksinen, kirpeän omenainen, hiilisyyttä. Tammi on terävänä mukana, suolainen salmiakki ja pieni terva tuoksuvat.

Maku: Terävän savuinen ja todella tuhkainen. Yrttiä, kamferia, salmiakkijauhetta. Tammessa on todella paahtunut, jopa vähän hiiltynyt sävy. Kokonaisuus tuntuu todella nuorelta, mutta kaikesta huolimatta tasapaino on mukavasti kohdallaan. Hedelmäisyys tuo makeutta, pientä hilloisuuttakin löytyy. Suutuntuma on melko öljyinen, runko kevyehkö. Jälkimaku on edelleen hyvin tuhkainen ja turvesavuinen. Makean hedelmän ja suolaisen salmiakin yhdistelmä toimii tyylikkäästi. Sitruksisuutta, paahteisuutta, hedelmäkarkkia, terävää tammea. Korkeintaan keskipitkä finaali.

Arvio: Paljas ja suoraviivainen Ardbeg, jonkinlaista paluuta juurille tässä tehdään näissä Ardbeg Day -hommissa. Ja hyvä niin, koska monina vuosina tynnyrikombot ovat olleet erikoisia mutta laatu ei ole aina päätä huimannut. Juuri minkäänlaista portviinitynnyrin vaikutusta en tästä löytänyt, ja unohdin maistelun aikana koko asian. Viskin nimi on tässä taas jonkinlainen vastakohta itse tuotteelle, vähän niin kuin Ardcore, joka ei ollut lainkaan hardcore. Tämäkin on mahdollisimman kaukana spektaakkelista. 85/100

Olen metsästänyt tätä Ardbegin BizarreBQ:ta maisteluun pidemmän aikaan, hyvin hitaasti ja huonolla menestyksellä. Nyt onnistuin hankkiutumaan sen ääreen. Port Charlotten ystävänä speksi tuntui hyvin houkuttelevalta.

Ardbeg BizarreBQ

(50,9%, OB, 2023, Double Charred Oak Casks, Pedro Ximénez Sherry Casks & BBQ Casks, 70 cl)

Tuoksu: Turvesavuinen, salmiakkinen, lihaisa, kirpeän omenainen ja napakan mausteinen. Paistirasvaa, suolaisuutta, ylikypsää hedelmää, pekonia, savumakkaraa, bbq-kastiketta. Port Charlotten tunnelmaa, mutta vähän kevyempänä ja raikkaampana. Nätti terva pyörii mukana.

Maku: Turvesavuinen, pippurinen ja savumakkarainen. Bbq-kastike hyvin esillä, pekonia ja kassleria riittää. Salmiakki ja suolaisuus maistuvat, yskänlääkettä ja yrttisyyttä. Ylikypsä ja imelä hedelmäisyys sekä tietty rancio-tunnelma ovat vahvoja. Suutuntuma on keskitäyteläinen ja runko nätisti balanssissa. Port Charlotten piirteistä huolimatta tämä on paljon kevyempää ja vähemmän öljyisempää tavaraa kuin keskimääräinen PC. Paahteisuutta, kirpeää sitrusta, hapokasta omenaa, makeaa luumua. Jälkimaku pyörii edelleen muhkean lihaisuuden, salmiakin ja terävän turvesavun ympärillä. Pippuria, savulihaa, bbq-meininkiä, hiukan kahvisuutta. Luumuinen hedelmäisyys käy vähän happamaksi ja tammi kuivuu terävästi. Keskipitkä finaali.

Arvio: Maukasta tavaraa. Tämä menee suosikkieni joukkoon viimeisen kymmenen vuoden Ardbeg-julkaisuista. Jälkimaku vain jätti vähän toivomisen varaa, muuten kokonaisuus on hyvinkin onnistunut. 88/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskynotes 87/100. Smoke On The Water, ”Paljon kivoja piirteitä”.

Ardbeg on jollain tavalla jäänyt jumiin näissä Ardbeg Day -pullotteissaan, kun vuodesta toiseen pitää keksiä yhä ihmeellisempiä virityksiä mutta laatutasoa on mahdotonta enää pitää takavuosien tasolla.

Monien mielestä viimeinen hyvä vuosijulkaisu oli vuoden 2011 Alligator (jonka tv-mainos on muuten edelleen katsomisen arvoinen), mutta itselleni vielä vuoden 2014 Auriverdes oli erittäin pätevä, käytännössä lähes Alligatorin tasolle yltävä esitys.

Siitä on kahdeksan vuotta. En viitsi kyynelehtiä tämän enempää, vaan käännetään katseet tuoreeseen Ardcoreen. Nimikin on herättänyt jo ärtymystä vanhan liiton faneissa. Siitä huolimatta vain itse viski ratkaisee, joten maistetaan pois. Nyt ollaan näköjään ihan puhtaasti ex-bourbonissa eikä ylläritynnyreitä ole tällä kertaa mukana lainkaan.

Ardbeg Ardcore

(46%, OB, 2022, General Release, 70 cl)

Tuoksu: Pehmeän turvesavuinen ja makean vaniljainen. Runsaasti päärynää ja tuoretta tammea, paahtunut sävy. Nuoren oloinen ja makeudessaan varsin helposti lähestyttävä. Hiukan piparminttua, yrttisyyttä, kaikenkattavaa vihreyttä, maltaisuutta ja hedelmäsiirappia. Vesilisä korostaa karkkista makeutta entisestään.

Maku: Kevyen turvesavuinen, pehmeä ja ruohoinen. Vanilja tuntuu edelleen makeana. Pientä bensaista kitkeryyttä ja aavistus tervaa. Mineraalisuutta ja suolaista öljyisyyttä. Hedelmäisyydessä on vähän kitkerä sävy, greippiä ja hapokasta omenaa. Paahteista maltaisuutta, tummaa yrttisyyttä. Suutuntuma on melko kevyt. Jälkimaku alkaa turvesavulla, mutta kääntyy suolaiseksi ja muuttuu sen mukana ohueksi. Ruohoisuus, maltaisuus, greippi, hapokas omena ja tuore tammi pyyhkiytyvät nopeasti unohduksiin. Melko lyhyt finaali. Vesilisä tuo vähän yllättäenkin pippuria ja karvautta pintaan, vaikka paletti ohenee nopeasti.

Arvio: Helppo entry level -viski, joka ei valitettavasti ole nimensä veroinen. Sinänsä kyllä aivan laadukasta tekoa, mutta ei sisällä mitään mieleenpainuvaa. Olisiko nimeä pitänyt sittenkin miettiä vielä? Olisiko tämä saanut suopeamman vastaanoton nimellä Ardpop? 82/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 81/100. Smoke On The Water, ”Tyypillinen nykytyylin nuori Ardbeg”.