Lowlands

Lindores Abbey The Casks of Lindores Sherry Butts 49,4%

Maistelussa tämän blogin toinen Lindores Abbey -pullote, kun aiemmin kohtasin runsas vuosi sitten. Nyt tämä liemi on peräisin butt-kokoisista olorosotynnyreistä, ja väri on varsin tumma.

Lindores Abbey The Casks of Lindores Sherry Butts

(49,4%, OB, 2022, Oloroso Sherry Casks, 70 cl)

Tuoksu: Sherryinen, maltainen ja vähän ummehtunut. Runsaasti puuromaisuutta ja pientä lenseyttä. Hedelmät ovat ronskisti ylikypsiä, mutta kokonaisuus vaikuttaa selkeästi kypsymättömältä. Luumua, rusinaa, viikunahilloa. Jyvämäisyyttä, mysliä. Hiukan kumia ja siirappia. Vesilisä availee vähän yrttisyyttä.

Maku: Sherryinen, lakritsinen, hedelmäinen ja pykälän tuoksua vakuuttavampi heti kärkeen. Luumua, rusinaa, viikunaa ja siirappia kaadetaan isolla kädellä. Melko reipas maitosuklaisuus toimii kivasti yhteen lakritsin kanssa, ja pähkinäisyyttä riittää. Nyt tulee tammikin reteästi läpi, kokonaisuus on sen seurauksena vähän pureva. Maltaisuus ja jyväisyys ovat myös esillä, nuorekkuus on läsnä koko ajan. Suutuntuma on melko kevyt, eikä tisle ihan kanna tätä sherryn määrää. Jälkimaku on sherryinen, kahvinen ja kuivuu napakasti. Pähkinää, rusinaa, hapokkuutta, runsaasti yrttistä purevuutta. Terävää tammisuutta, vähän jyvää, ylikypsät hedelmät lymyilevät taustalla. Melko lyhyt finaali. Vesilisä tuo kahvia selvemmin esiin.

Arvio: Ei oikein valmis kokonaisuus vielä, vaikka lupaavia merkkejä. 81/100

Ailsa Bay 48,9%

William Grant & Sons pystytti Girvanin tontille Ailsa Bay -nimisen tislaamon vuonna 2007. Kuudentoista tislauspannun kompleksista on odotettu viskiä kuluttajamyyntiin kuin kuuta nousevaa.

Nyt lesti vihdoin saavutti hyllyt Suomessakin. Tuote on turpeistettua, pullon kylki lupailee fenolipitoisuudeksi 21 ppm:n lukemia.

Ilmeisesti kyse on peräti tisleen fenoleista, ei maltaan. Sen lisäksi tislaamo on lanseerannut oman tapansa ilmoittaa tisleen makeusaste ppm-lukemilla. Tässä viskissä makeus on tasoa 11 sppm (sweet parts per million).

Tämä kaikki on kaunis tapa ilmoittaa, että tietokone on tehnyt tämän. ”Precision Distilling” on Ailsa Bayn missio, joka on painettu etikettiinkin.

Tässä tapauksessa itse viski lienee noin kahdeksanvuotiasta. Erinäisten lähteiden mukaan lopputuote on vattaus neljänlaisista tynnyreistä.

Tynskät ovat amerikkalaista tammea (refill), bourbonia (first fill), uutta tammea ja Baby Bourbon -tynnyreitä, viimeksi mainitut Hudsonin tislaamolta New Yorkista. Ei muuta kuin maistamaan.

Ailsa Bay

(48,9%, OB, NAS, 2015, 21 ppm, 70 cl)

Tuoksu: Erittäin savuinen ja imelä. Hunajaa, kermatoffeeta, ananasmehua tölkistä, tuoretta ananasta paloina. Kostean turpeinen ja muhkea savu hallitsee. Makeuden ja savun alle ei tahdo päästä aluksi oikein millään. Vähitellen löytyy paahtoleipää, ketjurasvaa, sulatettua voita. Vesilisällä löytyy mukava kanervaisuus.

Maku: Savuinen ja imelä profiili jatkuu myös maussa. Kihelmöivä mausteisuus tuo kuitenkin suutuntumaan mukavasti särmää. Makeat ananaspalat ja ylikypsä persikka maistuvat selvästi. Savu on edelleen hallitseva, nyt siinä on pistävyyttä ja hiukan nokeakin mukana. Voita ja rasvaa, kermatoffeeta ja tammisuutta. Mausteet ovat chilin ja inkiväärin tontilla. Jälkimaussa tammi on vihdoin oikein reteästi mukana, vanilliinisena ja rapsakkana. Hunajainen, uunijuuresmainen imelyys saa edelleen piiskaa turvesavulta. Finaali yltää korkeintaan keskipitkäksi, ja se käy loppua kohti hyvin yksipuoliseksi. Vesilisä avaa vaniljaisuutta mutta paljastaa herkästi, miten ohut tämä vielä on.

Arvio: Nuori, imelä savuviski, josta puuttuu vielä tarttumapintaa. Kääntäen: jos makeudesta ei häiriinny, suuria vikojakaan ei löydy. 81/100

Kinclaith 1966, Gordon & MacPhail 40%

Kinclaith oli Glasgow’n viimeinen tislaamo. Se aloitti toimintansa vuonna 1957 ja lopetettiin vähin äänin 1975. Nykyään tislaamo on purettu kokonaan.

Kohtaan tislaamon viskiä nyt ensimmäistä kertaa enkä oikeastaan edes tiedä, mitä odottaa. Alamaan viskien rasvaisuutta? Voita ja tanniineja? Ei auta kuin ottaa härkää sarvista ja kokeilla.

Kinclaith 1966, Gordon & MacPhail

(40%, Gordon & MacPhail Connoisseurs Choice, 1990s, 75 cl)

Tuoksu: Ruohoinen ja lakritsinen. Rasvaisuutta, suolaista voita. Karamellia, yrttisyyttä, kosteaa heinää. Maanläheisyyttä, savea, aavistus merilevää. Mineraalisuutta. Voimakas ja uloitteikas, etenkin, kun muistaa tämän alkoholiprosentin. Hedelmäisyys on hiukan ylikypsää. Mielenkiintoinen tapaus.

Maku: Rasvaisuuden ja kukkaisten ulottuvuuksien mielenkiintoinen yhdistelmä. Ruohoisuus on pinnassa, samoin tietty pehmeä savimaisuus. Omenahilloa. Suolaisuutta, mineraalisuutta, minttua. Pieni jyväisyys pilkistää läpi, runko ei ole mikään kovin järeä. Silti suutuntuma on silkkaa rasvaa, vaikka vähitellen monitahoisuus jää sen alle. Jälkimaku on silkkaa yrttiteetä ja lakritsia, runsasta paahteisuutta ja mausteiden herkkää liikehdintää. Loppua kohti toffeemaisuus, siirappi ja tikkunekku korostuvat. Finaali on yllättävän pitkä ja runsas, mintun ja kukkaisuuden kautta hiipuva. Vaikea käsittää, ettei voltteja ole enempää.

Arvio: Omalaatuinen viski, ruohoisten ja rasvaisten piirteiden ohessa tapahtuu todella paljon. 87/100