Gordon & MacPhail

Auchroisk 15 yo 1993/2008, Gordon & MacPhail 43%

Vuonna 1974 perustettu Auchroisk käytti single maltistaan pelkästään The Singleton -nimeä vuoteen 2001. Nykyisin sitä myydään taas Auchroiskina, vaikka yhtään OB-pullotetta ei olekaan julkaistu (ainoastaan Flora & Fauna -sarjan versio). Suurin osa tuotannosta menee J&B-sekoiteviskiin.

G&M:n Connoisseur’s Choicessa julkaistu pullote on kypsynyt ex-bourbonissa (refill American hogshead).

Auchroisk 15 yo 1993/2008, Gordon & MacPhail

(43%, Gordon & MacPhail, Connoisseur’s Choice, 1993–2008, 5 cl miniature)

Tuoksu: Makea ja hedelmäinen. Hunajamelonia, tuoretta appelsiinia, omenaa, viikunaa. Aavistus nahkaa ja tupakkaa. Rasvainen maltaisuus puskee läpi. Leikkokukkia, apilaa ja tuoretta ruohoa. Jotenkin ”painava”.

Maku: Pehmeä, makea ja pyöreä. Omenaa, päärynää, sitrusta, kukkaisuutta. Maltaisuus on suolaista sorttia (aamiaismuroja), se leikkaa hunajaisuutta. Mausteisuus alkaa purra melko pian, sitruunankuori ja mallas happamoituvat. Painava bourbonkypsytyksen tuntu vie jälkimakuun, jossa on maltaisuutta, hunajaa, tammisuutta ja vieno savu.

Arvio: Runsas ja vähän yllättävänkin painava bourbonkypsytetty perusmalt. 82/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 78/100. Dramming 80/100. Whisky Monitor Database 80/100 (per 2).

Benromach Organic 43%

Turpeistettu Peat Smoke, luomutuotettu Organic ja ja Golden Promise -ohrasta tehty Origins ovat hyviä esimerkkejä Benromachin uudesta linjasta, kun G&M aloitti tuotannon 1998.

Uusissa amerikkalaisissa tammitynnyreissä (Virgin American Oak) seitsemän vuotta kypsynyt Organic on tiettävästi täysin luomutuotettua ensimmäisenä maailmassa, ja sillä on siitä oikein Soil Associationin hyväksyntä.

Benromach Organic

(43%, OB, Special Edition, 2004–2012, 20 cl)

Tuoksu: Muhkea turpeensavu tuntuu heti. Makeampi kuin Peat Smoke, toki tässäkin on enemmän hiilisavua kuin lihaisuutta. Maltainen ja tamminen. Päärynää, mustaherukkaa, jälkiruokaviiniä, eucalyptusta. Pirteä.

Maku: Maku on vähemmän savuinen aluksi. Maltaisuus on kepeää, päärynäisyys terävää. Suutuntuma on kevyt (jopa vetinen) mutta rasvainen. Toffeeta, hunajamelonia, kurkkupastilleja. Jälkimaussa savuisuus tukee, kun maltaisuus, tammisuus, raikkaat hedelmät ja kirpeät mausteet puhuvat. Hyvin mieto ja miellyttävä loppuliuku. Lopuksi jää herkkä savu.

Arvio: Vaivaton tapa tutustua savuviskiin. Hiukan rodukkaampi kuin Peat Smoke. 82/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 83/100. Whisky Monitor Database 83/100 (per 1).

Benromach Peat Smoke 46%

Benromach toimi Elginissä vuodesta 1898 vuoteen 1983, kunnes se suljettiin. Pitkään yksityisenä pullottajana toiminut Gordon & MacPhail osti sen vuonna 1993. Toiminta alkoi uudelleen 1998.

G&M on lähtenyt Benromachilla valmistamaan myös turpeistettu viskiä. Peat Smoke on kypsynyt noin kahdeksan vuotta, ja sen tisleen fenolipitoisuus pyörii 53 ppm:ssä.

Benromach Peat Smoke

(46%, OB, 2004–2012, 20 cl)

Tuoksu: Hedelmäinen ja bowmoremainen. Kuivaa hiilisavua, taustalla palanutta nahkaa. Hiukan pistävä ja bensainen. Kirpeää omenaa, sitruunamehua. Aavistus kreosoottia ja jodia. Nuori yleisvaikutelma.

Maku: Aloitus on hedelmäinen, aivan Bowmore 12 yo:n kannoilla tullaan. Sitruksisuuden ohella huomiota herättää kuivakkuus – nokisavu on peittävää sorttia. Suutuntuma on mukavan pehmeä, mutta profiili on yksiuloitteinen eikä tarjoa juurikaan impulsseja. Jälkimaku on voimakkaan savuinen, tukahtunut, pistävä, hiukan palvikinkkumainen, inkiväärinen ja ohut. Viimeinen vaikutelma on ohimenevä kihelmöinti.

Arvio: Nuori, raaka ja yksipuolinen. Hyvä suutuntuma, mutta kapea-alainen maku. 81/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 82/100.

Inchgower 1993/2008, Gordon & MacPhail 43%

Inchgower on padogikattoinen tislaamo vuodelta 1871. Virallisia pullotteita ei oikeastaan ole edes julkaistu, ainoastaan 14 yo Flora & Fauna ja Rare Malts -versio. Vain prosentti tuotannosta pullotetaan single maltina, loppu menee Johnnie Walkeriin ja White Horseen.

Tämä Gordon & MacPhailin pullote on peräisin ex-bourbontynnyristä (refill American hogsheads). Inchgoweria tulee niin harvoin vastaan, että tämä on huomattavan mielenkiintoista päästä maistamaan.

Inchgower 1993/2008, Gordon & MacPhail

(43%, Gordon & MacPhail, Connoisseur’s Choice, 1993–2008, 5 cl miniature)

Tuoksu: Sitruksisen maltainen, kirpeä ja yllättävän alkoholinen ainakin ensi alkuun. Puhdas bourbontuoksu. Omenaa. Häivähdys savua. Hiukan lattea vaikutelma, liimaa ja tammisuutta.

Maku: Todella tamminen. Kuivahtaa aluksi suussa hiukan, kunnes kermainen suutuntuma ottaa vallan. Maltaisuuden lisäksi kirpeyttä tuovat vihreä omena ja sitruunankuori. Samalla maku on suolainen, maltaisuus kääntyy suolakalaksi ja merileväksi. Jälkimaku on hiukan savuinen, tamminen, melassinen, täynnä bourbonia. Loppua kohden tamminen kuivuus hellittää – itse asiassa aika hyvä balanssi.

Arvio: Bourbonvetoinen perusviski, jossa tammisuus ja kermaisuus kamppailevat. 81/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whisky Monitor Database 81/100 (per 1).

Glenburgie 10 yo, Gordon & MacPhail 40%

Vuonna 1810 perustettu Glenburgie on yksi Speysiden tuntemattomista tislaamoista. Pääosa sen tuotannosta menee Ballantine’s-sekoiteviskiin, mutta osan Gordon & MacPhail myy lisenssipullotteina. Tällä tiedolla odotukset eivät ole kovin korkealla.

Glenburgie 10 yo, Gordon & MacPhail

(40%, Gordon & MacPhail, licenced bottling, +/- 2012, 35 cl)

Tuoksu: Ruohoa, marsipaania, heinää. Maltaisuutta. Rehua? Kukkainen, kukkakaupan ruusukaapin tunkkaista kosteutta. Jotain pesuainetta. Aika ohut tuoksu.

Maku: Todella klassinen mallasviski, tosin luonteeltaan hyvin blendimäinen. Ei temppuja, hyvä niin. Miellyttävä kermatoffee. Maku parantaa tuoksusta, vaikka ohuus vaivaa. Kukkaisuus ja hedelmäisyys ovat hiukan vetisiä, mehumaisia (laimennettua monihedelmämehutiivistettä). Kevyen kermainen maltaisuus hallitsee. Jälkimaku on vaatimaton, hento, kitkerän tamminen mutta lyhyt.

Arvio: Vaatimaton mutta helposti juotava perusviski. 77/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 73/100. Whisky Monitor Database 74/100 (per 7).

Benromach 10 yo 43%

Pahoittelut valokuvasta: tiedän, että Anti-Maltoporn Brigade kolkuttaa kohta ovelleni, mutta silti kuva oli jostain syystä nyt vain pakko ottaa.

Senhän me tiedämme, että Benromach rakennettiin Elginiin vuonna 1898. Vuonna 1983 tislaamo suljettiin, mutta lopulta yksityinen pullottaja Gordon & MacPhail osti sen 1993. Vuonna 1998 toiminta alkoi uudelleen.

Nyt käsissä siis tuota uutta tuotantoa.

Benromach 10 yo

(43%, OB, +/- 2011, 20 cl)

Tuoksu: Kukkainen. Maltainen. Makean sitruksinen – appelsiinia. Pähkinää. Hento savuisuus taustalla. Saippuaa. Miellyttävä kaiken kaikkiaan.

Maku: Voimakkaampi kuin tuoksu antaa odottaa. Jyrkkäreunainen maltaisuus, taittuu nopeasti mausteiseksi. Maukkaat tanniinit, vesi nousee heti kielelle ja pysyy pitkään. Savuisuus on yllättävää, maussa se on aivan selvä. Cashewpähkinää ja appelsiinia, niissä maku seuraa tuoksua. Jälkimaku on maltaisen tamminen ja yllättävän mausteinen (valkopippuria, inkivääriä, pomeranssia, lopuksi hieman kanelia).

Arvio: Miellyttävä kokemus. Melko kevyt viski, jossa silti luonnetta. Savu oli yllättävä. (Vasta maistelun jälkeen minulle selvisi, että G&M turpeistaa osan tähän käyttämästään maltaasta, lukema on 8 ppm). 85/100

Mitähän mieltä muut ovat olleet? Whiskyfun 87/100. Dramming 84/100. Whisky Monitor Database 81/100 (per 11). Smoke On The Water, ”Ei onnistu vakuuttamaan”.